Lähetysseuran kansainvälisen rahoituksen päällikkö Valtteri Tuppurainen vastaa kysymyksiin Lähetysseuran ensimmäisestä Euroopan unionin rahoituksella toimivasta ihmisoikeushankkeesta Nepalissa. Työ on päättymässä tänä vuonna ja sen avulla on edistetty Nepalin entisten maaorjien, haliyoiden, ihmisoikeuksia.
Työn avulla on esimerkiksi kerätty uutta tietoa entisten maaorjien tilanteesta, vapaita haliyoita on koulutettu heidän omista oikeuksistaan ja yhteisöille on perustettu oma neuvontapiste, jonka avulla he saavat tukea esimerkiksi henkilökorttien saantiin.
Osana hanketta Lähetysseura julkaisee nepalilaisten yhteistyökumppaniensa kanssa maaliskuun lopussa jo toisen ihmisoikeusraportin, jonka tarkoitus on paikata tietovajetta vapautettujen haliyoiden nykytilanteesta. Tuppurainen kertoo, mikä tuoreessa raportissa on merkittävää. Edellisvuoden raportin löydöksistä voit lukea täältä.
1. Osa työskentelee yhä maaorjan asemassa
Vuonna 2008 Nepalin valtion päätöksellä maaorjuudesta ja velkavankeudesta vapautettujen haliyoiden ihmisoikeuksien toteutumisessa on yhä tehtävää. He ovat Nepalin yksi syrjityimmistä ihmisryhmistä.
”Palveluiden saavutettavuus on heikkoa ja erityisesti vapautettujen haliyoiden toimeentulomahdollisuudet ovat pysyneet kehnoina. Tähän ovat vaikuttaneet entisten haliyoiden huono sosioekonominen tilanne ja alhainen asema yhteisöissä. Niille, jotka ovat saaneet palkkatyötä, on usein tarjolla huonosti palkattua työtä, jossa päivät ovat pitkiä. Palkkatasa-arvokysymykset korostuvat erityisesti naisten kohdalla. Pahimmissa tapauksissa osa työskentelee edelleen maaorjuutta vastaavissa olosuhteissa”, Tuppurainen kuvailee.
Vapautetut maaorjat tekevät usein epäsäännöllisiä hanttihommia muiden pelloilla, ja toimeentulo on epävarmaa. Nepalin valtio on luonut tukijärjestelmän, jossa haliyoita pyritään löytämään ja jonka perusteella haliyat saavat tiettyjä etuuksia, mutta järjestelmässä on yhä puutteita.
”Valtio ei ole onnistunut tunnistamaan ja rekisteröimään suurta osaa entisistä maaorjista, joten kaikilla ei ole etuuksiin oikeuttavaa henkilökorttia lainkaan. Ja heidätkin, jotka on rekisteröity, on saatettu merkitä väärään kategoriaan ja näin he saavat vajaita etuuksia. He ovat voineet esimerkiksi saada rahaa oman talon rakentamiseen, mutta heillä ei ole maata, jolle rakentaa. Siksi monet joutuvat asettumaan joenpenkoille, jotka ovat monsuunikausilla todella riskialtista aluetta elää. Myös täyden tukipaketin saaneet kokevat sen riittämättömäksi perheen toimeentulon takaamiseksi.”
2. Vapaita haliyoita päättävissä asemissa vain vähän
Ihmisoikeusraporttia varten kerättiin tietoa yhteensä 7982 kotitaloudelta. Tiedonkeruun apuna käytettiin mobiilisovellusta. Lisäksi raporttia varten kuultiin 211 yhteisöjen päättäjää ja julkisen vallan käyttäjää. He ovat kunnan päättävissä asemissa, oppilaitoksissa ja terveydenhuollossa olevia henkilöitä.
Myös vapautettuja haliyoita löytyy päättäjien ja julkisen vallan käyttäjien joukosta, yhteensä 61 ihmistä.
”Näyttää siltä, että he ovat pystyneet edistämään vapautettujen maaorjien oikeuksia paremmin, mutta heitä on suhteessa vähän. Lisäksi haliyayhteisöistä tulevat päättäjät ovat pääsääntöisesti alemmissa asemissa eli heillä on vähemmän vaikutusvaltaa yhteisön päätöksiin”, Tuppurainen toteaa.
3. Vammaiset ihmiset tunnistetaan ryhmänä paremmin
Jopa 70 prosenttia haastatelluista päättäjistä kertoo, että terveydenhuolto on saavutettavaa myös vammaisille ihmisille, vaikka Nepalissa vammaiset ihmiset ovat olleet perinteisesti syrjityssä ja heikossa asemassa.
”Tämä on mielestäni hyvä merkki siitä, että Nepalin valtio on pystynyt parantaa haavoittuvassa asemassa olevien vammaisten tilannetta toimillaan”, Tuppurainen huomioi.
Kiinnostavaa Tuppuraisen mielestä on, että vammaiset haliyat itse kokivat, että heillä on asiat keskimäärin jopa paremmin kuin muilla vapautetuilla haliyoilla. Esimerkiksi 15 prosenttia vammaisista haliyoista katsoi, että heillä ei ole pääsyä koulutuksen pariin. Muista haliyoista osuus oli suurempi, 24 prosenttia eli neljännes.
