Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Suuri haave toteutui: Sata perhettä sai juoksevan veden Bolivian ylängöllä

Vesijärjestelmän saaminen kuivuudesta kärsiviin kyliin on avain muuhunkin kehitykseen.

Nainen seisoo kylän keskelläl olevan vesihanan luona kahden pienen lapsensa kanssa.
Perheenäiti iloitsee omalle kotipihalleen saamastaan vesipisteestä Jucumanin kylässä Boliviassa. Kuva Anna Lundén

Karulla ja kuivalla ylängöllä elävät perheet ja vanhukset tuntevat, että heidät on unohdettu. Ilmastonmuutos koettelee, mutta rakasta kotiseutua La Pazin maakunnassa Boliviassa oli vaikea jättää.

 Mitä kauemmaksi pääkaupunki La Paz jäi taaksemme, sitä pölyisemmäksi kadut ja tiet muuttuivat. Pian edessämme oli silmänkantamattomiin kuivaa, autiota ylänköä. Hiljalleen aloin ymmärtää, miksi mukanamme lava-autossa oli monta pulloa juomavettä ja vielä iso kanisteri.

Olin matkalla Bolivian evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöiden Franklin Gutiérrezin ja Lorenzo Coariten sekä Lähetysseuran työntekijän Katja Tynkkysen kanssa tapaamaan ihmisiä, jotka asuvat La Pazin maakunnan ylängöillä noin 4000 metriä meren pinnasta.

Kylissä täällä asuu noin 10– 30 perhettä, ja talot sijaitsevat kaukana toisistaan.

Pieni talo, taustalla karuja vuorenhuippuja.
Kotinsa terassilla istuva 91-vuotias Marcelina de Chambi on saanut viimeinkin kotiinsa juoksevan veden. Kuva Anna Lundén

Kylät hiljentyvät, kun nuoremmat muuttavat kaupunkeihin työn, veden ja lasten koulunkäynnin takia. Ilmastonmuutos vaikeuttaa jo karusti näiden maaseudulla asuvien köyhien ihmisten elämää.

Olimme matkalla tutustumaan työhön, joka kantaa aymarankielistä nimeä sumak kawsay eli hyvää elämää. Lähetysseura on tehnyt näissä kylissä kehitysyhteistyötä jo neljä vuotta. Osa alueen vanhuksia on jo pikkulapsesta saakka haaveilleet vedestä.

Bolivialaisista yli 30 prosenttia elää ilman juoksevaa vettä.

 ”Miksi meillä ei ole vettä, miksi?”

Saavuimme ensimmäiseen kylään. Viereisen talon ovi pamahti auki ja joukko iloisia kasvoja ja reippaita ihmisiä tuli tervehtimään meitä. Meidät ohjattiin kylän päärakennuksen saliin.

Kylän johtajat halusivat toimittaa aymara-alkuperäiskansan tapojen mukaisen rituaalin. Keskelle lattiaa heitettiin kokalehtiä ja coca-colaa, lahjaksi Äiti maalle, Pachamamalle, jotta hän siunaisi tapaamisemme ja yhteisöä. Sitten oli kyläläisten vuoro puhua. Osa puhui espanjaksi, osa äidinkielellään aymaralla.

“Lapsesta saakka olen haaveillut vedestä tässä kylässä ja kysynyt, miksi meillä ei ole vettä, miksi?”

“Ilman vettä emme ole mitään, emme pysty tekemään mitään.”

“Olemme kärsineet paljon, mutta nyt elämämme on helpottunut.”

“Naisena vedensaanti on muuttanut niin omani kuin koko perheenikin elämän.”

Ennen vesi haettiin kaukaa lähimmästä järvestä tai joesta, eikä sen puhtaudesta ollut varmuutta. Ilman riittävää määrää vettä lasten koulunkäyntiä ja ruokailua oli vaikea järjestää.

Vettä riitti vain harvoille kotieläimille, ja sama vesi käytettiin myös useaan otteeseen.

