Sodissa ja konflikteissa naisten asema heikkenee kaikilla elämänalueilla. Ne lisäävät sukupuoleen perustuvaa ja seksuaalista väkivaltaa, heikentävät naisten ja tyttöjen pääsyä koulutukseen ja kaventavat heidän mahdollisuuksiaan osallistua päätöksentekoon.
Naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2000 päätöslauselman 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus (Women, Peace and Security, WPS). Päätöslauselma vaatii paitsi naisten ja tyttöjen suojelua, myös heidän oikeuttaan olla mukana rauhanprosesseissa, jälleenrakennuksessa ja johtavissa rooleissa.
Suomen neljännen kansallisen Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelman (2023–2027) tavoitteena on vahvistaa naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakentamisessa sekä lisätä naisten turvallisuutta konflikteissa. Myös Suomen Lähetysseura on sitoutunut toimintaohjelman toimeenpanoon ja tukee WPS työtä yhdeksässä maassa: Myanmarissa, Kolumbiassa, Senegalissa, Mauritaniassa, Etiopiassa, Tansaniassa, Ruandassa, Burundissa ja Zimbabwessa.
Suomessa WPS-teemoja edistää myös vuodesta 2006 toiminut Naiset, rauha ja turvallisuus -verkosto, johon kuuluu 30 järjestöä ja yli 200 asiantuntijaa. Suomen Lähetysseura on mukana verkostossa, jota koordinoi UN Women Suomi. UN Women vastaa myös maailmanlaajuisesta Oranssit päivät -kampanjasta, joka vaatii tekoja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi ja korostaa sukupuolten tasa-arvon merkitystä rauhan ja turvallisuuden edistämisessä.
YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -agenda nostaa naisten aseman esiin, mutta tavoitteista ollaan vielä kaukana
UN Womenin tuore tilastokatsaus osoittaa, että vuonna 2024 yli 676 miljoonaa naista ja tyttöä eli konfliktialueiden läheisyydessä. Seksuaalisen väkivallan tapaukset kasvoivat kahdessa vuodessa 87 prosenttia, ja yli 60 miljoonaa pakolaisnaista ja -tyttöä kohtaa kohonneen riskin sukupuoleen perustuvasta väkivallasta.
Vaikka tutkimukset osoittavat, että osallistavat rauhanprosessit tuottavat kestävämpää rauhaa, naisten osallistuminen on edelleen vähäistä: viime vuonna alle neljäsosa neuvottelijoista ja sovittelijoista oli naisia.
YK:n pääsihteerin raportti (S/2025/556) vahvistaa, että WPS-agendan toteutuminen on vakavasti uhattuna. Naisten oikeuksia loukataan systemaattisesti, ja tasa-arvotyön rahoitus on riittämätöntä: alle 10 prosenttia kehitysyhteistyövaroista kohdistuu tasa-arvotavoitteisiin, ja naisjärjestöille kriisialueilla ohjautuu vain alle prosentti kehitysavusta.
Kansalaisjärjestöjen vetoomus: “Nyt on aika taistella takaisin”
YK:n tilastojen, tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen viesti on sama: kestävää rauhaa ei synny ilman naisten täysimääräistä osallistumista, suojelua ja johtajuutta. Suomen Lähetysseura on yksi 661 järjestöstä, jotka ovat lähettäneet avoimen kirjeen YK:n jäsenvaltioille vaatimuksena puolustaa WPS-päätöslauselman periaatteita.
Vetoomuksessa korostetaan, että WPS syntyi globaalin etelän ja pohjoisen naisrauhanrakentajien rohkeudesta ja uhrauksista. Nyt saavutusten sijaan naisten oikeudet ja tasa-arvo ovat kohdanneet vastareaktioita muun muassa voimistuvan anti-gender-liikkeen muodossa. Vetoomuksessa esitetään aseviennin rajoittamista, naisten ja LGBTQIA+ -yhteisöjen oikeuksien puolustamista, kansainvälisen oikeuden noudattamista kaikissa konflikteissa ja kansalaisyhteiskunnan, erityisesti naisjärjestöjen tukemista.
“Suomi on sitoutunut päätöslauselmaan ja laatinut useita kansallisia toimintaohjelmia sen edistämiseksi. Viimeaikaiset rahoitusleikkaukset kehitysyhteistyöhön ja rauhanjärjestöille kuitenkin uhkaavat heikentää tavoitteiden saavuttamista”, toteaa Naiset, rauha ja turvallisuus –verkosto.
“25-vuotias päätöslauselma on haasteistaan huolimatta entistä tärkeämpi. Sen toteutuminen vaatii poliittista johtajuutta, riittäviä resursseja ja kansalaisjärjestöjen vahvaa osallistumista. Kestävä rauha ei synny juhlapuheilla, vaan konkreettisilla teoilla”, verkosto kertoo.
Suomen Lähetysseura tukee Kolumbiassa osallistavan rauhantyön prosesseja, joissa paikalliset yhteisöt ovat vahvasti mukana. Naisten rooli neuvottelijoina, sovittelijoina ja fasilitoijina on merkittävä.
“Kolumbian rauhansopimus on verrattuna moniin muihin maailmassa ainutlaatuinen, koska siinä tunnustetaan sukupuolinäkökulma: naiset ja tytöt kärsivät konfliktista eri tavoin, heitä käytettiin sodassa vallan välineinä, ja siksi sopimus sisältää korjaavia toimia ja toimenpiteitä, joilla estetään väkivallan toistuminen,” kertoo Viviana Machuca, Kolumbian uskonnollisten toimijoiden rauhanverkosto DiPazista.
”On tärkeää, että naiset saavat maaoikeuksia ja että heillä on todellinen mahdollisuus osallistua rauhanprosesseihin, sillä ilman sukupuolten tasa-arvoa ei ole kestävää rauhaa.”
