Nepalilainen Sanchita Sunar, 13, ei ole napannut niin sanottua lottovoittoa elämässä. Hän on köyhän alakastisen perheen tyttö maassa, jossa niin sukupuoleen kuin kastiin perustuva syrjintä elää vahvana. Kaiken lisäksi hän on syntynyt kuulovamman kanssa.
Sanchita on nepalilaisen maanviljelijäperheen tyttö, jolla on ollut syntymästä asti epämuodostuma korvassa. Toinen korva on pelkkä puolikas tynkä, jolla Sanchita ei kuule lainkaan.
Tytön perhe kuuluu dalit-kastiin, joka on Nepalin kastijärjestelmässä alimmalla tasolla. Daliteja syrjitään nepalilaisessa yhteiskunnassa yhä monin tavoin: heidät eristetään usein muusta yhteisöstä, eivätkä ylemmät kastit suostu edes syömään heidän kanssaan saman katon alla.
Sanchitaa syrjitään siis sekä kastitaustansa että vammansa puolesta, Nepalissa kun vammaisuuteen liittyy edelleen vahvoja leimoja ja halveksuntaa.
– Minua on pilkattu kylällä vammani takia, Sanchita kertoo hiljaisella äänellä.
Sanchita asuu perheineen pienessä hökkelissä Milantarin kylässä, Nepalin Dhadingin piirikunnassa. Köyhän kylän pääelinkeinona on vuohenkasvatus ja maanviljely.
Vertaistuesta voimaa
Lähetysseuran paikallinen kumppanijärjestö Forward Looking tekee Nepalissa töitä nimenomaan vammaisten ihmisten oikeuksien ja toimeentulon parantamiseksi. Forward Looking perusti alkuvuodesta Sanchitan kotikylään vertaistukiryhmän vammaisille. Kerran kuukaudessa tapaavassa ryhmässä on noin 40 jäsentä, niin vammaisia kuin heidän perheenjäseniään.
On pysäyttävää, kuinka monenlaisia vammoja pieneen nepalilaiskylään mahtuu: on kuuroja, sokeita, puhevammojen kanssa eläviä sekä onnettomuuden ja sairauden synnyttämiä liikuntavammoja.
Ryhmän jäsenet kuvailevat, kuinka vaikeaa elämä voi olla vammaiselle ihmisille kukkulaisella alueella sijaitsevassa syrjäkylässä, jossa pelkkä liikkuminen on hyvin hankalaa. He kohtaavat syrjintää myös valitettavan usein muilta kyläläisiltä.
– Kun olen käynyt vertaisryhmän tapaamisissa, en ole tuntenut oloani niin syrjityksi. Ryhmä tahtoo aidosti kehittää kyläämme, Sanchita pohtii.
Hän aikoo jatkaa ryhmän tapaamisissa käymistä, ja odottaa innolla, mitä toiminta tuo tullessaan.
Tulevaisuus avoinna
Ryhmä säästää joka kuukausi pienen summan rahaa, jotta he voivat yhdessä alkaa kehittää kylänsä vammaisten elämää esimerkiksi tukemalla heidän toimeentuloaan vuohia ostamalla tai pienyrityksiä tukemalla.
Taloudellinen tuki olisi tärkeää myös Sanchitan perheelle. Gore-isä on sairas, minkä takia äiti ja tytär tekevät suuren osan maanviljelystöistä. Silti perhe uskaltaa katsoa myös tulevaan.
– Toivon, että tyttäreni pääsisi opiskelemaan maisteriksi asti. Ja että hän saisi töitä täältä läheltä, vaikkapa kunnantasolta, isä haaveilee.
Unelmat voivat käydä toteen. Forward Looking on perustanut eri puolille Nepalia vastaavia vammaisten ryhmiä, ja pelkästään Dhadingin piirikunnassa toimii tällä hetkellä 11 eri ryhmää, jotka ovat voimaannuttaneet ryhmänsä jäseniä hankkimaan muun muassa ammatin itselleen.
Myös Sanchitan ryhmällä on kaikki mahdollisuudet tuoda vammaisten ihmisten ääni kuuluviin kyläyhteisössään. Juuri niin, kuin kehitystä tulisikin saavuttaa – paikallisten omilla ehdoilla.
Mimosa Hedberg
Suomen Lähetysseura 160 vuotta: Toivoa syrjityille.
Osallistu juhlavuoden keräykseen.
