Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

”Uusi presidentti herättää toivoa tulevaisuudesta” – Kolumbialaiset suhtautuvat varovaisen toiveikkaasti uuteen aikakauteen

Kesäkuun lopulla Kolumbia teki historiaa presidentinvaaleissa ja kansa käänsi maan poliittisen suunnan täysin. Maa kaipaa kipeästi muutosta kasvavien konfliktien myötä. Miten Lähetysseuran yhteistyökumppanit ovat ottaneet uuden presidentin vastaan? Mitä he toivovat Kolumbian tulevaisuudelta?

Jardinissa, pienessä vuoristokylässä Kolumbian Antioquian maakunnassa, oli sunnuntaina 19. kesäkuuta hyvin erityinen, jännittynyt tunnelma. Alle 14 000 tuhannen asukkaan kaupungissa ihmisiä istui joka puolella ulkona torikahviloissa kirkon vieressä. 

Odotus Kolumbian tulevaisuuden uudesta suunnasta oli kaikkien huulilla. Vain muutaman tunnin päästä maalle valittaisiin uusi presidentti. 

 Torin jäätelönmyyjä, 52-vuotias Helena, oli suuntaamassa äänestyspaikalle. Hän oli päättänyt viime hetkillä lähteä äänestämään, vaikka ei ollut varma kummastakaan ehdokkaasta. ”On mahdotonta sanoa, kuka tulee voittamaan, katsotaan. Se voittaa, jonka Jumala on päättänyt olevan paras johtaja tälle maalle.” 

 

Äänestäjiä pohtimassa valintaansa Jardinissa 19.6.2022

“Kansa on puhunut” 

 Viideltä iltapäivällä äänestys on päättynyt ja joka puolella näkyy älypuhelimia, joiden avulla seurataan reaaliajassa tulosten julkaisemista. Tunnin päästä äänestyskoppien sulkeutumisesta kuuluu yllättäen auton torvien tööttäystä ja huutoja joka puolelta kylää. 

Gustavo Petro on valittu maan uudeksi ja ensimmäiseksi vasemmistolaiseksi presidentiksi. Petro sai äänistä 50,4 prosenttia, kun vastaehdokas Rodolfo Hernández joutui tyytymään 47,3 prosenttiin. Sen vuoksi vastaan kävelleiden ihmisten ilmeet olivat iloisia, vaikka nähtävillä oli yhtä lailla myös apeita ilmeitä.  

Gustavo Petro, maan ensimmäinen vasemmistolainen presidentti ja uusi varapresidentti Francia Márquez, ensimmäinen musta nainen tässä poliittisessa tehtävässä, poseeraavat vaalimainoksessa.

Petron valitseminen on historiallinen hetki Kolumbialle, sillä moni koki, että vihdoin, ensimmäistä kertaa maan historian aikana ”kylää oli kuultu ”, ”kansa oli puhunut” ja tästä alkaisi ”täysin uusi sivu Kolumbian historiassa”. 

Kahden ensimmäisen viikon aikana uusi presidentti on avannut keskustelut maan yhden suurimman sissijärjestön kanssa rauhan edistämiseksi sekä pohjustanut kaivattua koulutusuudistusta. 

Moni on kuitenkin huolissaan uuden presidentin mahdollisuuksista luoda muutosta suuren vastustuksen takia. Maan jyrkästi kiristynyt turvallisuustilanne  vaatii kuitenkin kipeästi muutosta johonkin suuntaan, joten odotukset ovat korkealla. 

Vaalituloksen juhlijoita Bogotassa.

Suurin osa Lähetysseuran hankkeista Kolumbiassa on juuri alueilla, jotka kärsivät Kolumbian sisällissodasta eniten. Miten hankkeiden parissa työskentelevät ja elävät ovat reagoineet tuloksiin ja miten heidän mielestänsä tulisi tukea Kolumbian yhteiskuntaa, turvallisuutta ja tulevaisuutta?   

