“Käytämme nykyään rahaa aseisiin moninkertaisesti enemmän kuin rauhan rakentamiseen”, aloitti Niko Humalisto paneelikeskustelun lauantaiaamuna Seinäjoen Kirkkopäivillä.
Hän oli kutsunut kanssaan keskustelemaan Zimbabwen kirkkojen neuvoston johtajan Admire Mutizwan, Espoon hiippakunnan piispan Kaisamari Hintikan ja Lähetysseuran johtavan rauhan ja sovinnon erityisasiantuntijan Tanja Viikin.
Mutizwa kertoi, että vaikka Zimbabwe itsenäistyi vuonna 1980, maa ei ole onnistunut demokratiassa vaan kärsii ihmisryhmien välisistä konflikteista edelleen.
“Työssäni keskityn rohkaisemaan kirkkoja työhön rauhan puolesta. Kirkot rakentavat tiloja ja tilanteita, joissa osapuolet kohtaavat ja keskustelevat turvallisesti”, Mutizwa kertoi.
Lähetysseura tukee rauhantyötä Zimbabwessa.
Mutizwan mukaan rauhan teologinen peruste on selvä.
“Jumala teki sovun ihmisten kanssa Jeesuksessa, ja työ rauhan puolesta on paluuta Jumalan luomaan harmoniaan.”
Kirkko ei saa vaieta
Tanja Viikki sanoi huomanneensa monessa eri maassa, että kirkot ovat oivallisia rauhan toimijoita, koska niihin luotetaan. Konflikteissa mikään osapuoli ei ole täysin neutraali, mutta kirkoilla on laajat verkostot ja mahdollisuus vaikuttaa.
“Neuvottelupöydissä on usein vain niin sanottuja suuria herroja, mutta silti esimerkiksi Kolumbiassa, jossa nyt on tulossa vaalit, kirkko tekee voimakasta vaikuttamistyötä rauhan puolesta”, Viikki kertoi.
Kaisamari Hintikan mukaan Suomessa usein ajatellaan, että kirkon täytyisi pysyä pois puoluepolitiikasta. Rauhan puolesta kirkon pitää silti puhua, Hintikka painotti.
“Meidän täytyy osallistua näihin keskusteluihin arvopohjamme ja tehtävämme takia. Jos otamme kantaa, se voi olla jonkin poliittisen puolueen agendan mukaista tai vastaista, mutta emme silti voi olla hiljaa.”
Teksti ja kuvat: Virve Rissanen
