Pettynyt kolumbialaisnuori vaalien aikana: ”Mikään muu ei täällä ole järjestäytynyttä kuin rikollisuus”

On perjantai-ilta ja sade hakkaa pienen kokoontumistilan peltikattoa medellíniläisessä lähiössä. On viikko Kolumbian kongressin vaaleihin ja joukko eri-ikäisiä ihmisiä on kokoontunut yhteen Cafe Luteroon kahdeksi päiväksi keskustelemaan politiikasta. Lähetysseuran tukeman Rauhan talo -hankkeen koordinaattori Monica Fernández on järjestänyt kansalaisvaikuttamisen koulutuksen kaikille halukkaille, jotka haluavat ymmärtää paremmin Kolumbian politiikkaa ja tulevia vaaleja. Edellisten vaalien äänestysaktiivisuus jäi reilusti alle 50 prosenttiin ja jo valmiiksi vakavasta korruptiosta kärsivän maan tulevaisuutta halutaan nyt muuttaa kansan, ei politikkojen, toiveiden mukaisesti.   

Paikan päälle on kokoontunut joukko teini-ikäisiä, nuoria aikuisia sekä vanhempaa sukupolvea ja kaikki odottavat kahvikuppi kädessään koulutuksen alkamista. Casa de paz, eli Rauhan talo -hankkeessa tuetaan surullisenkuuluisan Comuna 13 -asuinalueen ihmisiä ja Luteron kahvilassa opetetaan erilaisia vaikuttamis- ja rauhantyön käytäntöjä konfliktien ratkaisemiseen.

Ilta alkaa keskustelulla politiikan, demokratian ja kansalaisvaikuttamisen tärkeydestä yhteiskunnassa – miksi meidän kristittyjen tulee äänestää? Ensin alkuun jopa hieman hämmentyneenä kuuntelen, kuinka perusteellisesti tilaisuudessa käydään läpi demokratian perusteita ja haastetaan osallistujia pohtimaan politiikan vaikutuksia arjessa. Omat lähtökohtani saa minut ihmettelemään hieman naivisti, eikö tämän tyyppistä tietoa opeteta kouluissa. 

Ennen vaaleja ei myydä alkoholia 

Lauantaina sade on lakannut ja Verónica Tabares Muñoz Mission de Observal Electoral (MOE) -järjestöstä aloittaa toisen koulutuspäivän. Järjestö valvoo, kouluttaa ja tarkastaa äänestämisen käytäntöjä Kolumbiassa. Käymme läpi juurta jaksaen, mitä vaaleissa tullaan päättämään – hiljalleen alan ymmärtää koulutuksen tarpeellisuutta. Muñoz kertoo, että suurin osa kolumbialaisista ei tiedä, missä ja miten heidän tulisi äänestää. Kouluissa ei myöskään käydä läpi, mitä demokraattinen yhteiskunta tarkoittaa tai mitä siihen osallistuminen pitää sisällään.  

Jotta kolumbialainen voi äänestää vaaleissa, hänellä täytyy olla henkilöllisyystodistus, millä hän pystyy rekisteröitymään äänestäjäksi erikseen rekisteröintiin varatulla paikalla. Sitten pitää selvittää oman äänestyspaikan sijainti. Kun on päästy vaaliuurnille saakka, tulee päättää mitä puoluetta ja minkä puolueen ehdokasta äänestää sekä kenet haluaa edustamaan senaattiin. Ensimmäistä kertaa Kolumbian historiassa valitaan myös erityiset rauhanedustajat alueilta, jotka ovat kärsineet eniten sisällissodan aiheuttamista vakavista yhteiskunnallisista ongelmista. Viimeiseksi pitää vielä antaa ”harjoitusääni” tuleville presidenttiehdokkaille. Todelliset presidenttivaalit järjestetään virallisesti touko-kesäkuussa tänä vuonna. Koko äänestysprosessi tapahtuu manuaalisesti. Ottaen huomioon, että kaikki tämä täytyy itse selvittää ja ymmärtää, alan hiljalleen käsittää äänestämisinnokkuuden alhaisuutta.  

Ihmisten tulisi ymmärtää korruption riskit, mutta toisaalta myös löytää uudelleen usko demokratiaan.

Vaaleihin varaudutaan 240 000 viranomaisen voimin, joiden avulla pyritään turvaamaan 12 000 äänestyspaikan turvallisuus ympäri maata. Tämän lisäksi äänestämisaktiivisuutta ja rauhaa pyritään lisäämään ley secan avulla, eli kuivalla lailla: alkoholin myyminen, ostaminen tai nauttiminen on kielletty kaikkialla vaaleja edeltävästä illasta vaalipäivän jälkeiseen aamuun asti. Muñoz uskoo kuitenkin, että kaikkein tärkein keino edistää äänestämisaktiivisuutta on tiedon ja ennen kaikkea ymmärryksen lisääminen kolumbialaisten keskuudessa. Muñozin mukaan ihmisten tulisi ymmärtää korruption riskit, mutta toisaalta myös löytää uudelleen usko demokratiaan ja ymmärtää mitä vastuullinen äänestäminen tarkoittaa.   