Elämää maamiinojen varjossa 

 ”Siellä missä on luonnonvaroja, on aina myös eniten konflikteja ja aseellisia yhteenottoja”, kertoo Andreas Hernández (ei sukua presidenttiehdokkaalle). Hän työskentelee Lähetysseuran tukemassa hankkeessa, jossa parannetaan miinaonnettomuuksissa vammautuneiden elämää. 

Hankkeessa tehdään työtä raskaasti miinoitetuilla alueilla Araucan ja Chocon maakunnissa. Kyseiset alueet ovat historiallisesti kärsineet erityisen paljon Kolumbian sisäisistä konflikteista. 

Araucassa keväällä 2022 järjestetyssä seminaarissa vahvistetaan yhteisöjen kykyä elää ja tehdä yhteistyötä vaarallisilla elinalueilla.

Esimerkiksi Arauca sijaitsee aivan Venezuelan rajalla, minkä takia siellä liikkuu paljon huumerahaa ja aseistautuneita ryhmiä. Toisaalta taas öljyntuotannon turvaamiseksi alueelle on tuotu paljon valtion joukkoja. 

Tilanne on siis monin tavoin kirjaimellisesti hyvin räjähdysherkkä, ja alueelle kylvetään yhä tänä päivänäkin laittomia maamiinoja, joista kärsivät eniten siviilit. Kyseisissä maakunnissa asuu paljon alkuperäiskansoja ja afrokolumbialaisia, jotka elävät usein hyvin köyhissä ja puutteellisissa oloissa. 

Hernándezin mukaan tilanne on paljon vakavampi kuin median perusteella voisi ymmärtää. Kolumbian kuuluisan rauhansopimuksen kirjoittamisen jälkeen vuonna 2016 alueille jäi paljon joukkoja, erityisesti puolisotilaallisia ryhmiä, jotka eivät olleet valmiita luopumaan aseista. Lisäksi aseellisten joukkojen määrä on kasvanut, ja ne sijaitsevat hajallaan. 

Chocon ja Araucan maakuntien tilanne on selkeä esimerkki siitä, että rauhansopimuksen lupausten toteuttaminen ei ole onnistunut kaikissa yhteisöissä.

Hernández toivoo, että uuden hallituksen myötä rauhansopimuksen edistämiseen ja toteuttamiseen perehdyttäisiin kunnolla: ”Uusi presidentti on suuri muutos koko maalle ja se herättää toivoa tulevaisuudesta. Uusien aseiden tai aseellisten joukkojen lisäämisen sijaan näille alueille tarvitaan kouluja ja julkisia palveluita.” 

Ihmisoikeuksien väsymättömät puolestapuhujat 

Lähetysseuran yhteistyökumppanit pohtimassa tapoja, joilla parantaa ihmisoikeuksien toteutumista Kolumbiassa.

 ”Pelko on jatkuvasti kaikkialla läsnä. Ja koska on pelkoa, ei ole uskoa demokratiaan ja erilaiset aseelliset joukot saavat jälleen lisää elintilaa. Se on kuin loputon noidankehä, joka toistaa aina itseään”, kertoo Lähetysseuran rauhan ja sovinnon työn asiantuntija John Hernández (ei sukua presidenttiehdokkaalle). 

Miten yhteisöjä sitten pystytään tukemaan selviytymisessä epävakailla alueilla? Lähetysseuran ja Luterilaisen maailmanliiton uudessa hankkeessa tuetaan rauhanrakentamista vahvistamalla ihmisoikeusjärjestöjä ympäri Kolumbiaa. Hankkeen tuen piiriin kuuluu 79 yhteisöä ympäri Kolumbiaa. 

Bogotassa järjestetyssä rauhantyön seminaarissa kokoonnuttiin yhteen hankkeen järjestöjen kanssa ja pohdittiin rauhantyön toteuttamista muuttuvassa yhteiskunnassa. Moni järjestön edustaja kertoi lähes viikoittaisesta väkivallasta, jota heidän yhteisönsä kohtaavat. Yhteistyökumppanit toivoivat ennen kaikkea näkyvyyttä näille tapahtumille ja omalle toiminnalleen: kansainvälistä tukea pidettiin elintärkeänä juuri moraalisen tuen ja näkyvyyden kannalta. 

