Entiset seksityöläiset opettelevat Lähetysseuran tuella uusia yrittäjyystaitoja Tansaniassa. Yksi heistä, Leonia, tiivistää työn merkityksen: – Meillä oli kaikilla raskas elämä ennen tätä.
Vesipulloja, limonadeja ja sininen pressu. Niitä lähetystyöntekijä Hanna London täytyy vielä käydä ostamassa, jotta kaikki on valmista työpajaa varten. Valkoinen maastoauto kiertelee Morogoron keskustassa Tansaniassa, ja takakontti täyttyy juomista. Pressu puuttuu vielä. Hanna pysähtyy kyselemään kauppiailta heidän valikoimistaan, mutta tarpeeksi paksua pressua ei tahdo löytyä.
Seuraavan päivän työpaja pidetään Ngerengeressä, parin tunnin ajomatkan päässä Morogorosta, ja siellä naiset opettelevat värjäämään kankaita batiikkityylillä. Pressulla on olennainen osa prosessissa, koska kankaat värjätään sen päällä.
Hanna Londo on tehnyt kaksi vuotta Lähetysseuran tuella työtä, jossa entisille seksityöläisille tarjotaan uusia tapoja ansaita toimeentulonsa. Seksityöhön naisia ajaa Tansaniassa köyhyys ja toive helposta rahasta. Seksille löytyy ostajia varmemmin kuin vaikkapa batiikille ja kananpojille. Työstä saa kuitenkin huonon maineen.
Naiset saavat itse valita, haluavatko he perustaa kaupan, kasvattavatko he kanoja vai tekevätkö käsitöitä. Ryhmiä on sekä Morogorossa että Ngerengeressä.
Kun pressu kankaiden värjääjille on vihdoin löydetty, täytyykin käydä vierailemassa Morogoron kanaryhmän luona.
Kanat vilustuvat kylminä öinä
Hannan työhuone sijaitsee hiippakunnan toimistolla, ja otamme sieltä mukaamme asiantuntija-apua.
– Kanaryhmäläisillä on ongelma. Kanoja kuolee paljon, emmekä oikein tiedä miksi. Ehkä kanoista enemmän tietävä työkaverini osaa auttaa, Hanna pohtii.
Kun saavumme kanalalle, vuorossa oleva kananhoitaja esittelee paikat. Hiippakunnan maalle rakennettu betonitalo on yksinkertainen: seinät, katto ja matala aitaus, jossa kanat tepastelevat. Mukana oleva Hannan työtoveri, hiippakunnan talousvastaava Happy Ayo katselee ympärilleen. Hän huomaa, että huone kaipaisi tiivistystä. Kanoilla on varmaankin öisin liian kylmä. Kylmyys saattaa sairastuttaa kanoja. Se ei ole hyväksi niille eikä kanaryhmän bisnekselle.
Naiset pohtivat ongelmaa hetken, kunnes löytyy ratkaisu.
– Päätimme rakennuttaa puiset ikkunaluukut, joita voi pitää öisin kiinni, Hanna kertoo.
Kankaita värjätään vedellä ja kemikaaleilla
Sitten on vuoro valmistautua seuraavan päivän kankaanvärjäykseen.
Ngerengeren ryhmään kuuluu 35 naista, mikä on valtava määrä verrattuna siihen, miten pienellä porukalla työ aloitettiin. Värjäystä on opettamassa pastori Mary Nnko, joka käy naisten luona Hannan työparina.
Kankaat taitellaan kolmioiksi, neliöiksi tai pitkulaisiksi. Ne sidotaan sisalnarulla. Värit sekoitetaan veteen kemikaalien kanssa, ja kankaat kastetaan väriseokseen. Kun kankaat ovat kuivuneet nurmikolla, ne ovat jo valmiita myytäväksi.
Hanna on lähes aina mukana, kun koulutuksia järjestetään. Myös taloudenhoitaja vierailee joskus paikalla opettamassa naisia lainakäytännöistä.
Ideana on, että seksityötä tehneet naiset saavat ryhmänä pienlainan, jonka avulla he aloittavat valitsemansa bisneksen.
Apulaispiispa George Andrew Pindua kertoo, että työn aloittaminen oli hankalaa. Pikkuhiljaa hanke alkoi kuitenkin tuottaa tulosta. Pindua kertoo yhdeksi saavutukseksi sen, kun yksi entisistä seksityöntekijöistä opiskeli opettajaksi.
– Sydämeni iloitsee tästä hankkeesta. Miehenä on kuitenkin joskus vaikea puhua naisille, joten onneksi saimme tänne Hannan!
Hanna puolestaan kiittelee hiippakuntaa ja taitavia työtovereita.
– Työ alkoi niin, että seurakunnassa tehtiin etsivää työtä kaduilla jo ennen kuin muutin tänne. Näistä kontakteista kutsuimme naisia ensimmäiseen tapaamiseen. Aluksi heitä tuli vain neljä, mutta siitä määrä alkoi kasvaa.
Teksti ja kuvat Virve Rissanen
Sunnuntaina 11.10. jumalanpalveluksissa kerätään kolehti Suomen Lähetysseuralle käytettäväksi naisten ja poikien hyväksikäytön vastaiseen työhön muun muassa Tansaniassa, Kambodžassa, Nepalissa ja Botswanassa.
