Onko köyhyys lisääntynyt? Nyt puhuvat maanviljelijät, järjestöjen työntekijät ja tutkijat

Edessäni istuu kymmeniä nepalilaisia maanviljelijöitä, naisia ja miehiä, kasvot Keski-Nepalin paahtavan auringon päivettäminä. Kaikilla on kasvomaskit kasvoillaan ja otsalla kova hiki. On kuuma, monsuunikausi on juuri päättynyt.

Olen käymässä Dhadingissa, sanitaatiota ja toimeentuloa edistävässä kehitysyhteistyöhankkeessa ensimmäistä kertaa sitten pandemian alun, liki puoleentoista vuoteen. Katsoessani viljelijöiden synkkiä ilmeitä, uskallan kysyä: Käsi ylös, kenen perhe on menettänyt toimeentuloaan pandemian takia?

Jokaisen paikalla olevan maanviljelijän käsi nousee hetken empimisen jälkeen ylös. Me kaikki olemme menettäneet tulojamme koronan takia, he kertovat.

Kun pandemia alkoi, monet kyläläisten perheenjäsenet olivat siirtotöissä ulkomailla, Intiassa tai Lähi-idässä. Yhtäkkiä tulot tyrehtyivät. Osa jäi pandemian myötä jumiin kohdemaihin, osa taas kotimaahan – jälkimmäiset olivat jo ehtineet hankkia kalliit viisumit, mutta eivät pystyneetkään lähtemään. Suomalaiselle tällaisen rahasumman menetys ei ole isompi katastrofi, kylien köyhille se on.

Osa siirtolaisista palasi kotikyliinsä, joissa tulonlähteet olivat jo ehtyneet. Koulut sulkivat ovensa, eikä köyhien perheiden lapsilla ollut varaa etäopetuksen vaatimiin puhelimiin tai tietokoneisiin. Osa sairastui koronaan. Jos piti päästä sairaalaan, perheelle tuli maksettavaksi kovat hinnat hoidoista. Jos siis hoitoa edes sai.

”Me emme osanneet odottaa tätä pandemiaa. Kun suunnittelemme hankkeita, varaudumme aina riskeihin… Mutta covid oli jotain uutta, ja sillä oli valtava vaikutus jo valmiiksi köyhiin pienviljelijöihin. Pandemia tyrehdytti rahalähetykset sukulaisilta ulkomailta. Nepalissa ei ollut enää töitä, ei kaupungeissa eikä kylissä”, Lähetysseuran pitkäaikaisen Sahas-kumppanijärjestön johtaja Surendra Shrestha sanoo.

Koronan kova hinta: Yli sata miljoonaa uutta köyhää

Maailmanpankki tiedotti viime vuonna, että äärimmäinen köyhyys on nousemassa ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen. Nyt tiedetään, että pelkkä vuosi 2020 lisäsi köyhien määrää 100 miljoonalla. Tänä vuonna odotetaan, että näiden ihmisten määrä kasvaa ainakin vielä parilla kymmenellä miljoonalla.

Se tarkoittaa, että neljä kertaa Suomen koko väestön kokoisen ihmismäärä on saanut koronavirukselta valtavan sysäyksen kohti heikompaa ja epävarmempaa suuntaa.

”Tutkijoiden keskuudessa on yhtenäinen näkemys, että koronan pahimmat vaikutukset ovat olleet globaalissa taloudessa – ei terveydessä”, pitkän uran kehitysmaa-asiantuntija tehnyt ja nykyisin Uppsalan yliopiston Pohjoismaisen Afrikka-instituutin vanhempi tutkija Liisa Laakso toteaa Lähetysseuran haastattelussa.

Maailmanpankilla on ilmiöön selkeä selitys: kun pandemia alkoi, monet kehittyvät maat vastasivat kriisin samoin keinoin kuin korkean tulotason maat, sulkemalla isoja osia talouselämästä ja koko yhteiskunnasta. Nämä yhteiskuntien sulut vähensivät ihmisten tuloja ja työllisyyttä – lisäten köyhyyttä.

