Hae googlesta sanaa “johtaminen” tai “leadership” ja saat eteesi loppumattoman listan erilaisia johtamiseen liittyviä ideologioita ja malleja.
Mitä sitten pitäisi ajatella johtamisesta kirkossa? Onko kirkossa johtaminen jotenkin erilaista kuin maallisissa organisaatioissa? On ja ei, tekisi mieli vastata. Samat johtamisen lainalaisuudet ja vaikeudet vaikuttavat kirkoissa siinä missä muualla tahansa, koska ihmisten kanssa ollaan kaikkialla tekemisissä.
Toisaalta kirkossa johtamiseen liittyy erityisiä piirteitä. Kirkossa johtaja on organisaation johtamisen lisäksi myös uskonnollisen yhteisön johtaja, mihin liittyy hyvin erilaiset johtamisen lainalaisuudet. Yhteisöä ei hallinnoida, yhteisöä täytyy inspiroida. Kirkon johtaja on tekemisissä yhteisön kanssa, jonka jäsenet saattavat tietoisesti tai alitajuisesti edellyttää johtajaltaan yli-inhimillistä, pyhimysmäistä käytöstä – itsensä uhraamista yhteisönsä ja Jumalan eteen. Vaarallista on, jos johtaja ottaa nämä odotukset kantaakseen ja kuvittelee olevansa jotain muuta kuin ihminen heikkouksineen ja virheineen.
On kuitenkin oikein, että kirkossa johtajalta edellytetään sitä, että hänen saarnansa ja tekonsa soivat samaa säveltä. Yksikään kirkon johtaja ei ole uskottava, jos hänen tekonsa ja johtamistapansa ovat täysin päinvastaisia kuin Kristuksella. Näyttää siltä, että kaikkein inspiroivimmat ja vaikuttavimmat johtajat ovat niitä, joiden sanojen ja tekojen välillä on syvä yhteys. Tämä yhteys tekee heistä uskottavia.
Ensi vuonna, 2023, Lähetysseura keskittyy entistä enemmän siihen, että me opimme yhdessä kirkkokumppaneidemme kanssa johtamisesta, sen mahdollisuuksista ja vaikeuksista. Me haluamme nähdä yhä enemmän naisia, nuoria ja syrjään työnnettyjä ihmisryhmiä päättämässä kirkon asioista, niin Suomessa kuin Lähetysseuran työalueilla. Kirkko ja sen johtaminen kuuluu kaikille, joita Jumala tähän tehtävään kutsuu.
Tällä hetkellä esimerkiksi Kambodžan pientä luterilaista kirkkoa johtaa nuori nainen, Sreyleak Touch. Hän voi esimerkillään muuttaa syvään juurtuneita tapoja ajatella johtamisesta kirkossa ja yhteisössään. Kun pienet tytöt näkevät hänet johtajana, on heidän helpompi nähdä myös itsensä tulevaisuuden johtajina.
Palataan vielä alun kysymykseen. Mitä on johtaminen? Erityisesti kirkossa? Japanilaisella lähetystyöntekijällä ja teologilla, Kosuke Koyamalla, oli vangitseva metafora ristiinnaulitusta mielestä, jolla hän kuvasi sitä, millainen mielenlaatu lähetystyöntekijällä tulisi olla. Ristiinnaulitun mielen vastakohta on ristiretkeläisen mieli, joka katsoo kohtaamiaan ihmisiä esineinä tai kohteina, jotka hänen on alistettava valtaansa tai käännytettävä. Ristiinnaulittu mieli kohtaa aina ihmisen ja hänen koko todellisuutensa armollisuudella ja antautuu dialogiin kohtaamiensa ihmisten kanssa. Se ei käytä väärin valtaa, vaan ymmärtää vallan väärinkäytön seuraukset.
Mitä jos tuota ristiinnaulitun mielen kuvaa soveltaisi myös johtamiseen kirkossa ja yrittäisi vastata tuohon kysymykseen tämän metaforan kautta?
Tero Massa
päällikkö, Kirkko ja teologia
