Joensuun lähetysjuhlilla tuli selväksi, että lähetystyö on muuttunut. Mielikuvat ovat kuitenkin jämähtäneet yli 100 vuoden taakse.
Yksi suuri muutos on ollut se, että harva ihminen on valmis käyttämään koko loppuelämäänsä lähetystyöhön. Martti Rautanen teki kuolemaansa asti töitä Ambomaalla, ja sinne hänet myös haudattiin.
Lähetysseuran missologian erityisasiantuntija Kati Kemppainen kertoi noin 350:lle lähetysjuhlijalle Joensuussa, että lähetystyö muistuttaa nykyään tavallista työpaikkaa: ihminen saattaa tehdä työtä maailmalla pari vuotta ja sitten jatkaa muiden työtehtävien pariin.
Kokonaan oma kysymyksenä on se, millaisiin työtehtäviin suomalaisia tarvitaan.
“Ehkä meitä tämänvärisiä ja -kaltaisia ihmisiä ei oikeasti enää tarvita samalla tavalla. Globaalit etelän kirkot kantavat yhä enemmän vastuuta lähetystyöstä”, Kemppainen kuvaa.
Hänen mukaansa siksi on pohdittava, mitä lisäarvoa länsimainen lähetystyöntekijä voi antaa. Tässä pohdinnassa ovat tiiviisti mukana kumppanikirkot ja -järjestöt. Niiden tarpeet määrittelevät, millaisiin tehtäviin länsimaisia tarvitaan.
Lähetystyöntekijät voivat esimerkiksi kouluttaa uusia pappeja paikallisessa yliopistossa, tarjota johtamiskoulutusta kirkkojen päätöksentekijöille tai tukea talous- ja hallintoasioissa.
Kokonaisvaltaista lähetystyötä
Lähetystyö on siis muuttunut paljon Rautasen työvuosista, mutta ydin on säilynyt samana. Avainsana on kokonaisvaltaisuus.
“Kirkko seisoo kolmella jalalla”, tiivisti Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Sani Ibrahim Azar lähetysjuhlille lähettämässään videotervehdyksessä.
Ensimmäisen jalan muodostaa se, minkä moni mieltää lähetystyöksi: kristinuskon julistaminen ja ei-kristittyjen kastaminen. Azarin mukaan kirkon tehtävä ei kuitenkaan rajoitu siihen, vaan kokonaisuus on paljon laajempi.
Toiseen jalkaan kuuluu nuorten kouluttaminen. Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilainen kirkko ylläpitää kouluja Palestiinalaisalueella Länsirannalla. Ne tarjoavat sekä kristittyjen että muslimiperheiden lapsille mahdollisuuden opiskella.
Kolmas jalka koostuu diakoniatyöstä. Kirkko tukee vähävaraisia ja haavoittuvassa asemassa olevia perheitä esimerkiksi ruoka-, lääke- ja koulukuluissa.
Toivonpilkahduksia synkkyyteen
Joensuun lähetysjuhlilla riitti puhetta myös lähetystyön tulevaisuudesta. Moni trendi näyttää negatiiviselta: Suomessa kirkon jäsenmäärä laskee, kirkollisverotulot pienenevät ja samalla kutistuu lähetystyön rahoitus. Myös kehitysyhteistyön ja YK:n järjestöjen rahoitusta on leikattu.
Todellisuus ei ole kuitenkaan näin yksiulotteinen. Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä esitteli lähetysjuhlilla tuoreita tutkimustuloksiaan.
Rippikoulukyselyt kertovat, että suomalaiset nuoret miehet ovat kiinnostuneet kristinuskosta. Kiinnostus on lähtenyt kasvuun korona-aikana ja Ukrainan sodan syttymisen jälkeen. Pandemia ja sota saattoivat toimia kimmokkeina elämän rajallisuuden pohtimiseen.
Kiinnostuksen kasvu ei kuitenkaan rajoitu vain nuoriin miehiin. Tämän ja viime vuoden kyselyt osoittavat, että myös nuoret naiset ovat innostuneet uskosta. Tutkimustulokset antavat toivonpilkahduksen seurakuntien tulevaisuuteen.
Lähetystyön rahoitus on puolestaan Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Wibergin mukaan arvovalintakysymys.
“Lähetysseura on 166 vuotta vanha, ja se on lähtenyt Martti Rautasesta ja kumppaneista liikkeelle. Jos silloin oli varaa lähteä ja tehdä, miten meillä ei olisi varaa? Elämme ihan toisenlaisessa maailmassa ja toisenlaisen aineellisen hyvinvoinnin keskellä.”
Teksti: Tarmo Ylhävuori, Joensuun evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä
Lähetysjuhlat järjestivät Suomen Lähetysseura, Kuopion hiippakunta ja Joensuun seurakunnat.
Ensi vuonna lähetysjuhlat pidetään Lapualla 13.-14.5. ja Espoossa 16.-17.5.
