Kun Paul Z. Mmbando puhuu parantumattomasti sairaiden ihmisten hoitamisesta, hän puhuu rakkaudesta ja rakastetuksi tulemisesta – selvästi ja pieniä taukoja pitäen. Aihe on vaikea ja pelottavakin, mutta kaikesta näkee, että Mmbando on tottunut puhumaan siitä.
Hän on puhunut palliatiivisesta hoidosta paitsi hoitohenkilökunnalle Tansaniassa, myös suomalaisille lääketieteen opiskelijoille ja palliatiiviseen eli parantumattomasti sairaiden oireenmukaiseen hoitoon erikoistuneille lääkäreille.
Mmbando korostaa uskon ja rukouksen merkitystä kuolevan ihmisen elämässä.
Ne luovat turvallisuutta, jonka avulla ihminen voi käydä läpi kokemuksiaan syyllisyydestä, pahuudesta ja muista sydämellään olevista asioita, pyytää ja saada anteeksi sekä jättää nämä tunteet taakse. Hän voi puhua rukouksessa Jumalalle oman uskonsa kielellä ja löytää rauhan.
Mutta entä ne ihmiset, joille uskonto ei tuo turvaa?
”Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen ei vaadi uskontoa. Anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen eivät vaadi uskontoa. Kuolemaa lähestyvät ihmiset tarvitsevat turvallisen tilan, jossa he voivat hyvästellä rakkaimpansa ja puhua vielä kerran tärkeistä asioista. Siihenkään ei tarvita uskontoa.”
Arvokas lyhyt elämä
Kuolevien potilaiden hoito voi olla antoisaa ja vaativaa, vaikka paranemista ei tapahdu.
Potilaalla voi olla kovia tuskia viikkoja, jopa kuukausia. Kun hän saa apua, tilanne voi muuttua parissa päivässä.
”Potilas voi kertoa, että on pystynyt nukkumaan, koska häntä ei enää koske. Tällainen on hyvin palkitsevaa.”
Potilaille voidaan tarjota kotihoitoon erilaisia kipulääkkeitä kuten opioideja, mutta Tansaniassa niitä on tarjolla huomattavasti vähemmän ja niitä käytetään pienempiä määriä kuin vaikka Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Yhteisön tukea on usein tarjolla länsimaita enemmän esimerkiksi perheeltä, ystäviltä, naapureilta ja omasta seurakunnasta.
”Honey, me emme elä täällä ikuisesti”
Työ vakavasti sairaiden parissa muistuttaa terveydenhoidon ammattilaisia siitä, kuinka arvokas elämän lahja on. Mmbandon mielestä ei kannata valittaa siitä, ettei tänään ole sähköä tai lämmintä vettä ja palkka on huono.
”Kannattaa huomata elämän suuret, yksinkertaiset siunaukset”, Mmbando sanoo.
On hienoa olla elossa, ilman kipua, jakaa arki rakkaiden ihmisten kanssa. Elämä on lyhyt – kannattaa keskittyä merkityksellisiin asioihin, ystävystyä ihmisten kanssa, saada heidät hymyilemään – ei vihata.
”Honey, me emme elä täällä ikuisesti”, hän tiivistää ajatuksensa.
Vapaaehtoiset tukevat kotona
Tansanian evankelis-luterilainen kirkko on tehnyt pioneerityötä vakavasti sairaiden ja kuolevien hoidossa. Siihen haastoi erityisesti aids-pandemia.
Kirkon sairaalassa Ilembulassa työskennellyt lastenlääkäri, lähetystyöntekijä Leena Pasanen
muistelee, kuinka anestesiahoitaja Aida Mtega aloitti vuonna 1998 jalkaisin kotikäynnit aidspotilaiden kodeissa.
”Hän oli yksi palliatiivisen hoidon edelläkävijöitä. Aids-lääkkeet saatiin Ilembulaan vuonna 2006”, kertoo Leena Pasanen.
Pasanen työskenteli lääkärinä Ilembulan sairaalassa vuosina 1981–2013.
Kirkko alkoi kehittää palliatiivista hoitoa vuonna 1999 yhdessä kirkon sairaalassa Pohjois-Tansaniassa, aluksi lähinnä aids-potilaiden tukemiseen. Siitä viiden vuoden kuluttua hoitoa laajennettiin seitsemään muuhun sairaalaan, ja nykyisin apua tarjotaan 50 klinikan tai sairaalan voimin.
”Nyt tarjoamme palliatiivista hoitoa vuosittain 60 000 potilaalle ja heidän perheilleen, pääosin potilaiden kotona. Olemme kouluttaneet 300 ammattilaista, jotka työskentelevät 1500 vapaaehtoisen kanssa”, Mmbando kertoo.
Apua vammaisille naisille
Mmbando on puolustanut lääkärinä ja kirkon terveysohjelmien johtajana syrjäseutujen ja syrjään työnnettyjen ihmisten oikeutta terveyspalveluihin. Palliatiivisen hoidon kehittäjänä kirkko teki pioneerityötä. Nyt samanlaista, uutta luovaa työtä tehdään vammaisten naisten ja tyttöjen parissa kirkon omistamassa Selianin sairaalassa.
Työn tavoitteena on, että vammaiset naiset pääsevät aiempaa paremmin seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluihin. Toimintatapaa on tarkoitus monistaa joko kokonaan tai osittain muihinkin kirkon ja valtion sairaaloihin. Lähetysseura tukee tätä työtä, joka saa myös Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyötukea.
Tansanian evankelis-luterilaisella kirkolla on maassa 24 sairaalaa sekä 148 terveyskeskusta, joista suurin osa on maaseudulla. Kirkko vastaa noin 15 prosentista maan terveyspalveluista.
Uskonnolliset johtajat ovat maassa edelleen tärkeässä asemassa myös terveystiedon levittämisessä.
”Työotteemme on hyvin uskontodialoginen”, Mmbando summaa.
Paul Z. Mmbando
- lääketieteen tohtori, kansanterveystieteiden maisteri
- johtaa terveysohjelmia ja palliatiivisen hoidon ohjelmaa Tansanian evankelis-luterilaisessa kirkossa
- puolustaa syrjäseutujen asukkaiden ja vähemmistöjen oikeutta terveyspalveluihin
- koordinoi koronapandemian alun katastrofiapua, jota tuli esimerkiksi Lähetysseuralta
- asuu perheensä kanssa Arushassa Pohjois-Tansaniassa
Paul Z. Mmbando vieraili Suomessa syksyllä 2023 Suomen Kristillisen Lääkärisseuran kutsumana.
Teksti: Marjatta Kosonen
Juttu on julkaistu Lähetyssanomissa 7 / 2023.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
Tilaa Lähetyssanomat