”Me teemme tätä työtä 365 päivää vuodessa”, kertoo Guillermo Diaz Leonis, ihmisoikeusaktivisti ja seminaarin osallistuja Araucan maakunnasta. ”Työmme vaatii inhimillisyyttä ja kestävyyttä, mutta me tulemme jatkamaan työtämme kaikesta huolimatta. Ellemme me jatka, kuka sen tekee?” 

Seminaarin järjestänyt John Hernández kertoo eri osapuolien välisen dialogin ylläpitämisen ja yhteistyön olevan kaikkein tärkeimmässä asemassa rauhan rakentamisessa. Väkivaltaisuuksien määrä on korkeimmillaan kuuteen vuoteen, ja liian moni kolumbialainen on jälleen alistunut pelossa elämiseen. 

Turvattomuus tuhoaa kulttuuria  

Uusi presidentti on otettu vastaan varauksella alkuperäiskansojen keskuudessa, sillä muutos hermostuttaa kovia aikoja ja pakolaisuutta kokeneita yhteisöjä, kertoo Lähetysseuran alkuperäiskansojen koulutushankkeen koordinaattori Marian Coy. 

Koulutushankkeessa tuetaan kahdessa eri maakunnassa alkuperäiskansojen oikeutta saada opetusta äidinkielellään omaan historiaan ja kulttuuriin perustuvan opetussuunnitelman mukaan. Kolumbiassa arvioidaan olevan noin 700 000 alkuperäiskansan jäsentä, jotka koostuvat yli 80 eri kansasta.  

Marina Coy, alkuperäiskansojen koulutushankkeen koordinaattori ja Kogui-kansan jäsenten kanssa.

Hankkeen avulla halutaan tukea kogui- ja embera-alkuperäiskansojen mahdollisuuksia opiskella ja samalla myös säilyttää ja vahvistaa omaa kulttuuriaan. Hankkeeseen osallistuu lähes 2 500 alkuperäiskansojen yhteisöjen jäsentä. 

Alkuperäiskansat asuvat usein kaukaisilla, eristyksessä olevilla alueilla, joilla tapahtuu usein myös aseellisia konflikteja. Lähes 60 vuotta kestäneen sisällissodan aikana yli 7 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan asuinseuduiltaan. 

Alkuperäiskansojen jäsenet kärsivät merkittävästi maansa menettämisestä, sillä kulttuurin ja perinteiden ylläpitäminen perustuu vahvasti oman alueen ja luonnon vaalimiseen ja sitä kautta myös kulttuurin säilyttämiseen. 

”Kiristyneen tilanteen takia emme ole päässeet muutamaan kuukauteen vierailemaan alkuperäiskansojen alueilla, vaan työtä on täytynyt jatkaa etänä tai kaupungissa tavaten”, Marian Coy kertoo. Hän on työskennellyt uuden hankkeen parissa alkuvuodesta lähtien ja toivoo tilanteen rauhoittuvan nyt vaalien jälkeen. 

”Yhteisöt ovat valtavan innoissaan tuesta, jota he saavat Lähetysseuran kautta, sillä pystymme konkreettisesti auttamaan heidän lapsiaan koulunkäynnissä ja soveltamaan heidän omaa osaamistaan kouluvuoden suunnitelmia tukien.” 

Hän on myös toiveikas alkuperäiskansojen oikeuksien ja koulutuksen puolesta uuden presidentin myötä, sillä hän uskoo uuden hallituksen panostavan julkisen koulutusjärjestelmän parantamiseen. 

”Vain lasten kautta pystymme luomaan tulevaisuutta. Tukemalla koulunkäyntiä alkuperäiskansan omaa kieltä ja kulttuuria kunnioittaen, mahdollistamme myös sen, että heidän omalla kulttuurillaan on mahdollisuus tulevaisuuteen.” 

Kogui-kansan lapsia Sierra Nevada de Santa Martan vuoristossa, Caribian rannikolla.

 ***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***

Teksti ja kuvat, Anna Lunden