Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Tero Massa: Murrettu leipä ei vähene jakamalla – Se moninkertaistuu

Ruoka ei ole vain polttoainetta, vaan myös ihmisen yhteyttä luomakuntaan.

"Jeesus rikkoi pöytätavoillaan räikeästi kaikkia ateriointiin kuuluvia säädöksiä."

Ihmiskunnan ensimmäiset uskonnolliset riitit liittyivät metsästykseen. Niissä pyrittiin käsittelemään saalin tappamisen aiheuttamaa ahdistusta ja toisaalta kiitollisuutta saadusta ravinnosta. Näin tulkitsee uskontotieteilijä Karen Armstrong ihmiskunnan vanhimpia luolamaalauksia, jotka on löydetty Ranskan Lascaux’sta. Ikää maalauksilla on arviolta 17 000 vuotta.

Ruoka ei ollut itsestään selvä asia ensimmäisille ihmisille. Se oli niin tärkeä asia, että se haluttiin ikuistaa myös kuviin. Armstrongin mukaan uskonnolliset rituaalit ja niihin liittyvät kalliomaalaukset ovat syntyneet varhaisesta tietoisuudesta ihmisen ja luomakunnan yhteydestä – siitä, että ihminen on täysin riippuvainen luomakunnasta.

Raamattu on luomiskertomuksesta lähtien täynnä kuvia ja kertomuksia, jotka liittyvät ruokaan. Ihmisen kohtalo tulla karkotetuksi paratiisista johtui siitä, että ihminen söi vääränlaista, hänelle sopimatonta ruokaa. Paratiisista karkotuksen tarkoitus oli estää ihmistä syömästä elämänpuusta.

Ruokaa vääränlaisessa seurassa

Vanhassa testamentissa luvattua maata kuvataan hunajan ja maidon maaksi, ja Jumalan pelastus autiomaassa vaeltavalle kansalle on ihmeellinen taivaasta satava ruoka, manna. Pääsiäisenä uhrikaritsan verellä merkityt talot säästyivät Egyptissä kuolemalta, ja valittu kansa pääsi pakenemaan vankeudesta.

Ruoka ja sen merkitys oli lukemattomin tavoin sidottu Jumalan siunaukseen ja hänen läsnäoloonsa. Tästä syystä myös se, kenen kanssa ihmiset saivat jakaa ruokansa ja käydä ruokapöytään, oli hyvin säänneltyä. Vääränlainen ruokaseurue uhkasi saastuttaa pyhän aterian.

Jeesuksen elämä alkoi Betlehemistä, ”leivän talosta” ja eläinten syöttökaukalosta. Myöhemmin evankeliumit vievät meidät ruokapöytiin Jeesuksen, opetuslasten ja vaihtuvien ihmisten kanssa.

Jeesus rikkoi pöytätavoillaan räikeästi kaikkia ateriointiin kuuluvia säädöksiä ja sai tällä tavalla lainoppineet ja papiston täysin pois tolaltaan. Hän söi epäpuhtaiksi luokiteltujen syntisten kanssa ja rikkoi paasto- ja sapattimääräyksiä. Hän jakoi ruokaa ja ”Jumalan siunausta ja läsnäoloa” aivan vääränlaisten ihmisten kanssa ja väärällä tavalla.

Radikaali vieraanvaraisuus

Jeesuksen radikaali ja rajat ylittävä vieraanvaraisuus oli enemmän kiinnostunut niistä, jotka oli suljettu ateriayhteyden ulkopuolelle kuin niistä, jotka olivat jo pöydän ääressä.

Vuosituhansia sitten ensimmäiset ihmiset oivalsivat jotain olennaista elämästä, kun he kuvasivat kalliomaalauksiin ihmisen ja luomakunnan erottamatonta yhteyttä. Tuon yhteyden merkitys uhkaa kadota, jos ruoka ymmärretään vain ihmisen polttoaineeksi. Meille kristityille tämän yhteyden ymmärtäminen on hyvin luontevaa.

Jokainen jumalanpalvelus ja ehtoollinen muistuttaa siitä, että ruualla ja yhteisellä aterialla on olemassaolomme kannalta olennainen merkitys. Kristinuskon salaisuus ja ihme lienee se, että murrettu leipä ei vähene jakamalla. Se moninkertaistuu.

Tero Massa, Kirkko ja teologia -teemapäällikkö

Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 3/2023.

Nyt kun olet täällä…

… meillä on pieni pyyntö.  Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.

Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.

Tilaa Lähetyssanomat