Näin kävi myös lukuisissa Lähetysseuran työskentelymaissa, kuten Tansaniassa. Melisiana William, 26, ompelee työkseen. Kun korona alkoi, maassa menivät melkein kaikki kaupat kiinni. Se nosti kankaiden ja lankojen hintoja.

”Tarvikkeita pystyi ostamaan vain harvasta paikasta, ja kaikki maksoi enemmän kuin ennen”, William kertoo. Hän on yksinhuoltajaäiti, joka asuu vanhempiensa luona. Hän on saanut koronatietoa radiosta, jonka Lähetysseuran hanke lahjoitti.

Pandemia on synnyttänyt selkeitä, näkyviä vaikutuksia: vähentänyt kaupankäynnin mahdollisuuksia ja tyrehdyttänyt turistivirtoja. Osaa vaikutuksista voi olla näkymättömämpiä.

”Liikkumisrajoitukset ja niihin yhdistettynä poliittinen epävakaus tai luottamuksen puute poliittiseen päätöksentekoon ovat iso kysymys. Tragedia, joka juuri nyt nähdään Etiopiassa, aiheuttaa suuria pakolaisvirtoja. Yksi laukaiseva syy oli, että hallitus lykkäsi vaaleja koronan vuoksi ja Tigrayn osavaltiossa uhmattiin liittovaltion päätöstä eli järjestettiin siitä huolimatta vaalit”, Laakso pohtii.

Pahimmillaan ihmiset joutuvat velkaorjuuteen

YK:n yliopiston Wider-instituutin viimevuotisen tutkimuksen mukaan köyhyyden painopiste on siirtymässä. Maantieteellinen painopiste olisi kulkemassa takaisin kohti Etelä- ja Itä-Aasiaa: kaksi kolmasosaa uusista köyhistä olisi näistä maaosista. Tämä johtuu etenkin väkirikkaasta Intiasta. Köyhyys kasvaisi myös Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

”Tälle on varmasti moninaisia syitä. Yksi vahva megatrendi, joka vaikuttaa Afrikassa ja varmasti Aasiassakin, on kaupungistuminen. Miten sitä pystytään hallitsemaan? Kaupungeissa kasvaa pahoinvointi, eivätkä niistä monet ole asuinympäristöinä enää turvallisia. Puhdas vesi, sanitaatio, asunnot ja toimiva liikenne ovat haasteita. Kaupungeissa on uutta kasvavaa tyytymättömyyttä ja huono-osaisuutta. Samalla tähän kietoutuu maanseutu ja sen tuottavuus, miten siitä pystytään huolehtimaan”, Laakso pohtii.

Lähetysseuran hankehallinnon asiantuntija Pasi Pitkänen Kambodzhasta on samoilla linjoilla. Myös Kaakkois-Aasian näkökulmasta tilanne kaupungeissa näyttää haastavammalta kuin maaseudulla.

”Maaseudulla monilla omat pienviljelykset helpottavat tilannetta ruokaturvan osalta. Maaseudulla monet ovat turvautuneet sukulaisiin, kun taas kaupungeissa kaikki on ollut kiinni ja sukulaiset sekä turvaverkot ovat kaukana”, Pitkänen sanoo.

Kambodzhassa koko maan talous on töksähtänyt pandemian myötä. Pitkäsen mukaan vuoteen 2019 asti talouden kasvuvauhti vuosittain oli keskimäärin reilun 7 prosentin tienoilla. Vuonna 2020 maa sukelsi ensimmäistä kertaa miinusprosenteille, ja tällekin vuodelle kasvu on hyvin pientä.

”Se on vaikuttanut dramaattisesti kotitalouksien tuloihin. Ihmisten on vaikeaa kattaa enää edes peruselinkustannuksia”, Pitkänen kuvailee.

