Pelko
Pakistanilaiset elävät väkivallan varjossa. Etenkin Afganistanin vastaista rajaseutua pidetään ääri-islamistisen terrorismin kehtona, sillä Al-Qaida-terroristijärjestö syntyi siellä jo 1980-luvulla. Nykyisin siellä toimivat Pakistanin Taliban, Isis-K ja muita pienempiä ääriryhmiä. Hallitus on taistellut näitä ryhmiä vastaan jo vuosikymmeniä.
Konfliktissa ollaan kaukana pahimpien vuosien tilanteesta, mutta poliiseja ja sotilaita kuolee säännöllisesti etenkin Afganistanin rajaseudulla, jolla Lähetysseurakin pääasiassa toimii. Terroristit ja järjestäytyneet rikolliset ovat ajoittain myös ottaneet panttivankeja.
Ennen matkaa tunsin pelkoa, mutta se hälveni nopeasti, kun vietimme aluksi pari päivää melko modernin pääkaupungin, Islamabadin, tuntumassa. Saimme kulkea vapaasti kaduilla ja Kristillisen opintokeskuksen työntekijöiden kanssa ehdimme tutustua vähän myös kaupungin kulttuuri- ja ruokatarjontaan.
Sitten Peshawarin hiippakunnan työntekijät tulivat hakemaan meitä aseellisen vartijan kanssa ja lähdimme kohti Khyber Pakhtunkhwan maakuntaa. Auton ikkunat oli peitetty mustilla verhoilla, ja meille kerrottiin, että perillä emme voisi lainkaan kävellä kaduilla. Siinä vaiheessa pelko alkoi taas nostaa päätään.
Suru
Matka herätti valtavasti surua siitä, että Pakistanin kristityt joutuvat elämään jatkuvan pelon keskellä.
Kaksi itsemurhapommittajaa räjäytti pomminsa jumalanpalveluksen jälkeen All Saints -kirkon pihalla 11 vuotta sitten Peshawarin historiallisessa keskustassa. Iskussa kuoli 127 ihmistä ja yli 200 ihmistä loukkaantui. Lähes jokaisella Peshawarissa tapaamallamme kristityllä oli kuolleiden tai loukkaantuneiden joukossa perheenjäsen tai ystävä. Tapasimme myös iskusta selviytyneitä.
Terrorismia arkisempi huoli on se, että kristityt ovat syrjitty vähemmistö maassa, jonka asukkaista 95 prosenttia on muslimeja. Kristittyjä on alle kaksi prosenttia eli noin neljä miljoonaa. Uskonnolliset vähemmistöt ovat perustuslain suojaamia, mutta moni kärsii ennakkoluuloista, syrjinnästä ja vainosta.
Tiukkojen jumalanpilkkalakien varjolla nostetaan herkästi syytteitä vähemmistöjä vastaan, ja toisinaan väkijoukot oikeuttavat laeilla myös väkivaltaisia iskuja. Esimerkiksi vuonna 2023 kahta kristittyä epäiltiin Koraanin halventamisesta Jaranwalassa Punjabin maakunnassa. Epäilys johti siihen, että raivostunut väkijoukko tuhosi 27 kirkkoa ja 125 kotia, joissa asui kristittyjä.
Toiveikkuus
Peshawarin hiippakunnan piispa Humphrey Peters on kyllästynyt siihen, että hänen maakuntansa on maailmalla pitkään tunnettu ääri-islamistisen terrorismin kehtona. Hän itsekin elää perheineen henkivartijoiden turvaamana, mutta haluaa tehdä alueesta esimerkin uskontojen välisestä vuoropuhelusta. Ei hän siihen yksin pysty, mutta samaan pyrkii muun muassa hänen ystävänsä, maakunnan merkittävin muslimijohtaja Muhammad Tayyab Qureshi.
”Alue on päässyt pitkälle siitä, mikä tilanne on ollut. Aiemmin täällä oli joka perjantai jokin isku, mutta ei enää. Edelleen täällä toimii terroristisia liikkeitä, mutta suurin osa ihmisistä ja alueista on rauhallisia”, Tayyab Qureshi kertoi, kun vierailimme hänen johtamassaan Mahabat Khan -moskeijassa ja koraanikoulussa.
