Kymmenet käynnissä olevat sodat ja konfliktit aiheuttavat valtavaa kärsimystä sadoille miljoonille ihmisille Ukrainassa, Lähi-idän maissa, Myanmarissa, Sudanissa, Etiopiassa, Jemenissä sekä kymmenissä muissa maailman maissa. Monet konfliktit kietoutuvat myös globaalisti jollakin tavalla toisiinsa – suurvaltojen väliset geopoliittiset jännitteet vaikuttavat konflikteissa ja valtataistelun sijaiskärsijöiksi joutuvat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset.
Sotien luonne vaihtelee kansainvälisistä selkkauksista sisällissotiin ja monet niistä ovat monimutkaisia ja pitkäkestoisia. Yhteistä niille on, että siviilit kärsivät yhä useammin sodan vaikutuksista. Yli 100 miljoonaa ihmistä elää suoraan konfliktialueilla, mutta sadat miljoonat kärsivät epäsuorasti sotien vaikutuksista. Näitä ovat mm. turvattomuus, nälkä, pakolaisuus ja taloudelliset vaikeudet.
Näihin kärsimystä lisääviin ilmiöihin on vaikea puuttua, sillä ongelmien juurisyitä ei ratkota ja samanaikaisesti kansainväliset avunantajat vetäytyvät ja keskittyvät omien maittensa puolustuskulujen kasvattamiseen ja muihin tarpeisiin kotimaissa. Esimerkiksi humanitaarisessa järjestelmässä on juuri nyt puolet vähemmän rahaa kuin vuosi sitten tähän aikaan.
Sodilla on pitkäaikaisia vaikutuksia, sillä ne tuhoavat infrastruktuuria, katkaisevat koulutuspolut, keskeyttävät terveyspalveluita ja luovat sukupolvia, jotka kasvavat väkivallan keskellä. Sodan pitkäaikaiset vaikutukset ovat tuttuja myös meille. Toisen maailmansodan vaikutukset ovat tuntuneet ylisukupolvisesti Suomessa ja koko Euroopassa. Itsekin olen nähnyt sotien ylisukupolviset vaikutukset niin Karjalan evakkojen jälkeläisenä kuin työskennellessäni eri puolilla Lähi-itää ja esimerkiksi kansanmurhan kokeneessa Ruandassa.
»Olette kuulleet sanonnan: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.’ Mutta minä sanon teille: Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.”
Vuorisaarnassa Jeesus vaatii meiltä, seuraajiltaan, ehdotonta Jumalan tahdon noudattamista eli täydellistä lähimmäisenrakkautta. Hän julistaa autuaiksi rauhantekijät, hengellisesti köyhät ja vainotut. Vuorisaarnassa Jeesus haluaa opettaa seuraajilleen Jumalan valtakunnan periaatteet – ei ulkoista uskonnollisuutta, vaan sisäistä, sydämen mielenmuutosta. Ei siis riitä, että noudattaa sääntöjä, sydämen asenne ratkaisee.
Jeesus vaatii luopumaan kostosta: pahaan ei tule vastata pahalla. Meitä pyydetään vastaamaan vääryyteen rakkaudella ja anteliaisuudella. Kääntämällä toinen poski, antamalla enemmän kuin vaaditaan, kulkemaan ylimääräinen matka. Meitä pyydetään rakastamaan vihollisia – ei siis vain sietämään heitä, vaan aktiivisesti rakastamaan heitä ja rukoilemaan heidän puolestaan. Näiden oppien pohjalta eläminen ei ole helppoa. Jumalan oikeudenmukaisuus on ymmärryksemme ylittävä – on inhimillistä janota kostoa ja vastavuoroista vahinkoa.