Korona lisäsi työttömyyttä ja levottomuutta 

Kolumbia on vastakohtien maa, joka on kärsinyt yli 60 vuotta sisällissodasta, korruptiosta ja merkittävästä taloudellisesta epätasa-arvosta väestön keskuudessa. Maan sisäisten pakolaisten määrää on vaikea hahmottaa: heitä on eniten koko maailmassa. Tämän lisäksi afroamerikkalaisten, alkuperäiskansojen, maalaisten, kaupunkilaisten ja eri aseellisten ryhmien tarpeiden ja vaatimusten yhteensovittaminen on haastavaa, varsinkin kun suurin osa pitää valtiota passiivisena ja korruption pilaamana. Suuri osa kolumbialaisista on myös yksinkertaisesti niin vaikeiden maantieteellisten yhteyksien päässä toisistaan, että jo pelkästään fyysiset välimatkat hidastavat kehitystä.  

Lisäksi globaali pandemia iski rajusti Kolumbian talouteen ja työttömyys kasvoi 9 prosentista 16 prosenttiin vuosien 2020­-2021 välisenä aikana. Presidentti Ivan Duquen hallitus reagoi pandemian vaikutuksiin kansalaisiin kohdistuvalla verouudistuksella, joka päätettiin kuitenkin perua useita kuukausia kestäneiden läpi maan pyyhkineiden mielenosoitusten myötä. Väkivaltaiset yhteenotot virkavallan ja kymmenien tuhansien mielenosoittajien välillä aiheuttivat entistä syvempää epäluottamusta valtion ja kolumbialaisten välille.  

Syrjäisimmillä seuduilla asuvien väestöryhmien äänestämisaktiivisuus laskee paikoittain jopa 25 prosenttiin.

Kuten useissa Latinalaisen Amerikan valtioissa, korruptio on juurtunut syvälle kolumbialaiseen kulttuuriin. Ihmisillä ei ole juurikaan luottamusta politikkoja kohtaan, mikä saa äänestämisen tuntumaan entistä turhauttavammalta. Koskaan ei tiedetä tarkalleen, kuinka äänet todellisuudessa jakautuvat: ääniä ostetaan, väärennetään, niitä katoaa, äänestyspaikoilla välitetään puolueellista tietoa tai katse käännetään muualle vaalivilpin aikana. Syrjäisimmillä seuduilla asuvien väestöryhmien äänestämisaktiivisuus laskee paikoittain jopa 25 prosenttiin. Köyhemmillä alueilla on pulaa kaikesta sekä väkivallalla painostamista, mikä vaikuttaa entisestään ihmisten halukkuuteen osallistua politiikkaan.  

”Kolumbiassa liikkuu niin paljon väärää tietoa, varsinkin sosiaalisen media kautta, ja toisaalta ihmiset eivät edes tiedä miten tai mitä heidän tulisi äänestää.”

 

”Mikään muu ei ole tässä maassa järjestäytynyttä, paitsi rikollisuus”, toteaa nuori yrittäjä Calista kysyessäni maan tilanteesta. Hänen mukaansa ainut mahdollisuus pärjätä Kolumbiassa on joko pelata korruption luomien pelisääntöjen mukaan tai siirtää yrityksensä muualle. Taksikuski Medellínissä ei usko Kolumbian olevan kaukana Venezuelan kohtalosta. Bogotasta kotoisin olevan kolmen lapsen äiti oli lukenut, että digitaalisen äänestysjärjestelmän työntekijät pimittävät dataa ja estävät äänten rekisteröinnin tarkistamisen. Valtaosan mielestä korruptiota ei voi estää, kuten Medellínistä kotoisin oleva nuori opiskelija toteaa. ”Kolumbiassa liikkuu niin paljon väärää tietoa, varsinkin sosiaalisen media kautta, ja toisaalta ihmiset eivät edes tiedä miten tai mitä heidän tulisi äänestää. Aivan kuin ihmiset äänestäisivät vaistojensa varassa”. 

Talo, jossa hyväksytään ja kuunnellaan  

Lauantai-iltapäivällä alkaa taas ukkostaa, mutta ennen sateen alkua ehdin haastatella sisäpihalla muutamaa nuorta, jotka ovat tulleet kuulolle Rauhan talon koulutukseen. Juliana ja Juan Manuel ovat 16-vuotiaita ja lukion viimeisellä luokalla. Hieman yllätyksekseni he alkavat puhumaan Kolumbian yksilökeskeisestä yhteiskunnasta, missä kukin pitää vaan huolta itsestään ja omasta perheestään.