Word Visionin kotitalouskyselyn mukaan keskimääräinen viikkoansio putosi 63 dollarista 35 dollariin Kambodzhan kotitalouksissa huhti-toukokuussa. Kaikkiaan 75 prosenttia vastaajista ilmoitti pääntulonlähteen pudonneen, Phnom Phenissä pahimmin. Ja se näkyy jo konkreettisesti maan pääkaupungin kaduilla.

”Lapsia pyörii enemmän toreilla. He eivät ole selkeästi olleet koulussa. Online-koulut ovat heikomman tason paikalliskouluille haastavia, eivätkä lapset opi sitä kautta. Sitten he päätyvät parveilemaan kujille.”

Pitkäsen mukaan perheet pyrkivät sopeutumaan köyhtyvään tilanteeseensa erilaisin keinoin, jotka eivät tee kehitykselle hyvää pitkässä juoksussa. Kotitaloudet vähentävät ruoankulutusta ja samalla otetaan paljon lainoja.

”Se on äärettömän haastava juttu. Osa lainoista on laittomia, torimyyntikojun alta lainattua kallista rahaa. Meilläkin on ihan lähipiirissä näitä tapauksia. Mitä ne lainat lopulta maksavat, on järkyttävä summa. Paikallisilla ihmisillä on liian monessa tapauksessa huono taloudellinen ymmärrys, ja sitten päädytään maksamaan vain korkoja takaisin ja lopulta maksetaan moninkertaisesti muutaman tonnin laina pois. Pahimmillaan ihmiset joutuvat velkaorjuuteen”, Pitkänen kuvailee.

Valuuko työ hukkaan?

Kehitysyhteistyön ydintä on vähentää köyhyyttä, mutta nyt monien globaalin etelän maiden köyhyystilastot kertovat karua tarinaa. Esimerkiksi Pasi Pitkäsen mukaan Kambodzhan tapauksessa köyhyysaste ennen pandemiaa oli 13,3 prosenttia vuonna 2014. Koronan myötä se on eri arvioiden mukaan noussut 17,6 prosenttiin. Tämä tarkoittaa 1,34 miljoonaa uutta köyhää, ottaen huomioon vauhdikkaan väestönkasvun viime vuosina.

Mitä tämä herättää kehityksen ammattilaisissa – onko vuosikausien työ nyt valumassa hukkaan?

”Ei ole. Esimeriksi Lähetysseura on jo ennen pandemiaa panostanut koulutukseen sekä tuonut ihmisten toimeentuloa tukevia uusia käytäntöjä kuten ympäristöystävällisiä, soveltuvimpia lajikkeita. Myös perheiden resilienssin eli kriisiensietokyvyn parantamiseen on panostettu Lähetysseuran kumppaneiden hanketyön kautta maassa jo vuosia, jossa pandemian lisäksi sään ääri-ilmiöt aiheuttavat haasteita joka vuosi”, Pitkänen pohtii, ja jatkaa:

”Se on kaikki pääomaa, jota nyt testataan. Ilman näitä ponnistuksia viime vuoden tilanne olisi ollut vieläkin haastavampi. Nyt yhteisöt ovat kestävät muutosta paremmin.”

Kehitysmaatutkija Liisa Laakso näkee pandemiassa jopa mahdollisuuksia kehittyville maille.

”Olemme nähneet rokotusnationalismia, jonka myötä rokotteita on jaettu epäreilusti. Tämän lisäksi väärä tieto leviää ja on rokotevastaisuutta. Silti on myös globaalia solidaarisuutta ja keskustelua: on nähty, että tämä on globaali pandemia ja se koskettaa kaikkia yhteiskuntia”, Laakso toteaa.

Laakso näkee, että koronapandemia on tuonut ainakin terveyskysymykset ja niiden hallinnan näkyviin, mikä saattaa johtaa jopa parempiin lopputuloksiin kehittyvissä maissa. Myös Afrikan maat yhdessä ja globaali etelä ovat pystyneet tuomaan esille yhä enemmän omia tarpeitaan.

