Nepalilaisnaisen Makhi Rawatin kuluneista käsistä ja paljaista jaloista näkee, että hän on tehnyt raskaita ulkotöitä koko elämänsä.
Juuri nyt hän osoittaa kohti viereistä jokea, joka on silminnähden aivan liian lähellä asutusta. Joki vei tulvan mukana hänen kotimajansa ja neljän muun perheen kodit.
Tässä Länsi-Nepalin entisten maaorjien eli haliyoiden yhteisössä elää noin 30 kotitaloutta, lähes 100 ihmistä. Vapaana juoksevat koirat tappelevat kylän raitilla, kun meille esitellään asumuksia.
Kyläläisten asuinrakennukset ovat yksinkertaisia savimajoja, joiden katot koostuvat väliaikaisista pressuista ja päälle asetetuista kivistä. Huomaan siellä täällä ammottavia aukkoja seinissä. Pohdin, miten nämä majat kestävät Nepalin voimakasta monsuunikautta.
Olemme saapuneet Banaran haliyayhteisöön työtoverini, hankehallinnon asiantuntija Terhi Teiskonlahden kanssa. Vierailemme molemmat ensimmäistä kertaa entisten maaorjien kylässä.
Ja se, mitä näemme ja kuulemme, jättää meihin kehityksen ammattilaisiin jäljen. Ymmärrämme hyvin nopeasti, että kyseessä on yksi osattomimmista yhteisöistä, joissa olemme koskaan vierailleet.
Luvattua tukea ei ole saatu
Haliyat ovat vapautettuja maaorjia, jotka tekivät ennen palkatta työtä toisten ihmisten mailla, kerryttäen useimmiten vieläpä itselleen velkaa ylempikastisille maanomistajille. Haliyoista yli 90 prosenttia on niin sanottuja alakastisia daliteja. Taustansa puolesta he kuuluvat Nepalin kaikkein syrjityimpiin ja sorretuimpiin ihmisryhmiin, joiden ääni ei yhteiskunnassa kuulu.
Haliyat vapautettiin orjuudesta vuonna 2008 Nepalin valtion päätöksellä. Kuten monet muutkin vapautetut haliyat, myös Makhi siirtyi tuolloin Nepalin kukkulaseuduilta etelään odottamaan valtion lupaamaa tukea: omaa maata, mahdollisuutta aloittaa uudelleen oma elämä ja rakentaa pysyvää toimeentuloa. Banaran väliaikainen yhteisö perustettiin tuolloin 14 vuotta sitten.
”Verrattuna maaorjuuteen elämä on silti nyt parempaa. Olemme vapaita.”
”Me emme vielä omista palaakaan maata”, Makhi sanoo.
Tämän kylän oli tarkoitus olla vain väliaikainen asumus. Tulvivan joen, viidakon ja maantien puristuksissa sijaitseva yhteisö ei ole inhimillinen paikka elää. Valtaosa näistä perheistä saa elantonsa tekemällä hanttihommia toisten pelloilla ja työmailla.
Makhilla on kuusi lasta. Heistä yksikään ei ole käynyt koulua. Nepalin valtion koulut ovat periaatteessa ilmaisia, mutta vanhempien tulee kustantaa usein lastensa koulupuvut, opiskelutarvikkeet ja erilaisia koemaksuja. Sekin on liikaa.
”Kun koulut pyytävät maksuja, me nauramme – ei meillä ole rahaa maksaa.”
”Muut eivät halua meitä tänne”
Sitten vuoden 2008 valtio on pyrkinyt rekisteröimään haliyoita ja kartoittamaan tuen tarvetta. Monet ovat kuitenkin jääneet rekisteröinnin ulkopuolelle.
”Viranomaiset eivät käyneet kaikissa yhteisöissä, kun tietoja kerättiin”, Makhi kertoo.
Kun henkilö saa virallisen haliya-statuksen, hänellä on oikeus valtion ”starttipakettiin”, jonka avulla on voinut saada pienen palan maata, rakentaa kodin ja saada hieman alkupääomaa.
Entisten maaorjien ja dalitien oikeuksia ajavan Haliya Federation (RMHSF-N) -järjestön mukaan noin 17 000 haliyaperhettä on rekisteröity. Tuhansia haliyoita, joidenkin arvioiden mukaan jopa kymmeniä tuhansia, on yhä rekisteröimättä pakettien piiriin.
Hari Singh Bohora RMHSF-N-järjestöstä kertoo, että tällä hetkellä harva vapautettu maaorja omistaa edes henkilöllisyystodistusta, jolloin valtion tuen piiriin pääseminen on mahdotonta. Harva syrjäseudulla asuva tietää omista oikeuksistaan etuuksiin.
