Pyhän maan luterilaisessa kirkossa on toiminut ulkomaisia naisia pappeina, mutta 27-vuotias Sally Azar on ainoa paikallinen ja arabiankielinen nainen pappina Palestiinalaisalueella. Konservatiivisessa kulttuurissa näin iso muutos ei ole sujunut kivuttomasti.
Azar kokee tulevansa melko hyväksytyksi pappina luterilaisen kirkon pappien keskuudessa, mutta monessa muussa kirkkokunnassa naiseus ja pappeus on yhdistelmänä vieras. Tähän hän törmää esimerkiksi Jerusalemin kirkkojen tapaamisissa.
”Uskon, että kukaan ei oikeastaan hyväksy pappeuttani, mutta kaikki ovat ystävällisiä”, Azar kertoo.
”Olen joutunut pohtimaan, miten käsitellä paineita siitä, tulenko varmasti nähdyksi.”
Ennen Azarin pappisvihkimystä jotkut kirkot uhkasivat katkaista suhteet Pyhän maan kirkkoon. Tätä ei ole tapahtunut, mutta jotkut yksittäiset papit eivät enää halua tehdä yhteistyötä.
Pyhän maan kirkossa monet ovat Azarin pappeudesta innoissaan, mutta kaikkien kanssa yhteistyö ei sielläkään suju mutkitta. Azar uskoo, että tähän vaikuttaa naiseuden lisäksi se, että hän on nuori ja kirkon piispan, Sani Azarin, tytär.
”Näillä kolmella asialla on vaikutusta eri tilanteissa. Joskus se häiritsee, koska näiden ei pitäisi vaikuttaa mihinkään.”
Pappi ja seurakuntalaiset samojen haasteiden keskellä
Vuoden parhaimmiksi hetkiksi Azar mainitsee nuorten kanssa työskentelyn ja yhteistyön toisten pappien kanssa. Hän on ollut esimerkiksi järjestämässä kesäleirejä lapsille ja nuorille.
Isoimmaksi haasteeksi Azar nostaa puhumisen Israelin miehityksestä, jatkuvasta väkivallasta ja Gazan sodasta. Ne ovat osa palestiinalaisten jokapäiväistä arkea, mutta niistä on vaikea puhua.
”Koen haastavaksi, miten pitäisi toimia pastorina sota-aikana ja käsitellä traumoja. Se on vaikeaa, koska kyse ei ole vain seurakuntalaisista vaan myös minusta palestiinalaisena – koen itsekin tämän kaiken. Minun pitää olla ihmisiä varten, mutta en ehdi käydä näitä asioita itse läpi.”
Gazan sota on vaikuttanut kirkon toimintaan. Liikkumisrajoitukset vaikeuttavat yhteisten tilaisuuksien järjestämistä, ja Jerusalemissa asuvien pappien pitää tehdä erityisjärjestelyitä päästäkseen seurakuntien luo Länsirannalle. Matkalla turvallisuutta vaarantaa muun muassa siirtokuntalaisten lisääntynyt väkivalta.
Unohtaako maailma palestiinalaiskristityt?
Azar pelkää, että ihmiset muualla maailmassa unohtavat, että palestiinalaisten joukossa on myös kristittyjä.
”Muistakaa meitä kristittyjä täällä ja jatkakaa rukoilua puolestamme”, Azar lähettää terveisinä Suomeen.
Hän sanoo, että sodasta huolimatta toivo ei ole kokonaan menetetty. Nyt vain pitäisi löytää tie rauhaan.
”Tiedän, että meillä kaikilla on erilaisia mielikuvia siitä, miltä rauha näyttää. Jos me kaikki kuitenkin haluamme rauhaa, miksi emme ottaisi sitä askelta yhdessä? Sen ei tarvitse olla jokin tietty yksi ratkaisu, siinä voi olla monta erilaista ratkaisua.”
Teksti Heli Vuohelainen
Löydät Sally Azarin haastattelun myös Kirkko maailmalla -podcastina. Kuuntele täältä.
Suomen Lähetysseuran ensimmäiset lähetit saapuivat Jerusalemiin elokuussa 1924, joten työ juutalaisten ja palestiinalaisten parissa täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Lähetysseuran toiminta Pyhällä maalla on vuosikymmenten kuluessa aina pyrkinyt vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin, mutta sen punaisena lankana on säilynyt lapsi- ja nuorisotyö sekä diakonia. Yksi merkittävistä etapeista oli vuosi 1955, jolloin Lähetysseura osti Jerusalemista lastenkodilleen oman talon – talon, joka nykyisin tunnetaan nimellä Felm-keskus. Lähetysseura tarjoaa keskuksessa turvallisen kohtaamispaikan erilaisista taustoista tuleville ihmisille. Yhdessä useiden israelilaisten ja palestiinalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa Lähetysseuran tavoitteena on vahvistaa alueella rauhan ja sovinnon edellytyksiä. Tutustu Lähetysseuran työhön Israelissa ja Palestiinassa.
