Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Kun kasvomaskit puuttuivat, Zimbabwen isoäidit ryhtyivät ompelemaan

Vesisäiliö vieraiden käsienpesua varten isoäitihankkeen perustajan, rouva Dzivan pihassa. Kuva: Dorothy Moyo.

Covid-19-pandemia on levinnyt Lähetysseuran työalueelle eteläiseen Afrikkaan. Vaikka todennetut tapauslukemat ovat lähes kaikissa alueen maissa toistaiseksi marginaalisia, on hallitusten rajoitustoimilla vaikutuksia kumppaniemme työhön ja yksilöiden elämään. Tilanne koskettaa myös Zimbabwen Gwain kylää, jossa isoäidit pitävät huolta haavoittuvassa asemassa olevista lapsista.

Zimbabwessa eristystoimet aloitettiin maaliskuun lopulla. Tällä hetkellä yhteiskunnan toimintaa ja henkilöiden liikkumista on rajoitettu toukokuun puoliväliin saakka. Lähetysseuran tukeman Gwain isoäitien hankkeen paikallinen koordinaattori, Dorothy Moyo, valottaa tilannetta paikallisesta näkökulmasta:

– Gwain alueen parlamentin jäsenet ja kyläpäällikkö ovat vastuussa siitä, että kaikkia alueella asuvia ihmisiä kehotetaan noudattamaan maassa toimeenpantuja rajoituksia. Useimmat ihmiset ovat Moyon mukaan peloissaan ja ymmärtävät oman roolinsa viruksen leviämisen estämisessä. Erilaisten niin sanottujen perinteisen ennustajien viestit siitä, että covid-19 olisi hengellinen sota, hylättiin kansan keskuudessa nopeasti, ja ihmiset seuraavat hallituksen kehotuksia.

Moyo kertoo, että sosiaalista etäisyyttä on usein erittäin vaikea pitää yllä, mutta se otetaan päivittäisissä elämässä huomioon niin hyvin kuin mahdollista. Koulujen sulkeminen on käytännössä vaikuttanut alueella siten, että opiskelut ovat keskeytyneet. Lapsilla ei ole käytettävissään tietokoneita eikä taloudellinen tilanne mahdollista verkko-opiskeluun liittyviä internetmaksuja.

Suurimmat haasteet Moyon mukaan Gwain alueella pohjaavat testaamattomuuteen. Lähin koronatestimahdollisuus on Bulawayossa, 250 kilometrin päässä Gwaista. Kuumemittareita ja tulehduskipulääkkeitä ei kylässä ole saatavilla. Gwain alueen klinikka myös kärsii sähkönjakeluongelmista, joita esiintyy toistuvasti ja useiden tuntien ajan. Klinikalla, useiden muiden maan julkisten sairaaloiden tapaan, ei ole käytettävissä puhdasta juoksevaa vettä. Henkilökohtaista suojavälineistä on huutava puute. Moyon mukaan Gwaissa, ja 98 prosentilla koko maan väestöstä, ei ole käytössään riittäviä suojauskeinoja; suojamaskit, puhdistusaineet ja käsineet puuttuvat. Myös pula ravinnosta on pahentunut, koska ihmiset eivät esimerkiksi voi vapaasti matkustaa kaupungista toiseen etsiäkseen ruokaa.

-Syrjäisillä maaseuduilla, jollainen esimerkiksi Gwai on, varsinaista sairaalahoitoa ei ole saatavilla, kommentoi Lähetysseuran kehitysyhteistyökoordinaattori Saara Kalaluka tilannetta. Lähimmät sairaalatkin ovat heikosti varusteltuja ja tehohoitomahdollisuuksia ei ole, hän kertoo. Vahva immuniteetti viruksen vastustamisessa puuttuu monelta Gwain alueella. Ravitsemus on heikkoa, aidsia esiintyy edelleen paljon, avotulen käytöstä johtuvat hengitystieongelmat ovat yleisiä ja myös tuberkuloosia edelleen esiintyy.  Lähimenneisyyden koettelemukset ebolasta selviytymisessä ovat kuitenkin avuksi varotoimien ymmärtämisessä ja nopeassa käyttöönotossa.

Gwain isoäidit eivät kuitenkaan ole jääneet tämänkään kokoisen haasteen edessä toimettomiksi! Isoäidit ovat päättäneet ommella käytössään olevasta kankaasta suojamaskeja 450 lapselle ja 30 isoäidille. Isoäidit myös edelleen jakavat lapsille ruokaa säännöllisesti ja pyrkivät pitämään heidän hyvinvoinnistaan huolta.

