”Rakas Jeesus, siunaa meitä. Anna meille enkeleitä”. Näillä sanoilla alkoi Satu Haapasen lapsuudessa oppima iltarukous. Sama rukous kulki suvussa: isoäiti oli opettanut sen Sadun äidille, joka opetti sen edelleen lapsilleen. Lapsuudessa opittu tapa rukoilla on kulkenut Sadun mukana.
Ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeessa hän kirjoitti aineen siitä, miten rukous on osa elämää. Siitä tuli täydet pisteet.
Lukion jälkeen yliopistovuosina Sadulla oli tapana kulkea koulumatkat pyörällä. Samalla saattoi jutustella Jumalan kanssa opetusharjoittelusta, gradun teosta ja sivuaineista.
Nyt Sadun työviikot alkavat henkilöstön yhteisellä rukouksella. Satu työskentelee Israelissa Lähetysseuran omistaman Felm-keskuksen johtajana. Keskus tarjoaa erilaisista taustoista tuleville ihmisille kohtaamispaikan Jerusalemin ytimessä.
Esimerkiksi viime keväänä keskuksessa järjestettiin iso tapahtuma juutalaisten pesahin ja muslimien ramadanin aikaan. Keskuksessa oli koolla yli 70 ihmistä: juutalaisia, muslimeja, kristittyjä ja uskonnottomia.
Koko joukko söi yhdessä illallista auringonlaskun jälkeen. Erään vieraan sanat jäivät Sadun mieleen: ”Ymmärrättekö, miten tärkeä tämä paikka on? Mahdollisuudet tavata näin isolla joukolla ovat harvinaisia.”
Taivaan Isä huolehtii aikuistuvista lapsista
Satu on työskennellyt nyt vuoden verran Israelissa. Mukaan lähtivät Sadun tyttäret Ella, 18, ja Saga, 15. Esikoispoika Eliel, 24, jäi Suomeen jatkamaan opintojaan Oulun yliopistossa.
Aikuistuvilla lapsilla on keskeinen paikka äidin mielessä ja rukouksissa.
”Kun heistä ei pysty itse huolehtimaan joka minuutti, niin ei auta muuta kuin jättää Jumalan käsiin heidät. Taivaan Isä pitää heistä huolen silloinkin, kun en itse pysty asioihin vaikuttamaan”, Satu kuvailee.
Äitinä Satua koskettavat uutiset lapsista ja nuorista väkivallan tekijöinä ja uhreina. Israelin jännitteinen tilanne ajaa nuoria epätoivoisiin tekoihin.
Felm-keskuksen tehtävänä on vähentää epätoivoa. Se tarjoaa rauhankasvatusta, jonka päämääränä on luoda toivoa ja tarjota muita vaikuttamismahdollisuuksia kuin kivien heittely.
Uskontojen välisen dialogi puolestaan auttaa ymmärtämään toisten ihmisten näkökulmia. Eri tavalla ajattelevan ihmisen voi kohdata esimerkiksi Felm-keskuksen aterialla, konsertissa tai seminaarissa.
”Pienet askeleet ovat tärkeitä asioita tässä ympäristössä, koska viralliset rauhanneuvottelut eivät edisty kovin kovaa vauhtia. Pienet askeleet ovat sitäkin merkittävämpiä.”
Hengellisyys osa arkea
Rauhankasvatusta ja uskontodialogia ei olisi ilman Felm-keskuksen yhteistyökumppaneita. Vuosikymmenten aikana on syntynyt pitkäaikaisia kumppanuuksia, esimerkiksi kiinalainen seurakunta on kokoontunut keskuksen tiloissa yli 40 vuotta.
Koronapandemia keskeytti kasvokkaiset tapaamiset, mutta nyt toiminta pyörii normaalisti. Haastatteluhetkellä keskuksessa on iso sveitsiläisten opiskelijoiden ryhmä. He vierailevat keskuksessa kaksi kuukautta ja suorittavat raamattuopintoja.
Keskuksessa hengellisyys on hyvin arkista. Satu antaa esimerkin: yhtenä päivänä hänellä meni roska väärään kurkkuun. Keskuksen vahtimestari oli heti rukoilemassa: ”Jeesus, auta Satua.” Toisena päivänä siivooja kehotti rukoilemaan Jumalaa, kun lukko ei auennut.
”Minua ne huvittavat. Ei sen takia, etten uskoisi, vaan koska usko ja rukous ovat tosi tiiviisti läsnä työntekijöiden elämässä. Hassua kyllä se lukko aukesi ja kurkku selvisi.”
Teksti: Tarmo Ylhävuori
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 6/2022.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.
Tilaa Lähetyssanomat