Piispa ja muslimijohtaja järjestävät yhdessä tapahtumia, joissa he puhuvat uskontojen välisestä harmoniasta. He ovat käyneet puhumassa aiheesta myös esimerkiksi naapurimaakunnassa, Punjabissa, jossa on viime aikoina ollut levotonta. Tunsin toiveikkuutta, kun kuuntelin heidän ajatuksiaan paremmasta tulevaisuudesta.
Hämmästys
Kirjekurssit kuulostivat minun korvaani vähän vanhanaikaiselta tavalta tavoittaa ihmisiä. Hämmästyin, miten hyvin ne kuitenkin tuntuvat toimivan Pakistanin raamattukirjekoulussa.
Pakistanissa avoin julistaminen kirkkojen ulkopuolella ei ole mahdollista, joten kirjekursseilla kristityt, joilla ei ole ympärillään seurakuntaa, voivat oppia uskonnostaan. Kurssit antavat myös muille mahdollisuuden oppia kristinuskosta ja Raamatusta.
Koulu lähettää maksuttomat kurssimateriaalit ja tehtävät suoritettaviksi kirjeitse. Koulu järjestää myös tapaamisia ja seminaareja, jossa osallistujat tulevat yhteen ja oppivat toisiltaan.
Vuonna 2023 kirjekursseille osallistui 229 opiskelijaa, jotka suorittivat yhteensä 995 kurssia. Kirjekoulussa on tarjolla 24 kurssia urdun kielellä, kuusi paštun kielellä ja lisäksi useita kymmeniä englanninkielisiä kursseja.
Ylpeys
Alle puolet pakistanilaisnaisista osaa lukea. Kaikki eivät välttämättä tarvitse korkeakoulutusta, mutta lukutaitoa tarvitaan arkisissa asioissa, sanoo lukutaito-opettaja Robina Arshad. On tärkeää pystyä lukemaan vaikkapa elintarvikepakkauksia, palkkakuitteja, kylttejä tai Raamattua.
Peshawarin hiippakunta järjestää naisten lukutaitokursseja kymmenessä keskuksessa ja osallistujia on vuosittain noin 300.
Osallistujat käyvät vuoden mittaisella kurssilla kuutena päivänä viikossa tunnin kerrallaan. Monet osallistuvat myös ompelukurssille, jota järjestetään monessa keskuksessa heti lukutaitotunnin perään.
Lukutaitokurssilla harjoitellaan urdun lisäksi matematiikkaa ja englantia. Kurssin käytyään osa nuoremmista tytöistä jatkaa kesken jääneitä peruskouluopintojaan.
Tunsin ylpeyttä siitä, miten paljon Peshawarin hiippakunnan työ vaikuttaa naisten arkiseen elämään, ja siitä, että Lähetysseura on tukenut jo pitkään tätä tärkeää työtä.
Ilo
Tunsin valtavasti iloa seuratessani reilun viikon ajan Peshawarin hiippakunnan monipuolista työtä. Kristittyjen pienestä lukumäärästä huolimatta hiippakunnalla on tärkeä rooli maakuntansa peruspalveluiden tuottamisessa. Tarjoamalla terveydenhuoltoa ja koulutusta kristityt luovat yhteyksiä valtaväestöön ja saavat yhteiskunnallista hyväksyntää.
Iloitsin myös siitä, miten Lähetysseura ja suomalaiset tukijat ovat 1960-luvulta alkaen voineet tukea hiippakuntaa esimerkiksi koulujen rakentamisessa, henkilökunnan koulutuksessa ja toimintamuotojen kehittämisessä. Nyt hiippakunta tekee tätä hyvin itsenäisesti.
Hiippakunnalla on esimerkiksi 13 koulua. Me vierailimme Edwardes College -tyttökoulussa ja sen viereisessä St. John’s Cathedral -poikakoulussa, jotka molemmat ovat Lähetysseuran rakentamia.