Vihollisen rakastaminen vaatii syvää sisäistä muutosta. On mahdotonta rukoilla vilpittömästi vainoajan puolesta, ellei oma sydän ole muuttunut. Jeesus kutsuu meitä elämään Jumalan valtakunnan todellisuudessa, jossa rakkaus voittaa vihan. Hän kutsuu meitä luottamaan Jumalan oikeudenmukaisuuteen, ei turvautumaan omaan kostoomme. Emme voi jäädä kiinni loukkauksiin ja menneisiin vääryyksiin, meidän täytyy katsoa eteenpäin. Meitä pyydetään tekemään rakkauden tekoja silloinkin kuin se olisi meille itsellemme vaikeaa ja epämieluisaa.
Rauha ei ole vain päämäärä, vaan se on tapa elää. Sen täytyy olla jokaisen päivämme elämän asenne, tapa, jolla kohtaamme muut ihmiset. Vain näin rauha laajemmin maailmassa on mahdollinen. Rauhan rakentaminen vaatii globaalia yhteistyötä, humanitaarista apua ja yhteisöjen ja yhteiskuntien jälleenrakentamista, mutta myös konfliktien juurisyiden, kuten maa- ja muiden luonnonvarakiistojen, köyhyyden, epäoikeudenmukaisuuden ja vallan väärinkäytön käsittelyä.
Kristityillä on erityinen tehtävä edistää sovintoa, oikeudenmukaisuutta ja rakkauden tekoja – myös vaikeissa olosuhteissa. Rauhanrakentaminen on kristityille hengellinen kutsumus. Jeesuksen kehotukset Vuorisaarnassa ovat meille suoria kehotuksia toimia sovinnon puolesta. Tehtävämme on edistää rakkauden tekoja väkivallankin keskellä. Rauha on mahdollinen ja sen äärellä tulisi voida tuntea toiveikkuutta.
Jeesus puhuu Vuorisaarnassa rauhasta, sillä se on Jumalan valtakunnan tunnusmerkki. Rauha syntyy sovinnosta. Jeesus sovittaa ihmisen Jumalan kanssa ja kutsuu puolestaan meitä sovintoon toinen toistensa kanssa. Rauha vaatii toimintaa: Jeesus ei kehota meitä hakemaan vain sisäistä rauhaa, vaan rakentamaan rauhaa. Meitä kutsutaan rakentamaan rauhaa perheessä, työssä, yhteiskunnassa ja maailmassa. Emme voi tehdä kuitenkaan yksin: tarvitsemme kumppaneiksemme juuri heidät, joiden ajatukset poikkeavat omistamme.
Rauhan rakentaminen vaatii myös päättäväisyyttä. Meidän täytyy haastaa itseämme rauhaan. Minkälaista käsikirjoitusta haluamme kirjoittaa omalla toiminnallamme naapurustoomme, työpaikalle ja harrastusympäristöihin, koko maailmaan? Rauhan rakentaminen edellyttää paitsi rauhantahtoa myös sitä, jokainen voi tulla tarpeineen nähdyksi ja kuulluksi.
Sodankin keskellä meitä rakastava Jumala on läsnä. Hän on hyvä paimen. Hän lähettää meidät huolehtimaan kanssaihmisistämme.
Rukoile kanssani:
Hyvä Paimen,
sinä tunnet laumasi ja kuljet edellämme myös levottomina aikoina.
Johdata meidät rauhan poluille,
vahvista rohkeutemme vastustaa väkivaltaa ja vääryyttä.
Tee meistä rauhantekijöitä
niitä, jotka kuuntelevat, rakentavat ja suojelevat kärsiviä.
Opeta meitä seuraamaan ääntäsi kaikessa,
jotta rauhasi saisi tilaa maailmassa.
Aamen.
Toiminnanjohtaja Pauliina Parhialalla on Yle Radio 1:ssä viiden iltahartauden sarja huhti–kesäkuussa. Tämä hartaus kuultiin lauantaina 26.4.2026. Voit kuunnella tallenteen Yle Areenasta 24.6.2026 saakka.