Voiko silti olla vaarana, että pandemia nollaa aiemmin saavutetun hyvän kehityksen, jota esimerkiksi suomalaisjärjestöt ovat saaneet kehitysyhteistyön saralla aikaan?

”Ei. Mutta kaikki se kehitys on haavoittuvaa epävakaudelle ja askeleet taaksepäin voivat olla isoja. Yksittäisille ihmisille ja perheille voi tarkoittaa, että voidaan mennä enemmän kädestä suuhun selviytymisstrategiaan. Nuorille sukupolville se on erityisen vahingollista. Esimerkiksi Afrikka on nuori maanosa. Kysymys on, minkälaisille uskottavia tulevaisuuden näkymiä voidaan tarjota nyt nuorille?” Laakso kysyy.

Tutkija muistuttaa, että kaikki työpaikkojen syntyyn ja talouden vakauteen negatiivisesti vaikuttava kehitys on polttoainetta lain ulkopuoliselle toiminnalle. Erityisesti Afrikan Sahelin alueella kytee pelko terrorismin kasvusta, jota pandemian tuomat negatiiviset kehityskulut voivat pahimmillaan ruokkia.

”Olen itkenyt ja ollut epätoivoinen”

Pandemia synnyttää joukon uusia köyhiä. Entä ihmiset, jotka elivät jo valmiiksi köyhyydessä, maailman kaikkein syrjityimmät?

Palataan hetkeksi jälleen Nepaliin, tällä kertaa Länsi-Nepaliin ja sen syrjäisimpään provinssiin. Täällä Sudurpachiminissa Lähetysseura tukee esimerkiksi vammaisten ihmisten ihmisoikeuksien edistämistä sekä toimeentuloa.

Nepal oli jo ennen pandemiaa yksi Aasian köyhimpiä valtioita ja Sudurpachim sen köyhin piirikunta. Täällä vammaiset ihmiset ovat äärimmäisen heikossa asemassa yhteiskunnallisen leimautumisen takia, eikä pandemia ole kohdellut heitä hyvin.

”Korona on vaikuttanut pienyrityksiimme ja toimeentuloon. Kaikki suljettiin, tuli tiukka valtion lockdown. Olimme kaikki kotona, kaupoissa ei ollut asiakkaita. Viljelmiinkin korona vaikutti – esimerkiksi lannoitteiden saatavuuteen”, vammaisten ihmisten vertaistukiryhmän jäsen ja tharujen etniseen vähemmistöön kuuluva Rajendra Chaudhary kertoo. Hän menetti toisen jalkansa liikenneonnettomuudessa.

Tapaamme myös alueella asuvan pariskunnan, Chabilal Chaudharyn sekä Tara Chaudharyn, jotka molemmat elävät vamman kanssa. Mies on oppinut rakentamaan bambusta huonekaluja vammaisten ihmisten vertaistukiryhmän avulla, mutta pandemian myötä kysyntä ei ole vielä suurta. Pariskunnalla on myös vaatimaton puoti, jossa myydään esimerkiksi vettä tai peruselintarvikkeita. Normaalisti päivätulo kaupasta on 500-600 rupian luokkaa (3,5-4,5 euroa). Lockdownin myötä kauppa oli kuukausikaupalla kiinni.

”Meillä oli pulaa ruoasta. Onneksi saimme ruokatukipaketin”, Chaudharyt kertovat.

Moni muukin on joutunut turvautumaan Lähetysseuran pandemia-aikana jakamaan ruoka-apuun. Silti apu ei ole aina tuntunut riittävältä.

”Ennen pandemiaa ajattelin, että vammaisten ihmisten asema on vaikea, mutta voimme silti hitaasti saada aikaan muutosta. Nyt olen itkenyt ja ollut epätoivoinen, että kaikki valuu hukkaan. Miten voimme auttaa heitä, löytää heille työtä keskellä pandemiaa? Onneksi nyt tilanne näyttää hieman valoisammalta, kun yhteiskuntaa on taas avattu”, Lähetysseuran nepalilaisen kumppanijärjestö Forward Lookingin johtaja Surya Thapa sanoo.

