“Oui, oui, oui, oui”, ääntenlaskijan ääni kaikuu salissa. Nollan ei-äänen jälkeen Latyr Diouf julistetaan johtajavaalin voittajaksi. Älypuhelimet nousevat yleisöstä tallentamaan tärkeää hetkeä.
Kaksi kuukautta myöhemmin seurakuntalaiset ovat kokoontuneet jumalanpalvelukseen Fatickin kirkon pihalle. Väkeä on niin paljon, etteivät kaikki olisi mahtuneet kirkkoon. On tärkeä päivä.
Latyr Diouf polvistuu pastorien keskelle, ja pastorit pukevat hänen ylleen messupuvun. Kun siunaus on ohi, seurakuntalaiset käyvät halaamassa lämpimästi hymyilevää Dioufia.
Tästä se alkaa, Latyr Dioufin neljä vuotta koko Senegalin luterilaisen kirkon johtajana.
Ei vaalikampanjointia
Latyr Diouf on 55-vuotias pastori, jolle kirkon johtajan pesti ei ole ollut pitkän tähtäimen tavoite. Hän ei itse asiassa varsinaisesti edes asettunut ehdolle.
Kirkolliskokouksen yhteydessä järjestetyissä vaaleissa käytettiin ensi kertaa uudenlaista valintatapaa. Aiemmin papit saivat itse asettua ehdokkaaksi, ja seurakuntien kirkolliskokoukseen valitut edustajat äänestivät sitten näistä ehdokkaista. Seurakuntia Senegalissa on yhteensä 13. Nyt kirkon pastorit päättivät yhden yhteisen johtajaehdokkaan, ja tästä ehdokkaasta kirkolliskokous äänesti kyllä/ei-periaatteella.
Ehdokkaanvalintakeskustelu käytiin suljettujen ovien takana vasta äänestysviikolla. Latyr Dioufin saamat 75 kyllä-ääntä kertovat kuitenkin yksimielisestä päätöksestä. Tyhjiä ääniä tuli kaksi.
Ehdokkaan on oltava pastori ja tietysti muutenkin pätevä tähän tehtävään. Hän voi kieltäytyä tehtävästä vain erittäin painavasta syystä.
”Ei tullut mieleenikään kieltäytyä”, Diouf naurahtaa.
Kristitty perhe muslimimaassa
Diouf syntyi pieneen Mbetitin kylään perheen kuudenneksi lapseksi. Pikkusiskoja tuli myöhemmin vielä kaksi. Vanhemmat tekivät töitä maanviljelijöinä, ja pihapiirissä oli lehmiä ja hevosia.
”Eläimet ovat minulle edelleen hyvin tärkeitä”, Diouf kertoo.
Dioufin vanhemmat olivat hänen lapsuudessaan 1970-luvulla kristittyjä, mikä on Senegalissa harvinaista. Yli 17 miljoonan asukkaan maasta noin 95 prosenttia väestöstä on muslimeja. Kristittyjä on noin neljä prosenttia, joista suurin osa on katolisia.
Dioufin vanhemmat kuuluivat helluntailiikkeeseen, kunnes liittyivät Suomen Lähetysseuran perustamaan luterilaiseen kirkkoon. Lähetysseura aloitti työn Senegalissa Dioufin lapsuusvuosina. Senegalin luterilainen kirkko perustettiin 1980-luvun lopulla.
Dioufien perhe ei ollut kotiseutunsa ainoita luterilaisia, vaan heidän kotitalossaan asui myös yksi ensimmäisistä tulevista Senegalin luterilaisen kirkon johtajista. Senegalissa uskontokunnat elävät kuitenkin sopuisasti yhdessä. Dioufin sisaruksistakin osa on nykyään katolisia, osa muslimin kanssa naimisissa ja osa luterilaisia.
Monta uravaihtoehtoa
1970-luvun Senegalissa koulunkäynti ei ole ollut itsestäänselvyys. Perheen varallisuudesta jotain kertookin se, että Diouf aloitti koulutiensä katolisessa yksityiskoulussa. Uskontokuntien tarjoamia yksityiskouluja on paljon etenkin isommissa kaupungeissa.
Ala-aste oli kolmen kilometrin päässä, ja koska kymmenen vuotta vanhempi isoveli asui siellä, Diouf muutti hänen luokseen alakouluajaksi. Koulua käydään Senegalissa ranskaksi, joka on maan virallinen kieli. Dioufin kotikieli on serer, joka on yksi kymmenistä Senegalissa puhuttavista kielistä.
Yläastetta ja lukiota Diouf kävi julkisella puolella. Silloin hän suunnitteli englannin yliopisto-opintoja.
”Englanti ei kuitenkaan sujunut tarpeeksi hyvin”, Diouf toteaa.
