─ Naiset ovat kärsineet eniten Kolumbian konfliktissa. Konflikti on vaikuttanut heihin suoraan esimerkiksi kuoleman, maan menettämisen ja seksuaalisen väkivallan kautta. Se on vaikuttanut heihin myös miesten kautta: naiset ovat jääneet yksin vastuuseen kodista, kun mies on kadonnut tai kuollut. Naiset ovat jääneet leskiksi ja menettäneet lapsiaan, sanoo syyskuussa Helsingissä vieraillut ihmisoikeusasiantuntija Sara Cristina Lara Gonzales Kolumbian evankelisluterilaisesta kirkosta (IELCO).
Lähetysseura tukee Kolumbian kirkon ihmisoikeus- ja rauhantyötä. Siihen kuuluu esimerkiksi naisille suunnattu psykososiaalinen tuki, jonka avulla naisia autetaan paranemaan sodan aiheuttamista haavoista ja rakentamaan elämänsä uudelleen. Kirkko järjestää myös rauhankasvatusta ja konfliktinratkaisukoulutusta.
Vaikka naiset ovat kärsineet paljon, ovat he Lara Gonzalesin mukaan olleet myös vahvoja. He ovat olleet yhdistäjiä, kun yhteisöt ovat jakautuneet. He ovat esimerkkejä anteeksiannosta ja sovinnosta. Naisilla oli erityinen rooli myös Kolumbian rauhanneuvotteluissa.
─ Ajattelen, että naisilla ei ollut sellaista paikkaa neuvotteluissa kuin he olisivat ansainneet. Heitä oli neuvotteluissa lukumääräisesti vähemmän sekä hallituksen että Farcin puolella. Mutta joka tapauksessa onnistuttiin siinä, että naisilla oli paikka neuvotteluissa, Lara Gonzales pohtii.
Naistaistelijoiden tilannetta alettu ymmärtää vasta nyt
Naiset ovat olleet Kolumbian konfliktissa mukana myös taistelijoina. Lara Gonzalesin mukaan Farcin joukossa taistelleiden naisten tilannetta ja heidän yhteiskuntaan paluunsa haasteita on alettu ymmärtää vasta nyt.
─ Kuten monet miehet, myös monet naiset liittyivät joukkoihin omasta halustaan. Joillakin taas kotiolot olivat sellaiset, että heidän oli pakko lähteä. Osa naisista taas liittyi, koska he olivat joutuneet puolisotilaallisten joukkojen uhriksi. Ne olivat esimerkiksi tappaneet naisen isän tai veljet. Osalla oli poliittinen vakaumus. Osa rekrytoitiin alaikäisenä mukaan. Yhdellä ihmisellä voi myös olla useampi syy taustalla. Taistelijoiden joukko ei ole yhtenäinen, eikä siksi yhteiskuntaan takaisin palaaminen ole kaikille samanlaista, sanoo Lara Gonzales.
Osa aseelliseen ryhmään kuuluneista naisista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Naisia on myös pakotettu tekemään abortti. Osa naisista sai lapsia mutta joutui luopumaan heistä. Nyt he etsivät lapsiaan.
Farcin jäsenten koulutustaso on alhainen. Haasteena on nyt koulun päättäminen ja jatkokoulutukseen pääseminen. Osalla naisista on haaveita urasta ja osalla perheen perustamisesta. Lara Gonzalesin mukaan positiivisia esimerkkejä yhteiskuntaan paluusta on kuitenkin jo olemassa.
Kirkko tekee sovinnon työtä
─ Kirkkomme tehtävä on tukea konfliktin uhreja, kuunnella heitä ja ottaa avoimin sylin vastaan ihmiset, jotka lähtevät Farcista ja ELN-sissiryhmästä, Lara Gonzales kertoo.
Kirkko työskentelee myös sisäisesti, jotta kirkon yhteydessä olevat ihmiset rakentaisivat rauhaa.
─ Jos otamme ihmiset vastaan avosylin, mutta kohtelemme heitä huonosti keskuudessamme, siinä ei ole järkeä. Samaan aikaan, kun työskentelemme ulospäin, työskentelemme myös sisäisesti. Jotta ihmiset tuntisivat, että evankeliumi on ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolustaja. Koska on myös pelkona, että kaikki nämä ihmiset jätetään ulkopuolelle. Työskentelemme muiden järjestöjen kanssa, jotta yhteisöt olisivat valmiita ottamaan nämä ihmiset vastaan.
Kirkolla on Lara Gonzalesin mukaan myös vastuu tuoda esiin epäkohtia.
─ Kirkolla on velvollisuus paitsi kertoa hyviä uutisia myös kertoa, mitä tapahtuu. Koska kirkolla on ääni, jota monesti kuunnellaan. On meidän vastuumme huolehtia ihmisoikeuspuolustajista, joita on tapettu tämän vuoden aikana. Meillä on ääni myös, jotta voisimme suojella.
Sukupuolten tasa-arvossa vielä tekemistä
Kun puhutaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta, on Kolumbiassa nähtävissä pientä muutosta.
─ Perinteisesti yhteiskuntamme on ollut patriarkaalinen ja machistinen. Se näkyy kaikessa: perhe-elämässä, ihmissuhteissa, työelämässä ja sosiaalisessa elämässä. Olemme ison haasteen edessä, kun yritämme muuttaa sitä. Minun sukupolvelleni asiat ovat helpompia kuin isoäitini sukupolvelle. Mutta vielä on paljon tehtävää ja tietä kuljettavana.
Lara Gonzalesin mukaan naiset eivät tunne oloaan turvalliseksi yhteiskunnassa. Seksuaalista väkivaltaa kokevat sekä naiset että tytöt. Naisten heikompi asema näkyy myös työelämässä.
─ Kolumbialaisten naisten täytyy opiskella enemmän päästäkseen samanlaisiin virkoihin kuin miehet. Työnhakijoiden keskuudesta valitaan ennemmin mies kuin nainen. Miehet ovat lähes aina johtotehtävissä ja naiset taas toimeenpanevissa tehtävissä. Naisista vitsaillaan mauttomasti. Kotona naiset tekevät suurimman osan kotitöistä.
Ratkaisun avaimet ovat Lara Gonzalesin mukaan siinä, että naiset tiedostavat oman voimansa. On myös työskenneltävä miesten asenteiden muuttamiseksi.
─ On työskenneltävä tyttöjen kanssa, jotta tytöt tunnistaisivat voimansa ja mahdollisuutensa. Ja on parannettava niitä mahdollisuuksia, joita heillä on.
Teksti: Minna Havunen