”Miten voimme olettaa politiikkojen pitävän huolta meistä, kun emme pidä itsekään huolta toisistamme?” kysyy Julia. Nuorten mielestä koko yhteiskuntaa leimaa välinpitämättömyys muiden ongelmista. Sen takia he ovat erityisen iloisia Rauhan talon avoimesta ilmapiiristä, missä kaikkien mielipiteille annetaan tilaa ja usko luo pohjan tasa-arvoisuudelle. He kokevat, että nuoriin ei luoteta Kolumbiassa ja he toivoisivat, että kulttuuria leimaava välinpitämättömyys katoaisi myös poliittisesta ilmapiiristä.  

Päivän koulutus alkaa lähetä loppuaan, mutta ehdin vielä haastattelemaan Rauhan talon entistä vapaaehtoista Estebania. Hän on samoilla linjoilla nuorten kanssa ja uskoo Kolumbian väkivaltaisen ja konfliktisen historian vaikuttaneen yleiseen epäluottamuksen ilmapiirin syntyyn. Hän kiittää Rauhan talon ja Lähetysseuran työntekijöiden monipuolista panosta lasten ja naisten oikeuksien edistämisessä ja kuuntelemisessa. Hän itse sai tärkeää työkokemusta Rauhan talon kautta sosiaalialan opintojensa tueksi.  

 ”Tämä kirkko omaa rakastavan katseen”, Esteban toteaa, kun kysyn miten hän haluaisi kuvailisi Rauhan talon ja luterilaisen kirkon toimintaa. Kuka tahansa saa tulla mukaan Rauhan talon toimintaan – uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, seksuaalisuuteen tai taustaan katsomatta. 

Historiallinen vaalitulos   

Viikko Rauhan talon koulutuksen jälkeen vaalit ovat ohi ja alkaa tulosten selvittäminen. Tietyt luvut löytyvät lähes kaikista suurista medioista, mutta on paljon tietoa, mikä välittyy ainoastaan sosiaalisen median, vaihtoehtoisten uutisten tai kuulopuheiden välityksellä. Selaan hämmentyneenä uutisia monta päivää, mutta kaikki tuntuvat olevan varmoja, että vaaleista ei selvitty ilman korruptiota. Euroopan unionin vaalivaltuuskunta (Misión de Observación Europea) osallistui ensimmäistä kertaa Kolumbian vaaleihin tarkkailijoina. Valtuuskunnan mukaan vaalit olivat ”läpinäkyvät”, vaikka on selvää, että ääniä ostettiin ja edustajien äänimäärissä oli selkeitä ”epäsäännöllisyyksiä”. Joidenkin uutisten mukaan yksi näistä epäsäännöllisyyksistä on satojen tuhansien äänien katoaminen.

Suomen Lähetysseuran rauhan ja sovinnon asiantuntija John Hernandez on kuitenkin tyytyväinen vaalien tulokseen. Vaikka ääniä olisikin ostettu tai hävitetty, tulos on silti hänen mukaansa historiallinen.  

”Vuosikymmeniä meillä ovat pyörineet samat perheet, samat puolueet vallassa. Nyt ensimmäistä kertaa selkeästi rauhan puolesta puhuva Pacto Historico -puoluekoalitio on saanut eniten ääniä, ja sillä on tilanteen huomioon ottaen parhaimmat mahdollisuudet saada rauhansopimus etenemään.” Hernandezin mukaan Kolumbia tarvitsee tasapainoa ja julkinen puoli tarvitsee lisää happea pystyäkseen takaamaan kaikille samat ihmisoikeudet. 

Muutoksen alku voi lähteä pienestäkin kasvamaan, kuten Rauhan talon toiminta todistaa. 

Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu loppukevään vaaleissa ja saako Kolumbia tehdyksi sen käännöksen politiikassaan, mitä moni tuntuu kaipaavan. Jotta rauhaa ja ihmisoikeuksia kunnioittava yhteiskunta olisi mahdollinen, kolumbialaisten tulee kuitenkin ensin löytää uudelleen luottamus toisiinsa ja demokratiaan. 

Rauhan talon koulutuksessa puhuttiin kirkosta puuna, joka voi näyttää aluksi pieneltä, mutta jonka juuret, lehdet ja parantava vaikutus kasvaa koko ajan kokoaan suuremmaksi, säästä tai olosuhteista huolimatta. Muutoksen alku voi lähtemään pienestäkin kasvamaan, kuten Rauhan talon toimintaa todistaa. 

 Teksti, kuvat, video: Anna Lundén, Latinalaisen Amerikan viestinnän asiantuntija