Bää, bää. Erehdyn monta kertaa luulemaan, että pieni vene on jo tupaten täynnä, mutta auton lavalta ilmestyy aina vaan lisää vuohia. Miehet heittelevät niitä ronskisti sinne tänne toistensa päälle.
Olemme Senegal-joen rannalla Pohjois-Senegalissa. Vuohet saavat pian kyydin vastarannalle, jossa erotan muutamia rakennuksia ja ison punavihreän lipun korkeassa lipputangossa. Siellä on Mauritania.
Rosson rajanylityspaikalla on huono maine johtuen yleisestä kaaoksesta, huijareista ja korruptiosta. Tuntuu, että me pääsemme vähällä, sillä paikalliset yhteistyökumppanit ovat tukenamme molemmin puolin rajaa.
Kun olemme ylittäneet rajajoen lossilla ja saaneet Mauritanian puolella viisumimme kuntoon, lähdemme ajelemaan kohti Boghén kuntaa, joka sijaitsee noin 200 kilometriä Rossosta itään. Ilta pimenee ja auto pomppii kuoppaisella tiellä.
Poliisit pysäyttävät meidät tiesuluilla tasaisin väliajoin. Jokaisella sululla kuljettajamme antaa poliiseille lapun, jossa on tietoja meistä matkalaisista. Tarkastuspisteiden tavoitteena lienee kontrolloida kulkijoita, minimoida terroristi-iskut ja ulkomaalaisiin kohdistuvat kidnappaukset.
Mauritania onkin yksi harvoja Sahelin alueen maita, joka on saanut radikaali-islamistien iskut kuriin viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikkakin Malin vastaista rajaseutua pidetään edelleen vaarallisena. Sahelin alueella toimii useita aseistettuja terrorismiryhmiä, ja esimerkiksi Malista tulee Mauritaniaankin ääri-islamisteja, jotka pyrkivät radikalisoimaan alueen nuoria miehiä (lue lisää: The ulkopolitist, suom. tai ReliefWeb, engl.).
Yllättäviä ongelmia
Aamupäivällä vierailemme kahdessa kylässä, joissa Lähetysseura ja paikallinen Actions-järjestö toteuttavat ilmasto- ja toimeentulohanketta Suomen ulkoministeriön rahoittamana.
Kohtaan heti vähän yllättäviä ongelmia: Yrittäessäni kirjoittaa muistiinpanoja kuulakärkikynäni tukkeutuu jatkuvasti hiekasta, jota tuuli kuljettaa viholleni. Myös kameran nappulat alkavat oikutella.
Hiekka ei sinänsä ole yllätys, onhan suurin osa Mauritaniasta Saharan aavikkoa, joka on maailman suurin autiomaa. Nyt olemme kuitenkin maan eteläosassa, joka ei kuulu Saharaan vaan on puoliaavikkoista Sahelin aluetta.
Boghé on Senegal-joen ravinteikkaiden tulvamaiden tuntumassa eli periaatteessa Mauritanian parhailla viljelysalueilla, mutta hiekkaa on täälläkin kaikkialla.
Tuulen mukana kulkeutuva hiekkapöly heikentää ihmisten näköä ja aiheuttaa haittoja hengityselimistölle. Siksi monet miehetkin käyttävät täällä päänsä ympärille kiedottua huivia, jonka saa vedettyä kasvojen suojaksi.
Sahel on yksi ilmastonmuutoksesta eniten kärsiviä alueita, jossa aavikoituminen etenee uhkaavasti. Täällä maanviljelijät ja paimentolaiset ovat vuosisatojen ajan tottuneet kuivuuskausiin, mutta ilmastonmuutos on tehnyt sään ääri-ilmiöistä haastavampia. YK:n mukaan alueen tuhoisat tulvat, kuivuus ja lämpöaallot lisäävät konfliktien riskiä, mikä puolestaan lisää pakolaisuutta.
Mikrolainalla vuohi
Näillä seuduilla väestöstä yli puolet elää köyhyydessä. Alue on ruokaturvan kannalta haavoittuva eli ruoan saatavuus ja ihmisten kyky hankkia sitä vaihtelee.
Tapaamme perheitä Talem Mohammedin ja M’Bone Dierin kylissä, joissa lähes kaikki saavat elannon maataloudesta.
Kyläläiset kertovat, että ongelmia aiheuttavat yksipuoleinen ruokavalio, veden vähyys, maatalouskoneiden puute ja eläimet, jotka syövät satoa.
