Ensimmäisessä aina vähän jännittää, ja viimeisessä on eniten energiaa. Näin kuvailee Peter Luhwa koulutuksia, joita hän on pitänyt yläkoulujen opettajille vuodesta 2018.
Nyt on menossa kauden viimeinen koulutus, ja energia on sen mukainen. Opettajat neljästä eri koulusta istuvat Mbugunin yläkoulun pulpeteissa aineittain: esimerkiksi historianopettajat, swahilinopettajat ja matematiikanopettajat, kaikki omissa ryhmissään. Tänään he pääsevät jakamaan kokemuksia toisten koulujen kollegojen kanssa.
Työryhmä eli Luhwa, Jimmy Charles, Witness Lema ja Katri Niiranen-Kilasi saapuivat koululle puoli tuntia etukäteen, jotta he saavat pöydät oikeaan järjestykseen ja ohjelaput seinille. Kaikki on suunniteltu tarkasti, vuosien kokemuksella.
”Oletteko valmiita asettamaan tavoitteet?”
Koulutuksen aluksi Niiranen-Kilasi heittää opettajille haasteen: ”Oletteko valmiita asettamaan tavoitteet? Voisiko tavoite olla vaikka se, että vuoden 2025 lopussa kouluissanne kukaan ei saa loppukokeesta hylättyä?”
Osa nyökyttelee, osa hymyilee hämmentyneenä. Ehdotettu tavoite on kunnianhimoinen, sillä tähän Makumiran yliopiston koordinoimaan opettajien täydennyskoulutukseen on otettu vain heikosti tai todella heikosti pärjääviä kouluja. Lähestymistavalla on puolensa: tulokset näkyvät selvästi.
Neljässä vuodessa 24 hankekoulun tulokset paranivat niin, että lukioon pääsevien tyttöjen osuus lähes kaksinkertaistui. Missä on koulutuksen salaisuus?
Ensimmäisessä ryhmätyössä opettajat pohtivat, mitä heille annetuissa kuvissa näkyy. Kuvat on otettu peltometsäviljelystä, eli viljelytavasta, johon on yhdistetty peltoa ja puita. Opettajat saavat tehtäväkseen miettiä ryhmittäin, mitä hyötyä peltometsäviljelystä on heidän omaan oppiaineeseensa liittyen.
Matematiikan opettajat tuovat esiin taloudelliset hyödyt, yhteiskuntaopin opettajat kertovat sosiaalisista hyödyistä ja swahilinopettajat mainitsevat, että perinteisissä uskonnoissa metsään mennään tapaamaan esi-isiä.
Sisältö ja muoto käsi kädessä
Seuraavat ryhmätehtävät liittyvät ruokaturvaan – mistä saa vitamiineja, mistä proteiinia ja millainen on tasapainoinen ruokavalio.
Tehtävien sisältö noudattaa ympäristökasvatuksen teemaa, mutta se ei ole koulutuksen ainoa anti. Jokaisen tehtävän jälkeen opettajille avataan, että ohjeistus oli tarkkaan suunniteltu, ja pian käy ilmi, että jokaisen tehtävän metodi on hieman erilainen.
Tässä on täydennyskoulutuksen ydin: aiheena on ympäristökasvatus, ja käytännössä opetetaan myös opetusmetodeja ja oppilaslähtöisyyttä.
Makiban yläkoulun kemianopettaja Angel Silvester on koulutuksessa nyt kolmatta kertaa, ja kertoo sen näkyvän työtavoissaan: ”Koulutusten jälkeen olen jakanut omaakin luokkaani ryhmiin enemmän.”
Mbugunin koulun vararehtori Edita Kaoneka kertoo huomanneensa, miten opettavien motivaatio on lisääntynyt. Se näkyy myös oppimistuloksissa. ”Vain muutama oppilas sai hylätyn arvosanan viime vuoden loppukokeissa, vaikka koulussamme on 936 oppilasta”, Kaoneka sanoo.
Tansaniassa yläkoulu päättyy loppukokeeseen, jonka pisteiden perusteella määräytyvät jatko-opintomahdollisuudet. Moni käy yläkoulun, mutta reputtaa loppukokeen.
Valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa kyllä puhutaan oppilaskeskeisestä ja osallistavasta pedagogiikasta, mutta käytännössä opetus pelkistyy usein luennoinniksi.
Aziza Maulid on nyt ensimmäisessä täydennyskoulutuksessaan, ja hän on vakuuttunut sekä sisällöstä että muodosta. Päivän opeista hänelle tuli uutena esimerkiksi se, että hedelmistä saa muitakin ravintoaineita kuin vitamiineja. Työskentelytavoista Maulidin vakuutti osallistavuus. ”Olemme työskennelleet täällä ryhmissä, ja luulen, että saisin itsekin enemmän irti oppilaistani, jos osallistaisin heitä enemmän”, Maulid kertoo.
Mutta ottavatko opettajat oikeasti uusia tapoja käyttöön?
Sen tietävät vain oppilaat.
Mbugunin yläkoulun viimeistä luokkaa käyvä Diana Dominick kertoo, että viimeksi viime viikolla hän muisti kokeessa yhteiskunnan kehittymisen osa-alueet koska opettaja oli tehnyt niistä laulun.
Laulujen käyttöä opetuksessa oli käyty läpi täydennyskoulutuksessa.
Opetusmetodeiden lisäksi Dominick kuvailee ilmapiirin muuttuneen viime vuosina, kun opettajia on koulutettu.
”Koulussamme on opittu avoimen puheen ja keskustelun tärkeys.”
Teksti ja kuvat: Virve Rissanen
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
