Luokkahuoneessa on kylmä. Pipoja ja toppatakkeja näkyy olevan joka toisella. Etelä-Afrikan Rustenburgin aamussa lämpötila kipuaa vain hieman yli kymmenen asteen, mutta onneksi tunnelma on lämmin ja oppimishaluinen. Teemana on sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus kirkossa, ja paikalle on kutsuttu hiippakunnan vastavihittyjä pappeja: kaksikymmentä miestä ja kolme naista. Oiva representaatio maasta, jossa papiston enemmistö on yhä miehiä.
Musa Dlamini, 44, eteläisen Afrikan luterilaisten kirkkojen yhteistyöjärjestö Lucsan HIV- ja aids-työn koordinaattori, esittelee päivän teologisen lähtökohdan: jokainen on luotu Jumalan kuvaksi. Siksi ihmisarvo ei riipu sukupuolesta.
“Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi”, hän lukee galatalaiskirjeestä ja jatkaa: “Muistakaa Jeesuksen esimerkki: hänen keskustelunsa ja ateriointinsa naisten kanssa, heidän parantamisensa ja lähettämisensä todistajiksi.”
Koulutuksen osallistujat kirjoittavat jakeita ylös, kuka puhelimen muistioon, kuka paperille.
Suomen YK-liiton mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on Etelä-Afrikan vakavimpia ongelmia. Lähes joka toinen mies on käyttänyt fyysistä väkivaltaa puolisoaan kohtaan, noin neljäsosa myöntää raiskanneensa. Epätasa-arvo näkyy myös palkoissa: naiset ansaitsevat keskimäärin 30 prosenttia miehiä vähemmän.
Lucsan sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden ohjelma vahvistaa jäsenkirkkojen kykyä puuttua miesvaltaisen kulttuurin epäoikeudenmukaisuuksiin. Tavoitteena on murtaa patriarkaaliset asenteet ja ruohonjuuritason normit, jotka synnyttävät väkivaltaa, tyttöjen vähättelyä ja hyväksikäyttöä. Rustenburgin koulutuksen ohjelma tarjoaa konkreettisia työkaluja: seurakuntien käytäntöjen läpikäyntiä, roolimallien vahvistamista ja pappien vastuuta muutoksen ytimessä.
Vaiettu paha olo purkautuu lähelle
“Pastorit ovat yhteisöissään parhaita lobbareita”, toteaa Lucsan kristillisen kasvatuksen koordinaattori Morwaeng Motswasele. Papit voivat muuttaa sekä ihmismieliä että seurakunnan käytäntöjä, ja tälle muutokselle on tarvetta.
“Avioliiton ulkopuolella raskaaksi tullut nainen joutuu yhä liian usein seurakunnassaan kurinpidolliseen käsittelyyn ja häntä kielletään tulemasta kirkkoon, mutta miehelle ei tapahdu mitään”, Motswasele kertoo.
Myös naisten pukeutumiseen pyritään vaikuttamaan. Joissain seurakunnissa naisia on kielletty käyttämästä housuja. Tämän yksityiskohdan mainitseminen saa osallistujissa aikaan hymähtelyä ja pään pudistelua.
“Käytännössä kaikki muutos alkaa ihmisen omasta arjesta”, Motswasele jatkaa. Tulee levätä, asettaa rajat työlle ja vapaa-ajalle ja pitää huoli itsestään. Kukaan ei suojele ketään, jos palaa itse loppuun.
Motswasele kehottaa pappeja puhumaan uupumuksesta ja ahdistuksesta kollegojen kanssa, sillä vaiettu paha olo ja murtunut sielu purkautuu usein lähelle, joskus oman perheen tai seurakunnan naisiin ja tyttöihin.
“Ensi töikseni annan naisille luvan käyttää housuja seurakunnassani”
Kaksi viikkoa sitten Klerksdorpin seurakunnan papiksi vihitty Itumeleng Khunou, 38, sanoo oppineensa koulutuksessa paljon.
“Papin työ ei ole vain saarnaamista vaan myös taistelua oikeuden puolesta. Omassa seurakunnassani nämä asiat ovat olleet vain puhetta, nyt tarvitaan tekoja. Ensi töikseni annan naisille luvan käyttää housuja seurakunnassani. Haluan myös, että järjestämme marsseja ja että pahantekijöitä oikeasti rangaistaan.”
Hän tiivistää Rustenburgin koulutuksen hengen: “Me papit olemme yhteisömme suojelijoita. Meidän täytyy sanoa miehille, että naisiin kohdistuva väkivalta ei ole ok. Jos miehenä olen hiljaa, sanon että se on ok. Eikä se ole.”
Koulutuksen lopussa Motswasele jakaa konkreettisia ideoita:
“Järjestäkää naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kulkue Oranssit päivät -kampanjan aikana. Kootkaa miesten keskustelupiirejä vallasta ja väkivallattomuudesta, järjestäkää vanhemmille ja seurakuntaneuvostoille suunnattuja koulutuksia, tehkää yhteistyötä koulujen, terveyspalvelujen ja nuorisotyön kanssa.”
Motswasele kehottaa myös mittaamaan edistymistä. Näin abstrakti kulttuurin muutos alkaa näkyä numeroina.
Koulutuksen lopussa palataan käsitteenmäärittelyyn. Sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa yhdenvertaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia, syrjinnän purkamista sekä naisten ja muiden marginalisoitujen ryhmien voimaantumista.
Kirkossa se merkitsee teologian tulkintaa niin, ettei uskontoa käytetä vallan väärinkäytön oikeuttamiseen, vaan sen paljastamiseen ja korjaamiseen. Se vaatii myös miesten mukanaoloa, jotta kirkko, koti ja yhteiskunta olisivat kaikille turvallisempia.
Rustenburgin koleassa luokkahuoneessa miesten aktiivinen osallistuminen näyttää jo alkaneen.
Lähetysseura ehkäisee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa
- Ulkomaantyön ohjelmaamme toteutetaan noin sadan kumppanin kanssa 24 maassa, ja siinä painotetaan ihmisoikeusperustaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa.
- Teemme kirkkojen kanssa pitkäjänteistä työtä asenteiden ja käytäntöjen muuttamiseksi sekä vahvistamme naisten pääsyä teologiseen koulutukseen.
- Järjestämme kumppaneille koulutuksia sukupuolten oikeudenmukaisuudesta; vuonna 2025 koulutuksia pidettiin muun muassa Etiopiassa.
- Tuemme Lucsan työtä sukupuolten oikeudenmukaisuuden ja väkivallan ehkäisyn vahvistamiseksi eteläisessä Afrikassa.
- Käytössämme on ilmoituskanava väärinkäytöksille, ja koulutamme henkilöstöä ja kumppaneitamme lastensuojelusta sekä gender-teemoista.
- Olemme mukana naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa Oranssit päivät -kampanjassa 25.11.–10.12. Yksi tämän vuoden teemoista on miesten kutsuminen aktiivisiksi liittolaisiksi väkivallan ehkäisyyn.
Teksti ja kuvat: Linda Juntunen, itäisen ja eteläisen Afrikan viestinnän asiantuntija