”Nekin, jotka ovat saaneet valtion apua, ovat saattaneet saada vain osan luvatusta tuesta”, Bohora sanoo.
Ja ne, jotka ovat jääneet tuen ulkopuolelle, elävät surullisessa loukussa. Banaran yhteisöön ei tule sähköä eikä puhdasta vettä. Näemme kaivoja, joiden vesi on saven ruskeaksi värjäämää.
”Muut yhteisöt eivät halua meitä tänne. He rakensivat aidan meidän pitämiseksemme erillään. Viereinen metsä on muiden omistama, emmekä saa kerätä polttopuita sieltä”, Makhi kuvaa.
”Jokapäiväinen elämä on vaikeaa.” Yhteisö kärsii myös villieläinten, kuten norsujen, hyökkäyksistä.
Mobiilisovellus kerää uutta tietoa
Lähetysseura toteuttaa Euroopan unionin sekä Suomen rahoittamaa ihmisoikeushanketta maattomien haliyoiden parissa. Hanketta tehdään kahden nepalilaisjärjestön, Luterilaisen maailmanliiton ja Lähetysseuran voimin.
Työllä pyritään parantamaan entisten maaorjien asemaa etenkin lisäämällä tietoisuutta niin haliyoiden itsensä kuin viranomaisten parissa. Järjestöt keräävät entisten maaorjien tilanteesta ajantasaista tietoa mobiilisovelluksen avulla. Tuore ihmisoikeusraportti hankkeen keräämistä tiedoista julkaistaan keväällä 2022.
Uusien tietojen pohjalta järjestöt toteuttavat vaikuttamiskampanjoita, jotta avun ulkopuolelle jääneiden haliyoiden oikeudet toteutuisivat. Näin pyritään vaikuttamaan syviin rakenteisiin, jotka mahdollistavat tilanteen pitkittymisen ja syrjinnän jatkumisen.
Banaran yhteisö on saanut odottaa jo 14 vuotta omien oikeuksiensa toteutumista maaorjuuden päättymisen jälkeen.
”Verrattuna maaorjuuteen elämä on silti nyt parempaa. Olemme vapaita”, Makhi sanoo.
Hän kertoo, että yhteisö on saanut aiemmin eri järjestöiltä erilaista lyhytaikaista apua. Mutta se ei auta, jos entisten maaorjien isoimpia haasteita eli maanomistusta ja pysyvän kodin järjestymistä ei ratkaista. Ja tähän tarvitaan Nepalin valtion apua.
”Me tarvitsemme valtiolta omaa maata, mistä tahansa. Tämä on viidakkoa, riskialuetta. Mutta me tarvitsemme elinkelpoista maata rakentaaksemme hyvät kodit.”
Oma koti ja maata, ruokaa ja puhdasta vettä. Nämä eivät ole kohtuuttomia toiveita. 14 vuotta on kulunut entisten maaorjien elämässä, mutta monen toiveet antavat yhä odotuttaa itseään.
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin ja Euroopan unionin tuella. Sen sisällöstä vastaa Lähetysseura, eikä sisältö välttämättä vastaa Euroopan unionin näkemyksiä.***
Teksti ja kuvat: Mimosa Hedberg
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 3/2022.
Fakta: Miksi maattomuus on ongelma?
- Haliyat ovat vapautettujen maaorjien ryhmä, joka ennen teki palkatta työtä toisten ihmisten mailla. He ovat Nepalin Kaukolännessä elävä syrjitty vähemmistö, joka vapautettiin orjuudesta vuonna 2008, mutta heidän asemansa on yhä surkea ja monet elävät köyhyydessä.
- Entisten maaorjien toimeentulon mahdollisuudet ovat nykyään hyvin rajalliset, sillä heillä ei ole omaa maata viljelykseen, josta Nepalin maaseudun yhteisöt elävät.
- Nepalin valtio on järjestänyt entisille haliyoille sopeutumispaketteja, joiden avulla he pystyisivät hankkimaan maata tai rakentamaan oman talon, mutta paketit ovat olleet toistaiseksi riittämättömiä. Myös tuhansia vapautettuja haliyoita on yhä rekisteröimättä pakettien piiriin.
- EU:n rahoittamassa ihmisoikeushankkeessa kerätään ajantasaista tietoa siitä, kuinka vapautettujen maaorjien ihmisoikeudet toteutuvat yhteiskunnassa ja pyritään saamaan viranomaiset vastuuseen haliyoiden tilanteesta.