Vieraat saivat rosvopaistia

Lähetysseuran tuen avulla 14 yhteisöä eli noin 100 perhettä on saanut ensimmäistä kertaa elämässään juoksevan veden kotiinsa. Kyläläiset esittelivät meille ylpeänä uusia järjestelmiään.

Vierailimme kaikkiaan kuudessa kylässä. Kaikki vierailut alkoivat samalla tavalla ensin pyydettiin siunausta sekä Äitimaalta että Taivaan isältä. Monilla alueilla Bolivian maaseudulla kristinusko ja alkuperäiskansan oma hengellisyys elää rinta rinnan, niin myös Pichacanin kylässä.

Katja Tynkkynen kättelee miestä, jolla on myssyn päällä vielä lierihattu.
Lähetysseuran työntekijä Katja Tynkkynen tervehtimässä Jucumanin kylän johtajaa. Katja sai kylän asukkailta lahjaksi laaman villasta tehdyn hartiahuivin. Kuva Anna Lundén

Vierailun aikana ihmiset esittelivät meille uusia vesijärjestelmiä, kertoivat ajatuksistaan ja huolistaan, ja lopuksi söimme yhdessä. Joissakin kylissä tarjoilut oli katettu maahan lakanan päälle, josta noukittiin perunat ja lihapalat.

Pichacanin kylässä oli kypsennetty kokonainen lammas maakuopassa vieraita varten rosvopaistin tapaan.

Vieraanvaraisuus on kylissä kunnia-asia. Sen avulla meille myös osoitettiin, kuinka paljon yhteisö arvosti uutta elämänmuutosta. Monien lapsuudenhaave oli toteutunut, ja kiitollisuus täytti mielen.

Vesi on avain tulevaisuuteen

“Alku työssä oli todella haastava. Olimme juuri saaneet asennettua uuden järjestelmän putket, kun kylän ylle laskeutui yllättäen tiukka pakkanen”, kertoo hankekoordinaattori Franklin Gutiérrez.

Vesijärjestelmän asentaminen oli aloitettava alusta. Ilmastonmuutos kuivattaa maata entisestään ja tekee suunnittelusta ja ennakoimisesta hyvin vaikeaa. Gutiérrez uskoo kuitenkin sinnikkääseen työhön ja koulutukseen.

Kyläläiset osallistuivat itse järjestelmän rakentamiseen ja asentamiseen, jotta he ymmärtäisivät sen toimintaperiaatteet. Jokaiseen kylään koulutettiin myös vesijärjestelmävastaava, joka taas välittää oppinsa vuosittain vaihtuvalle uudelle vastuuhenkilölle.

Lorenzo Coarite kertoo kasvaneensa kylässä, jossa ei hänen nuoruudessaan ollut vettä. Opiskeltuaan insinööriksi hän auttaa nyt oman kylänsä kaltaisia yhteisöjä.

Koordinaattoreiden mielestä vesijärjestelmä on myös avain muuhun kehitykseen.

”Haluan elää hyvin ennen kuin kuolen”

“Haluan elää hyvin, ennen kuin kuolen”, kertoo Enriqueta Alvadaro, 72.
Hän muistelee, miten ennen kaikki piti kantaa itse – vesi, lapset, ruoka, kaikki samaan aikaan. Hän kokee olevansa jo liian vanha sellaiseen.

Enriquetaa esitteli meille innoissaan pihapiirinsä uutta vesijärjestelmää. Sen avulla hän pystyy myös pitämään pienen määrän karjaa.
Enriqueta kertoi kaiken kuivuvan lokakuusta eteenpäin, läheinen lähdekin näyttää kuivuvan pois.

Hän arvelee syyksi ilmastonmuutosta. Huoli veden määrän vähenemisestä ja ilmastonmuutoksesta tuotiin esille kaikissa vierailemissamme kylissä. Ympäristö myös autioituu, kun naapurikylistä muutetaan pois veden puutteen takia.