Hankerahalla kylissä on jo muun muassa aidattu viljelysmaita, perustettu viljapankki, istutettu hedelmäpuita, rakennettu kanala sekä annettu mikrolainoja ja koulutusta niiden käyttöön.
Eräs äiti kertoo, että hän osti mikrolainalla vuohen ja tekee nyt vuohen maidosta juustoa ja jogurttia. Näin lapset saavat monipuolisempaa ruokaa, ja myymällä ylimääräiset tuotteet perhe saa rahaa. Pian äiti saa lainan maksettua takaisin kyläyhteisölle.
Kyläläisten mukaan monet järjestöt vain tulevat ja menevät, jolloin pidemmälle tähtäävät tavoitteet ja paikallisten sitoutuminen puuttuvat. Kylissä ollaan tyytyväisiä, koska Actions-järjestö on toiminut alueella pitkäjänteisemmin.
”Ihmiset ovat aiemmin tottuneet vain saamaan apua, eikä heitä ole kunnolla otettu mukaan projekteihin. Esimerkiksi mikrolainojen kautta paikallinen omistajuus on parempi, koska kyläläiset maksavat lainat takaisin kyläkomitealle ja komitea voi taas lainata rahat eteenpäin”, selittää Actions-järjestön johtaja Diagana Yacouba.
Entisiä ja nykyisiä orjia
Talem Mohammedin kylän asukkaat ovat entisiä orjia ja heidän jälkeläisiään. He ovat joutuneet aloittamaan kaiken tyhjästä, ja alue on edelleen hyvin köyhä.
On vaikea käsittää, että Mauritania kielsi orjuuden vasta vuonna 1981. Se oli viimeinen orjuuden virallisesti lakkauttanut maa. Orjuuttaminen tehtiin rangaistavaksi vasta 2000-luvulla.
Entisiä orjia kutsutaan haratineiksi tai tummiksi maureiksi, erotuksena niin kutsutuista valkoisista maureista. Valkoiset maurit ovat arabi- ja berberitaustainen vähemmistö, jolla on suurin vaikutusvalta valtionhallinnossa ja politiikassa – ja he ovat nimensä mukaisesti ihonväriltään vaaleampia. Juuri valkoiset maurit ovat orjuuttaneet tummia maureja.
Valitettavasti orjuus on edelleen todellisuutta Mauritaniassa, vaikka täällä on ollut poliittista tahtoa sen kitkemiseksi. Global Slavery Index -selvitys arvioi, että Mauritaniassa elää vähintään 90 000 ihmistä orjina tai orjuuden kaltaisissa oloissa. Se on paljon, kun ottaa huomioon, että isosta koostaan huolimatta Mauritaniassa on alle viisi miljoonaa asukasta eli se on väkiluvultaan Suomea pienempi.
Orjuuden lisäksi ongelmana on, että valkoisilla maureilla on perinteisesti korkeampi koulutus ja parempipalkkaiset työpaikat kuin haratineilla tai muilla maan etnisillä ryhmillä, kuten fulaaneilla, soninkeilla ja wolofeilla. Yhteiskunta muuttuu hitaasti.
Fakta: Entinen Ranskan siirtomaa
- Mauritania on noin 4,9 miljoonan asukkaan valtio läntisessä Afrikassa.
- Maassa on onnistuttu vähentämään köyhyyttä merkittävästi, mutta edelleen noin neljännes väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
- Mauritaniassa yhdistyy pohjoisafrikkalainen arabikulttuuri ja Saharan eteläpuoleinen afrikkalainen kulttuuri.
- Eurooppalaiset kauppiaat tulivat Mauritaniaan 1400-luvulla. Vuosina 1904–1960 maa kuului Ranskan Länsi-Afrikkaan, mutta itsenäistyi vuonna 1960.
- Kristilliset lähetysjärjestöt eivät saa toimia Mauritaniassa, joten Lähetysseura toimii paikallisten yhteistyökumppaneiden kautta.
- Lue lisää maan orjuusongelmasta (engl).
- Lue lisää ilmastonmuutoksen ja siirtomaa-ajan vaikutuksesta Sahelin alueeseen.
- Lue lisää oikeusperustaisesta lähestymistavasta ilmastonmuutoksesta selviämiseen Sahelin alueella.
- Videoita ja lisää tunnelmia Mauritanian matkalta löydät Lähetysseuran Instagram-tilin kohokohdista.
Teksti ja kuvat Heli Vuohelainen
*** Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. ***
