Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Lastenpsykiatri on huolissaan siitä, ettei päiväkodeissa ja kouluissa enää rukoilla

Pirjo Ojalan lapsuudessa koulupäivä alkoi rukouksella. Nykyään kristillisyys ei ole enää yhtä luonteva osa opetusta, ja se voi olla yksi syy henkisen pahoinvoinnin kasvuun.

”Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.”
”Ukrainan sota on tehnyt Isä meidän -rukouksesta minulle läheisemmän. Tuntuu lohdulliselta, että Jumalalla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Sodan syttymisen jälkeen se avautui aivan eri tavalla”, Lähetysseuran hallituksen jäsen Pirjo Ojala kuvailee. Kuva: Kari Ojala.

”Mennään sen leikkilääkärin luo”, totesi aikoinaan yksi Pirjo Ojalan lapsipotilaista äidilleen. Leikit ja pelit olivat Ojalan keino saada yhteys psykiatrisista ongelmista kärsiviin lapsiin. Niiden lomassa oli helpompi käsitellä vaikeita asioita.

Pirjo toimi yli 30 vuoden ajan lastenpsykiatrian lääkärinä. Viimeiset vuodet ennen eläkkeelle jäämistään hän työskenteli oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. Sinne ohjattiin lapset, joiden epäiltiin joutuneen fyysisesti tai seksuaalisesti kaltoinkohdelluiksi.

”Kohtaamiset olivat ajoittain hyvin ahdistavia. Siinä minua auttoi ajatus siitä, että kaltoinkohtelu on tullut jo ilmi ja nyt ollaan auttamassa”, Pirjo kuvailee.

Työasiat heijastuivat Pirjon rukouksiin. Hän rukoili monesti ennen töihin lähtöä kohtaamiensa lasten puolesta. Osa lapsista kulki mukana rukouksissa pitkään. Työpäivän aikana omaa uskoa ei toki voinut tuoda esille.

Rukoilu on Pirjo Ojalalle yhtä luonteva osa elämää kuin hengittäminen. Kuva: Pirre Saario.

Äidin ja isän kirkot

Rukous tuli Pirjon elämään lapsuudenkotoa. Jyväskylässä asunut perhe kävi sunnuntaisin vuoroin äidin pienessä Kristuksen ylösnousemuksen kirkossa ja vuoroin isän suuressa Taulumäen kirkossa. Hänen äitinsä oli nimittäin ortodoksi ja isä luterilainen.

Pirjo arvostaa edelleen ortodoksisuutta, vaikka on ollut koko elämänsä ajan luterilainen. Äidin toiveesta Pirjo ja hänen sisaruksensa kastettiin luterilaisiksi, jotta he eivät joutuisi kokemaan samaa erilaisuuden tunnetta kuin hän itse joutui kokemaan ortodoksina ja Karjalan evakkona.

Vaikkei lapsista tullut ortodokseja, he ylläpitävät silti uskontoon kuuluvia perinteitä. Sisarukset kokoontuvat vuosittain muistamaan edesmennyttä äitiään panihidaan, ortodoksiseen muistopalvelukseen.

”Minusta se on erittäin kaunis tapa ortodoksisessa kirkossa, että rukoillaan kuolleen läheisen puolesta ja muistellaan häntä.”

”Kristinusko tarjoaa elämälle merkityksen.”

Lasten mielenterveys huolestuttaa

Lapsuudenkodin lisäksi olennainen rooli kristillisessä kasvatuksessa oli koululla. Pirjon lapsuudessa 1950-luvulla jokainen aamu alkoi kansankoulussa rukouksella ja virrellä. Oppikoulussa hartaus oli ainakin joka viikko.

Pirjo on huolissaan siitä, ettei kristillisyys kuulu enää yhtä luontevana osana päiväkotien ja koulujen arkeen. Pirjon mukaan se saattaa olla yksi syy siihen, miksi lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöt ovat lisääntyneet viime vuosina räjähdysmäisesti. Erityisesti lasten itsetuhoisuus on kasvussa. Pirjon työuralla 1990- ja 2000-luvulla oli harvinaista, että lapsi tuli hoitoon itsetuhoisuuden vuoksi. Nyt se on pikemmin sääntö kuin poikkeus.

”Elämän merkityksellisyyden kokemus on keskeinen suojaava tekijä lasten psyykkisen kasvun ja kehityksen kannalta. Kristinusko tarjoaa elämälle merkityksen. Jos opetetaan, että sinä olet Jumalalle rakas ja tärkeä, niin se on lapselle hyvä viesti”, Pirjo toteaa.

Pirjo Ojalalla on eläkkeellä aikaa isovanhemmuudelle ja luottamustehtäville. Kuva: Kari Ojala.

Lapset ja lapsenlapset rukouksissa

Pirjo on toiminut nyt kahden vuoden ajan Lähetysseuran hallituksen jäsenenä. Samalla hän on päässyt tutustumaan järjestön työhön. Erityisen suuren vaikutuksen häneen on tehnyt lähetyskasvatuksen korkeatasoiset materiaalit, jotka jatkavat kristillisen kasvatuksen perinnettä.

Lähetysseuran ulkomaantyö on tullut tutuksi Pirjolle jo ennen hallituspestiä. Hänen perhetuttujaan ovat olleet nyt jo edesmennyt Kiinan pitkäaikainen lähetystyöntekijä Päivö Parviainen ja Tansaniassa työskennellyt lääkäri Leena Pasanen.

Parviaiselta hän on omaksunut ajatuksen, että aina voi huokaista ”kiitos Jeesus” tai ”auta Jeesus”. Pirjon rukouksiin nousevat päivittäin hänen viisi lastansa ja seitsemän lapsenlastansa.

”On tärkeää isovanhemman roolissa kantaa lapsia perheineen rukouksissa Jumalan eteen”, Pirjo toteaa.

Lapsenlapsilleen hän haluaa olla leikkivä mummo. Työ leikkilääkärinä opetti, miten ihanaa on uppoutua leikin maailmaan.

Teksti: Tarmo Ylhävuori

Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 1/2023.

Nyt kun olet täällä…

… meillä on pieni pyyntö.  Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.

Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.

Tilaa Lähetyssanomat