Kehitysyhteistyöllä voi kääntää suuntaa

Kehitysyhteistyö voi olla tärkeässä roolissa kumoamassa pandemian synnyttämää köyhyyttä ja negatiivisia kehityskulkuja pitkällä tähtäimellä. Kehitysmaatutkija Liisa Laakso keskittyisi etenkin koulutukseen.

”Se antaa yksilöille enemmän pääomaa selvitä muuttuneista tilanteista, löytää uusia toimeentulon mahdollisuuksia. Koulutus lisää yhteiskunnan päätöksenteon kompetenssia. Pystytään suunnittelemaan paremmin vaikkapa rokoteohjelmia, kun ihmiset ovat koulutettuja. Sekin edellyttää koulutusta, että päätökset pohjautuvat luotettavaan tietoon”, Laakso sanoo.

Hän panostaisi jatkuvaan koulutukseen eri tasoilla, varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja kansalaiskasvatukseen. Hyödyllinen koulutus voi liittyä perushygieniaan, kansalaisoikeuksiin tai vaikkapa tietoon ympäristöstä – mitä tahansa käytännöllistä, joka edistää asioiden hoitamista yhdessä.

”Koulutus on pääomaa, joka ei pienen notkahduksen takia katoa. Se on säilyvää”, Laakso sanoo.

Pitkänen näkee Lähetysseuran työn vahvuutena juuri sen, että järjestö on aidosti lähellä paikallisyhteisöjä. Keskeistä on pohtia paikallisia ratkaisuja, jotka toimivat kussakin kontekstissa.

”Esimerkiksi rannikkoalueiden kalastajayhteisöt, joiden parissa työskentelemme, haluavat kalastaa kestävästi ja välttää riistokalastusta. On heidän etunsa, että kalastus on kestävää ja hallinnassa. He haluavat jalostaa tuotteitaan pidemmälle, tehdä esimerkiksi kalajauheita, joilla on pidempi säilyvyys. Näin myös hinta on korkeampi jalostettuna – ja heille on siitä suurempi hyöty kuin että kala myytäisiin tuoreena. Meidän pitää olla tukemassa tällaisia toimeentuloa vahvistavia ja kestävyyttä korostavia elinkeinoja”, Pitkänen summaa.

Hän myös painottaa, että järjestöillä on keskeinen rooli ympäristö- ja ilmastoasioiden ymmärryksen lisäämisessä. Kriisejä tulee jatkossakin, ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat luonnonuhat, kuten myrskyt ja tulvat sekä toisaalta kuivuus koettelee Kambozhaa ja Nepalia sekä muita Lähetysseuran työskentelymaita vuosittain. Nyt on keskityttävä esimerkiksi uusien lajikkeiden kasvattamiseen – sellaisten, jotka kestävät paremmin vaikkapa kuivuutta.

Vaikka pandemia on haastanut kehitysyhteistyötä monella tavalla, toivoa ja ratkaisuja on jo olemassa.

”Käytännön ratkaisujen etsiminen, siitä tässä työssä on kyse. Lähdetään kysymään paikallisilta, että miten he näkevät, että mitä kestävyyden parantamiseksi ja köyhyyden päihittämiseksi on tärkeää tehdä”, Pitkänen lopettaa.

***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***

Teksti: Mimosa Hedberg, viestinnän asiantuntija, Nepal
Tansanian haastattelu: Virve Rissanen, viestinnän asiantuntija, Tansania

PS. Pienellä videolla Chabilal Chaudhary näyttää mallia, kuinka hän on oppinut valmistamaan bambuhuonekaluja Lähetysseuran tukeman vammaisten ihmisten vertaistukiryhmän avulla ja näin parannettua perheensä toimeentuloa: