Lähetysseuran uusi työmuoto Felm Exchange tarjoaa papeille mahdollisuuden viettää kuukauden Jerusalemissa. Henrik Wikströmille kuukausi antoi rauhaa ja hyviä juoksulenkkejä, Jan Ahoselle puolestaan uutta näkökulmaa lähetystyöhön – ja varmuutta siitä, että suomalaisilla on annettavaa Israelissa.
”Jerusalem on uniikki maailman kaupunkien joukossa, maailman uskontopääkaupunki. Kaupunkina se on kuin pastorin Hollywood, täynnä Raamatun aitoja tai taitavasti lavastettuja tapahtumapaikkoja”, sanoo espoolainen pappi ja mediatuottaja Jan Ahonen.
Lähetysseuran työntekijöiden rinnalla
Ahonen on yksi niistä Helsingin seurakuntayhtymän papeista, jotka ovat päässeet tutustumaan Lähetysseuran työhön uuden Felm Exchange -ohjelman kautta. Helsingin hiippakunnan seurakunnat voivat lähettää pappeja kuukaudeksi Lähetysseuran Felm-keskuksen palvelukseen Jerusalemiin.
Ohjelman puitteissa lähetetty pappi työskentelee lähetystyöntekijänä ja pääsee tutustumaan Lähetysseuran monipuoliseen työhön alueella. Ohjelmaa on toteutettu viime vuoden alusta saakka, ja maaliskuun alussa jo kahdeksas pappi lähti Jerusalemiin. Hanke alkoi Helsingin seurakuntayhtymän ja Lähetysseuran yhteistyönä, ja parhaillaan on harkinnassa sen laajentaminen myös muihin seurakuntiin.
Kokemukset innostivat viestimään
”Kuukauden aikana vieraileva pappi saa hyvän käsityksen siitä, mikä on tämän työn vaikuttavuus ja pääsee oman työnsä kautta tuomaan ammattitaitonsa osaksi työyhteisöä. Työjaksolla saa myös arvokkaan kokemuksen siitä, millaista on elää vähemmistökirkkona ja -kristittynä juutalaisvaltiossa ja muslimialueella”, kertoo idean isä, Lähetysseuran Seppo Paulasaari.
Jan Ahonen sai viikoista paljon irti ja myös itsestä löytyi viestijänä uusia puolia. Jerusalemin-ajasta syntyi tekstejä, blogeja, videoita ja näkökulmia uskontodialogiin ja ekumeniaan. Ahonen on puhunut aiheesta Radio Deissä, kirjoittanut Kotimaa-lehteen ja kannustanut myös lisätietoja kyseleviä kollegoita hakeutumaan vaihtoon.
”Hassujakin muistoja kuukaudesta jäi. Esimerkiksi pitkään Israelissa asuneiden suomalaistaustaisten raamattupiirissä eräs seniori kehui, että on hienoa, kuinka yritän laulaa vaikken osaa juuri ollenkaan!” Ahonen nauraa.
Osaavaa ja viisasta väkeä
Jan Ahonen tunsi itsensä etuoikeutetuksi saadessaan tutustua työhön Lähi-idässä ja käsitys lähetystyöstä päivittyi.
”Lähetysseuran uudistuva työnäky Jerusalemissa vaikutti innostavalta, viisaalta ja ajantasaiselta. Työntekijöiden ja vapaaehtoisten työyhteisö oli lämmin ja kannustava, ja koko yhteisöstä huokui sydämellinen osaaminen. Tuntui, että suomalaisilla on annettavaa Israelissa.”
Kaupunkina Ahonen tykästyi kuitenkin Jerusalemia enemmän puolen tunnin junamatkan päässä sijaitsevaan Tel Aviviin. ”Kun Jerusalem on kissojen kaupunki, Tel Aviv on koirien. Israelissa katutaide ja graffitit ovat näkyvä osa kaupunkikuvaa, ja Tel Avivissa näin todella paljon hienoja maalauksia.”
Jerusalemin jaksosta sai myös kipinää ja ajatuksia jatkotyöhön. ”Ajatus siitä, että pienikin työyhteisö voi olla merkittävä viestijä ja että lopulta jokaisella on vastuunsa viestinnän onnistumisesta. Toive siitä, että joskus voisin osaltani olla työssä auttamassa, vahvistui.”
