Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Partio jäi Fiskarsiin, kun Juha Valta lähti Nepaliin – Nyt Juha johtaa lippukuntaa etänä

Juha Vallan partioharrastus olisi voinut tyssätä 7-vuotiaana karmeaan kesäleiriin ja telttapaloon. Sen sijaan alkoi elämänmittainen harrastus, jota ei katkaissut muutto Nepaliin.

Juha Valta partioharrastuksen parissa lippukuntansa huivi kaulassa.
Juha Valta on johtanut partiolippukunta Polarista vuodesta 2019. Kuvassa Juhan vierellä on puoliso Elina Laiho.

Vuonna 2019 Juha Valta oli silloisella kotipaikkakunnalla Fiskarsissa kyläsaunalla. Puheeksi tuli, löytyisikö kylältä partiotoimintaa. Lippukunnan toiminta oli kuitenkin ollut hiipuneena siinä vaiheessa parin vuoden ajan. Kun suun kerran avasi, oli vaikea perääntyä:

”En yhtään kadu sitä. Tiesin, mitä siitä seuraa: tulee paljon töitä ja vastuuta.”

Juhasta tuli lippukunnanjohtaja. Nyt kahden vuoden jälkeen partiolippukunta Polariksessa on jäseniä yli 50 alle kouluikäisistä aikuisiin.

Kahteen vuoteen on mahtunut monta hauskaa hetkeä. On ollut kesäleirejä, telttaöitä, adventtikalentereita, pulkkamäkiä ja ainutlaatuisia kohtaamisia.

Ensimmäisen kosketuksen partioon Juha sai jo lapsuudessaan, kun hän ensimmäistä kertaa päätyi 7-vuotiaana Hankoniemen saaristoon partioleirille.

Pikkupojan näkökulmasta leirielämä oli käsittämätöntä: saaristossa satoi vettä, ruoka oli erikoista ja metsässä rämmittiin sadetakit päällä. Kaiken huipuksi varusteiden kuivaamiseen tarkoitettu kamiinateltta paloi.

”Oli aika dramaattista katsoa, kun teltta palaa parissa minuutissa kokonaan. Olisi voinut käydä huonomminkin, ettei partiosta olisi tullut omaa harrastusta – mutta päinvastoin, siitä tulikin elämänmittainen harrastus”, Juha kuvailee.

Seurantamatkoilla yhdistyy työ ja retkeily

Paikkakunnat ja lippukunnat ovat vaihtuneet, mutta partio on säilynyt Juhan elämässä. Nyt hän työskentelee Nepalissa Lähetysseuran maatoimiston päällikkönä. Samaan aikaan hän on edelleen Polariksen lippukunnanjohtaja.

Juha myöntää, että tilanne on erikoinen. Nepalista on matkaa Suomeen tuhansia kilometrejä, eikä koloilloissa pääse noin vain poikkeamaan.

”Nyt en voi tukea johtajia sillä tavoin kuin haluaisin ja tarvitsisi. Samalla se kasvattaa johtajia uuteen tilanteeseen ja ottamaan vastuuta”, Juha kertoo.

Juha kuvailee itseään selkätueksi. Vapaa-ajalla hän kannustaa partiojohtajia ja työssä Lähetysseuran työntekijöitä ja kumppaneita. Hän on tukena, kun tekijät kohtaavat kritiikkiä ja epäluuloa.

Maatoimiston päällikkönä Juha vastaa siitä, että hankkeet Lähetysseuran hankkeet ovat käynnissä, budjetit ovat kunnossa ja hankkeisiin löytyy tekijät. Työhön kuuluu myös hankkeiden seuranta.

Haastatteluhetkellä Juha on edellisenä päivänä juuri palannut seurantamatkalta maan keskiosista, jossa Lähetysseura tukee esimerkiksi haavoittuvien ryhmien banaaniviljelmiä ja kastittomien naisten yhdistystä. Matkoilla yhdistyy luontevasti partiosta tuttu retkeily ja hankkeiden seuranta:

”Kilometritolkulla kävelimme mäkeä ylös ja alas. Korkeus on kuitenkin siellä tuhannesta kahteentuhanteen metriä. Siinä puuskuttaa jo sadan metrin jälkeen ja sen tuntee kehossaan, jos ei ole ennen tehnyt sitä.”

Teksti: Tarmo Ylhävuori