Syyriassa tarvitaan yhteisöjen tekemää, paikallisista tarpeista lähtevää työtä. Humanitaarinen apu on edelleen tärkeää joillain alueilla Syyriassa, mutta myös uusia avun muotoja tarvitaan. Pelkän tarvikkeiden jakamisen sijaan tulisi rakentaa yhteisöjen osaamista ja tukea yhdessä tekemistä. Näin sanoo Suomessa toissa viikolla vieraillut Lähetysseuran Syyrian-rauhanhankkeen neuvonantaja Aziz Hallaj.
Syyrialaisen Hallajin mukaan aineellisen avun tarjoamiseen perustuva kansainvälinen tuki on ajoittain myös kääntynyt tarkoitustaan vastaan. On jaettu Syyrian ulkopuolelta tuotuja tarvikkeita ihmisille, jotka tarvitsisivat ensi sijassa rahaa. Nämä ovat myyneet tarvikkeet eteenpäin ja vieneet näin markkinoilla kysyntää paikalliselta tuotannolta. Tai joskus on rakennettu kaivo kylään, joka ennen käytti yhteistä kaivoa sellaisen kylän kanssa, joka on konfliktissa eri puolella. Ainut kyliä yhdistävä ja yhteistyötä vaatinut asia katosi kaivon myötä. Lähetysseuran työssä tällaiset asiat otetaan huomioon, ja rauhantyön tavoitteena on aina rakentaa yhteistyötä ja luottamusta, joiden vaikutukset ovat tarvikkeiden jakamista pitkäjänteisempiä.
Hallaj puhuu yhteisöpääomasta (community capital), joka auttaa yhteisöjä selviytymään itsenäisesti, kun raha on tiukassa. Yhteisöpääoma tarkoittaa esimerkiksi vapaaehtoisuutta, ihmisten välisiä tukiverkostoja, kulttuurissa olevia vahvuuksia, psykososiaalisia voimavaroja, yhteisössä olevaa tietotaitoa ja luonnonresursseja. Tällaista yhteisöpääomaa ja sen vahvistumista tulisi avustustyössä tukea.
– Esimerkiksi Pohjois-Syyriassa eri etnisistä taustoista tulevat opiskelijat ovat alkaneet jakaa osaamistaan ja mentoroida toisiaan ja tällä tavoin paikkaamaan yliopiston puutteellisia opetusresursseja. Toisella alueella taas kyläyhteisöt kunnostivat yhdessä kastelukanavat. Kanavat hyödyttivät kyläyhteisöjä konfliktin eri puolilla, ja korjausoperaatio toi nämä eri ryhmät yhteen, Hallaj mainitsee esimerkkejä yhteisöpääoman hyödyntämisestä.
Tukea paikallisille rauhantekijöille
Tällaisia yhteisöpääomaa hyödyntäviä aloitteita tukee myös Lähetysseuran ja Common Space Initiative -järjestön rauhanhanke, jota Hallaj on ollut perustamassa vuonna 2014. Hanketta toteutetaan Suomen ja Norjan ulkoministeriöiden tuella. Yksi hankkeen työtavoista on tukea eri taustoista tulevien syyrialaisten kykyä tehdä yhteistyötä, verkostoitua ja edistää rauhaa erilaisilla aloitteilla. Samalla varmistetaan, että rauhantyö ei riipu pelkästään neuvotteluiden onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Yhteisötyö on tärkeää väkivallan kierteen uudelleen syntymisen estämisessä.
– Viime vuonna tuimme muun työn lisäksi 30 rauhan puolesta toimivaa henkilöä ja 18 rauhanaloitetta. Nämä 30 rauhantoimijaa työskentelevät ympäri Syyriaa ja syyrialaisten yhteisöissä lähimaissa. He pystyvät liikkumaan eri yhteisöjen välillä, joissa on monenlaisia poliittisia näkemyksiä. Rauhantoimijoiden aloitteet nousevat yhteisöjen tarpeesta, sanoo rauhanhankkeen projektipäällikkö Katja-Maaret Niemi Lähetysseurasta.
– Yksi esimerkki tällaisesta paikallisesta rauhanaloitteesta on sovintotyö heimojen johtajien kanssa. Aloite kartoitti paikallisyhteisön tahtoa ja sietokykyä ratkaista pieniä ongelmia. Se edisti osallistujien kykyä ratkaista myöhemmin monimutkaisempia paikallisia ongelmia. Toisessa aloitteessa taas luotiin yhteyksiä ja luottamusta yhteisön jäsenten välillä: asukkaat ja paikalliset järjestöt kunnostivat kaupungissa olevan julkisen puiston yhdessä paikallisviranomaisten kanssa.
Niemen mukaan ajatuksena on, että rauhantoimijat oppivat taitoja, joita he voivat hyödyntää suuremman sosiaalisen muutoksen aikaansaamiseksi. Hanke toimii sellaisten yhteisötoimijoiden kanssa, joiden arvioidaan olevan maantieteellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti hyvässä asemassa johtamaan muutosta kohti rauhaa. Hanke tukee toimijoita työpajoin, koulutuksin, verkostoitumismahdollisuuksia avaamalla sekä logistisella tuella.
Syyrian-rauhanhanke tukee myös eri taustoista tulevien syyrialaisten välistä vuoropuhelua ja pyrkii vaikuttamaan kansainvälisiin toimijoihin, jotta päätöksenteko Syyriasta olisi konfliktisensitiivistä ja pohjautuisi syyrialaisten tarpeisiin. Hanke vahvistaa myös syyrialaisten naisten osallistumista rauhanprosesseihin niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Teksti ja kuva: Minna Havunen