”Joissain asioissa vammaiset ihmiset voivat tulla paremmin huomioiduiksi ja heidät ehkä tunnistetaan haavoittuvana ryhmänä paremmin. Tämä voi johtua siitä, että Nepalissa vammaisten ihmisten oikeuksia on pidetty enemmän esillä, on jo poliittisia päätöksiä ja rakenteita, jotka takaavat heille joitain palveluja. Heidät tunnistetaan erityisryhmänä paremmin kuin vapautetut haliyat”, Tuppurainen pohtii.
4. Kasti leimaa edelleen
Raporttiin on kerätty myös vapautettujen maaorjien omia kokemuksia ja tarinoita. Näistä tarinoista ilmenee, että haliyakysymykseen linkittyy myös vahvasti kysymys kastisyrjinnästä. Vapautetuista haliyoista yli 90 prosenttia on niin sanottuja alakastisia daliteja.
”Monia heistä syrjitään, koska he ovat daliteja. Esimerkiksi erään haliyan puhvelinmaitoa ei osteta lähikylällä, koska hän on dalit. Myynti onnistuu hieman kauempana niin kauan, kunnes joku saa tietää kastitaustasta. Tämä kuvaa hyvin, kuinka vapautettujen maaorjien tilanne on niin monella eri tasolla vaikea”, Tuppurainen sanoo.
Monet entiset maaorjat ovat joutuneet ottamaan velkaa, koska toimeentulo ja tuet eivät riitä elämiseen.
”Osa päätyy velkavankeuteen: he joutuvat ottamaan uudelleen lainaa, jota he eivät pysty maksamaan takaisin, koska ovat niin syrjittyjä. Raportti tuo suuresti esille sitä kammottavaa kierrettä, jota on vaikeaa katkaista. Vaikeinta on muuttaa yhteiskunnan asenteita daliteja kohtaan. He voivat aloittaa oman yrityksen, mutta jos kukaan ei osta tuotteita, tulee seinä vastaan.”
Miksi Lähetysseura tekee töitä ihmisoikeuksien parissa?
Lähetysseura toteuttaa Euroopan unionin sekä Suomen rahoittamaa ihmisoikeushanketta maattomien, entisten haliyoiden parissa. Hanketta tehdään kahden nepalilaisjärjestön, Luterilaisen maailmanliiton ja Lähetysseuran yhteisvoimin.
Miksi hankkeessa on päädytty panostamaan juuri faktankeruuseen?
”Kun meillä on enemmän ja tarkempaa tietoa vapautettujen haliyoiden tilanteesta, tarjoaa se pidempiaikaisia välineitä yhteisöille vaikuttaa heidän omiin oikeuksiinsa ja vaatia palveluja sinne, minne ne eivät vielä nykyisellään ulotu. Raportti tuo esille, kuinka eri alueilla asuvat vapautetut haliyat ovat eriarvoisessa tilanteessa palveluiden saavutettavuuden suhteen. Vaikuttamistyön kautta he pystyvät luomaan verkostoja, tuomaan itse tiettäväksi sitä, että he ovat yhä syrjitty ryhmä, jolla on alueellisesti erilaisia tarpeita, jotka tulee ottaa paremmin huomioon”, Tuppurainen avaa.
Miksi Lähetysseura on lähtenyt ihmisoikeustyöhön Euroopan unionin ja nepalilaisjärjestöjen kanssa?
”Lähetysseura oli jo aiemmin tehnyt yhteistyötä samojen järjestöjen ja samojen teemojen parissa. EU-rahoitus näyttäytyi loistavana mahdollisuutena jatkaa tätä yhteistyötä ja tukea erittäin haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien toteutumista sekä tehdä heidän kohtaamiaan ihmisoikeusloukkauksia näkyväksi”, Lähetysseuran ihmisoikeuksien ja vaikuttamistyön asiantuntija Roosa Rantala kertoo.
Miksi Lähetysseuralle on tärkeää tehdä töitä ihmisoikeuksien edistämiseksi?
”Ihmisoikeuksien puolustaminen ja niiden edistäminen on ehkä tärkeämpää kuin koskaan. Nykyinen globaali kehityssuunta ihmisoikeuksien kannalta on huolestuttava, sillä sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää kyseenalaistetaan ja kansallismielisyys sekä autoritaariset vallat ovat nousussa”, Rantala muistuttaa.
Kansalaisyhteiskunnan tila kapenee ja ihmisoikeuspuolustajien toimintaa uhataan. Arvion mukaan tällä hetkellä vain 3,2 prosenttia maailman väestöstä asuu avoimen yhteiskunnan maissa.*
”Nepalissakin, jossa on aktiivinen ja moniääninen kansalaisyhteiskunta, on ollut havaittavissa merkittävää toiminnan rajoittamista. On tärkeää, että vastustuksen edessä ei lamaannuta, vaan sitkeästi jatketaan työskentelyä ja paikallisen kansalaisyhteiskunnan tukemista, niin kuin on tähänkin asti tehty. Lähetysseuran kaikki työ on ihmisoikeusperustaista ja sen kautta pyritään edistämään kaikista haavoittuvaisimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien toteutumista”, Rantala päättää.
* Lähde: CIVICUS Monitor
Teksti: Mimosa Hedberg, viestinnän asiantuntija, Nepal
Tämä teksti on tuotettu Euroopan unionin tuella. Sen sisällöstä vastaa Lähetysseura, eikä sisältö välttämättä vastaa Euroopan unionin näkemyksiä.