Hymyilevä nainen seisoo taustalla kuivaa, tasankoa
”Kukapa olisi voinut uskoa, että tämä haave toteutuu!” ihmettelee Enriqueta Alvadaro, 72. Vesi on muuttanut hänen koko elämänsä, ja nyt hän pystyy pitämään vuohia. Kuva Anna Lundén

Joka kolmas elää köyhyydessä

Ilmastonmuutos on koetellut Boliviaa viimeisen 10 vuoden aikana, ja äärimmäiset sääilmiöt ovat yleistyneet.

Maata ovat koetelleet tulvat, kuivuus ja kaupungeissa lämpöaallot, kuten käy ilmi Oxfam-kansalaisjärjestön vuonna 2020 julkaisemasta raportissa. Kohonneiden lämpötilojen takia hyttyset ovat siirtyneet entistä korkeammalle ja levittävät esimerkiksi malariaa ja denguekuumetta.

Sään ääri-ilmiöistä kärsivät eniten maan vähäosaiset, kuten alkuperäiskansojen jäsenet sekä kotiin jäävät naiset. Heillä on vähemmän mahdollisuuksia taistella muuttuneita sääolosuhteita ja arjen haasteita vastaan.

Karu elämä maaseudulla on kiihdyttänyt muuttoa kaupunkeihin. Bolivialaisista lähes 70 prosenttia on muuttanut kaupunkeihin viimeisen 60 vuoden aikana. Monen side omaan kylään ja kotiseutuun on kuitenkin niin vahva, että muutto on vaikea päätös.

Valtaosa ylängön miehistä tekee viikot töitä kaupungeissa ja palaa viikonlopuksi kotiin. Puolet väestöstä saa toimeentulonsa epävirallisilta työmarkkinoilta, ja joka kolmas bolivialainen elää köyhyysrajan alapuolella.

Myös ylängön lasten täytyy usein siirtyä opiskelemaan suurimpiin kyliin tai kaupunkeihin ja harva haluaa palata kotiseudulle.

Miehiä pöydän ympärillä kirjoittamassa vihkoon.
Imañutan kylän miehet ovat valmiina kertomaan työn tuloksista suomalaisvieraille. Kuva Anna Lundén

Janoisina kohti La Pazia

Kahden päivän matkan jälkeen palasimme takaisin La Paziin auringonlaskun aikaan. Tähän vuodenaikaan pystyimme ajamaan läpi ylängön, jossa sadekautena vesialueet peittävät ajotien. Hiekkapöly peitti maiseman, ja juomavetemme oli loppu.

Kaipasimme ja tarvitsimme väsyneinä vettä enemmän kuin mitään muuta. Meille kyse oli kahdesta päivästä – tapaamillemme ihmisille vedenpuute oli ollut osa arkea vuosikymmeniä.

Ilmastonmuutos on asia, joka haastaa jokaisen ihmisen elämän maapallolla. Me olimme juuri todistaneet, kuinka todellinen ja merkittävä tämä muutos on köyhimpien ihmisten elämässä.

Ilmastomuutoksen raadollisuus ja samalla kyläläisten väsymätön sinnikkyys tekivät minuun suuren vaikutuksen ja antoivat paljon ajateltavaa.

Bolivian nykyisen poliittisen ilmapiirin takia ympäristöasioiden painoarvo on kasvanut ja alkuperäiskansojen tarpeet otetaan aiempaa paremmin huomioon.

Valtio ei siltikään pysty takaamaan perusoikeutta veteen, elinkeinoon tai koulutukseen maansa köyhimmille. Suurelle osalle Bolivian väestöä aika muutokselle loppuu aiemmin kuin meillä Euroopassa.

Nyt on tärkeää vahvistaa yhteisöjen omaa, itsenäistä kykyä selviytyä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Unohdetuillakin yhteisöillä on oikeus olemassaoloonsa.

Teksti Anna Lundén

Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomissa 7/2022

Nyt kun olet täällä…

… meillä on pieni pyyntö.  Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.

Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.

Tilaa Lähetyssanomat