Pääaineeksi tulikin oikeustiede. Lakia hän luki kaksi vuotta, mutta sitten yliopisto jäi. Seuraavana olivat vuorossa kirjanpitäjän opinnot, joista hänellä on tutkinto. Niitä töitä hän ei kuitenkaan suoraan hakenut, vaan toimi jonkin aikaa ranskan kielen opettajana.
Kirjanpitäjän opit pääsivät kuitenkin käyttöön poikien opiskelija-asuntolan hoitajana rannikkokaupungissa St. Louisissa. Muutaman vuoden töiden jälkeen Senegalin kirkolla avautui sihteerin paikka, jonka hän sai. Kirkon sihteerinä hän viihtyi kahdeksan vuotta.
”Silloin minulla ei ollut hajuakaan, että minusta tulisi joskus kirkon johtaja. Enhän ollut edes pastori.”
Kirkollinen työ oli kuitenkin imaissut Dioufin mukaansa, ja kymmenisen vuotta sitten hän aloitti teologian opinnot Kamerunissa. Kristillisen teologian yliopistotasoista opintosuuntaa ei muslimienemmistöisessä Senegalissa ole tarjolla, ja monet luterilaisen kirkon pastoreista ovatkin opiskelleet juuri Kamerunissa. Maisterivaiheen Diouf kävi Pariisissa, ja lukukausimaksuissa auttoi ranskalaisen kumppanijärjestön stipendi.
Pastorina Latyr Diouf on toiminut Mboukhoutourin seurakunnassa kotikylästään Niakharista käsin. Johtajan pesti vie nyt kuitenkin kaiken ajan, eli Mboukhoutouriin tulee uusi pastori.
Tuttu kirkko, uusi tehtävä
Edessä on myös kotipaikan vaihto. Fatickissa, kirkon toimiston vieressä on johtajalle tarkoitettu asunto, johon Latyr Diouf muuttaa perheensä kanssa, kunhan lasten kouluvuosi on saatu päätökseen.
Dioufien perheessä on nyt itse asiassa kaksi kirkon johtajaa. Latyr Dioufin vaimo Bousso Sarr valittiin juuri kirkon naisjärjestö Femmes pour Christin johtajaksi. Päivätöikseen hän on ompelija ja hänellä on Niakharissa oma yritys. Sarr opettaa välillä myös kirkon Naistenkeskuksen ompelijaopiskelijoita.
Dioufien esikoistyttö on jo 27-vuotias ja opiskelee taidetta, keskimmäinen on yläasteella, ja kuopus on vielä ala-asteella. Perhe on myös adoptoinut tytön, jolla on jo kaksi lasta.
Tulevista neljästä vuodesta Dioufilla on toiveikas olo.
”Niin kauan kuin usko perustuu Raamattuun ja pyritään seuraamaan Jumalan tahtoa, ollaan oikealla polulla.”
Ensimmäisinä tavoitteinaan hän nimeää luterilaisen identiteetin vahvistamisen. Lisäksi hän korostaa yhteistyön merkitystä yhteistyökumppaneiden kanssa. Näistä Suomen Lähetysseura on edelleen kirkon suurin rahallinen tukija. Kirkon tekemää diakoniatyötä ja kehitysyhteistyötä hän kuvaa todisteiksi uskosta.
Dioufille kirkko ei tarkoita rakennusta, vaan ennen kaikkea ihmisiä, jotka kokoontuvat Kristuksen ympärille jakamaan sanaa ja sakramentteja. Omaa uskoaan hän kuvailee hyvin kestäväksi.
”Se on myös kuin lentokone. Välillä on turbulenssia. Silloin rauhoitun ja rukoilen, ja tunnen kuinka vahvuus palaa.”
Tiesitkö tämän Senegalin luterilaisesta kirkosta?
- Suomen Lähetysseuran työ Senegalissa alkoi vuonna 1974. Senegalin luterilainen kirkko, L’Eglise Luthérienne du Sénégal (ELS) syntyi Lähetysseuran työn vaikutuksesta.
- Seurakuntia on nykyään 13, jäseniä noin 7 500.
- ELS on Lähetysseuran yhteistyökumppani kaikissa Senegalissa tehtävissä hankkeissa, joita on yhteensä viisi.
- Kirkollisissa hankkeissa keskiössä ovat kirkon toiminnan ja hyvän hallinnon kehittäminen, diakonia- sekä lapsi- ja nuorisotyö, äidinkielinen opetus ja raamatunkäännöstyö pulaarin kielelle. Ulkoministeriön rahoittamissa hankkeissa tehdään työtä ruokaturvan sekä äidinkielisen opetuksen parissa.
- Lue lisää työstämme Senegalissa.