Tunnelma kuin Jeesuksen aikana
Pyhän haudan kirkolla vallitsee uskonnollinen kaaos, melkein kuin marketissa ruuhka-aikaan. Kaikkialla yritetään myydä postikorttia, ihmiset tungeksivat, jotkut vaikuttavat jopa vihaisilta.
”Tunnelma oli ihan kuin 2000 vuotta sitten, kun ihmiset kerääntyivät ja tungeksivat Jeesuksen ympärillä ja yrittivät kilpaa koskea hänen viittaansa. Ihminen ei ole paljon muuttunut”, sanoo helsinkiläinen pappi ja Agricola-liikkeen toiminnanjohtaja Henrik Wikström, joka vietti Jerusalemissa viime vuoden toukokuun.
Käynti Pyhän haudan kirkossa jäi mieleen, mutta Puutarhahauta teki häneen syvemmän vaikutuksen. Muuten Wikström ei tutustunut matkallaan niinkään nähtävyyksiin, vaan nautti enemmän ilmapiirin haistelusta, alueella työskentelevien ihmisten tapaamisesta, tunnelmasta, uuden ja vanhan jännittävästä kontrastista, joka näkyy Jerusalemissa kaikkialla.
Vatsatautia ja outoja paukauksia
Wikström paitsi tutustui Lähetysseuran työhön ja kaupunkiin, hän oli osa työyhteisöä, osallistui jumalanpalveluksiin ja ekumeenisiin tilaisuuksiin – sekä sairasti ankaran vatsataudin, minkä takia neljännes kuukaudesta kului sängynpohjalla. Sitä ennen hän kuitenkin ehti tutustua kaupunkiin myös juosten.
”Vaikka ilma oli kuuma, kaupungissa oli valtavan hyvä juosta pitkiä lenkkejä illan hämärtyessä. Muutenkin kuukausi Jerusalemissa oli kuin retriitti. Ensimmäinen mahdollisuus lasten syntymän jälkeen olla viikkoja rauhassa. Se tavallaan nollasi jotain ja oli henkisesti merkittävää aikaa.”
Kuukauden aikana myös suhtautuminen Israelin ja Palestiinan tilanteeseen ja jännitteisiin sai syvyyttä. ”Joillekin voi olla ahdistavaa nähdä joka puolella aseistautuneita sotilaita, mutta koska olen harrastanut ammuntaa, minusta oli vain kiinnostavaa bongailla erilaisia asetyyppejä.”
”Suhtautuminen Israeliin ja Palestiinalaisalueisiin on ulkomaalaisten keskuudessa yllättävän yksinkertaistavaa: lähes kaikilla tuntuu olevan mielipide siitä, miten asiat siellä pitäisi hoitaa.”
”Asiat ovat kuitenkin paljon moniulotteisempia, ja luulen, että meilläkin suhtauduttaisiin asiaan eri tavalla, jos vaikka Karjalasta tehtäisiin Suomeen jatkuvasti raketti-iskuja.”
Lähetysseuran Felm-keskus sijaitsee aivan ortodoksijuutalaisten asuinalueen Mea Shearimin vieressä, mistä Wikström sai konkreettisen muistutuksen joutuessaan melkein keskelle sapattimellakkaa.
”Kuulin ulkoa paukauksia, ja sain Lähetysseuran tuolloiselta aluepäälliköltä Seppo Paulasaarelta ohjeen pysyä sisällä. Ortodoksijuutalaiset huusivat joillekin kauppiaille, koska nämä eivät sulkeneet liikettään riittävän ripeästi sapatin alkaessa.”
”On kiinnostavaa ja samalla aika haastavaa, että keskellä kaupunkia on alue, jonka asukkaat jonka asukkaat paikallisen sanonnan mukaan ’välttelevät töitä kuusi päivää viikossa ja seitsemäntenä yrittävät estää muitakin tekemästä niitä’”, Wikström pohtii.
Teksti Laura Häkli
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 3/2020
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa. Tästä pääset tilaussivulle.