Lisäksi Moyo kertoo tilanteen aiheuttamista ihmisoikeuksiin kohdistuvista paikallisista ongelmista. Maaseuduilla toimivat poliisit ovat käyttäneet väkivaltaa tapauksissa, joissa henkilön on nähty toimivan hallituksen asettamien rajoitusten vastaisesti. Ihmisoikeusrikkomuksista ilmoittaminen ei välttämättä onnistu, sillä uhreille kerrotaan heidän tarvitsevan matkustusluvan, voidakseen mennä poliisiasemalle raportoimaan tapahtuneesta.

Eteläinen Afrikka pidättää hengitystä

Saara Kalaluka valottaa pandemiaan liittyvää tilannetta laajemmassa mittakaavasta. Kaikissa eteläisen Afrikan alueen maissa, joissa Lähetysseura toimii, maiden rajat ovat matkustajaliikenteeltä suljettuja. Ainoastaan tavaraliikenne on aktiivista. Botswanassa, Etelä-Afrikassa, Angolassa ja Zimbabwessa on maiden sisäisiä ulkonaliikkumisrajoituksia. Esimerkiksi Botswanassa rajoitukset ovat olleet hyvin tiukat; viikoittaisia kauppareissuja varten on pitänyt hakea lupa. Kasvomaskit ovat käytännössä olleet kaikkialla pakollisia, ja joissakin maissa julkisilla paikoilla liikkumisesta ilman maskia sakotetaan.

Kalalukan mukaan Lähetysseuran kumppaneiden työssä esimerkiksi matkustaminen ja koulutukset ovat tauolla. Kuitenkin haavoittuvassa asemassa olevien avustamista esimerkiksi ruoka- ja hygieniapaketteja jakamalla on jatkettu ja paikoin lisätty. Kumppanimme ovat päässeet joitakin kertoja kokoontumaan toimistoillaan pienemmissä kokoonpanoissa, mutta normaalit toimistopäivät odotuttavat vielä tuloaan. Roimia digiloikkia on Kalalukan mukaan kuitenkin otettu joka suunnassa.

– Tunnelma yleisesti maissa on huolestunut. Sosiaalisen median valeuutiset leviävät ja voivat hyvin. Huhuja liikkuu ja niitä uskotaan. Ilmassa on myös pelkoa väkivaltaisten vihamielisyyksien leviämisestä. Sambiassa on uutisoitu kiinalaisiin kohdistuneista väkivallanteoista, joissa yksi tapaus johti myös kuolemaan, Kalaluka kommentoi tilannetta. Muutoin hänen mukaansa alueella on ollut rauhallista. Asiallisen tiedon levittämistä joka tapauksessa tarvitaan lisää. Ihmiset kuitenkin tottelevat rajoituksia hyvin, vaikka suosituksiin suhtaudutaan hivenen rennommin.

Virallisten tietojen mukaan tautitapaukset alueella ovat Etelä-Afrikkaa lukuunottamatta kymmenissä ja kuolemat vähäisiä. Kalalukan mukaan maissa kuitenkin spekuloidaan, että lukemat ovat tilastoja huomattavampia. Kalalukan mukaan yksi valitettava ja mahdollinen syy tilastojen pieniin tapauslukuihin vähäisten testausten ohella saattaa olla myös se, että tilannetta kaunistellaan ja tietoja pimitetään suurelta yleisöltä. Samalla hän kuitenkin huomauttaa, että tällä hetkellä maissa ei ole nähtävissä koronapotilaiden tulvaa terveydenhoidon yksiköissä.

– Pelätään pahinta, toivotaan parasta, kommentoi Kalaluka lähitulevaisuutta koko eteläisen Afrikan näkökulmasta. Maissa tiedostetaan hyvin, että ainoat tavat välttyä ”tautiräjähdykseltä” ovat riittävät ja tiukat ennaltaehkäisevät toimet. Jos pelätty, räjähdysmäinen viruksen leviäminen tapahtuu, ei alueen terveydenhuollon kapasiteetti kykene selviytymään tilanteesta. Erityisesti pelätään viruksen leviämistä tiheästi asutetuille alueille.

 

Teksti: Heidi Tirri