”Kaikkien kirkkojen tulee olla valmiita muuttumaan ja miettimään omaan identiteettiään”, pohtii Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon piispa Sani Ibrahim Azar.
Vaikka piispa haluaa muuttaa kirkkonsa toimintaa ja rakennetta, hän ei halua tehdä itsestään suurta numeroa vaan nostaa toistuvasti esiin muita kirkon työntekijöitä.
”Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilainen kirkko ei ole vain yhden miehen show vaan meillä on upeita ammattilaisia.”
Kirkko elää nyt historiallista aikaa, koska tammikuussa se vihkii ensimmäistä kertaa naisen papin virkaan. Se saattaa vaikuttaa yhteistyöhön alueen muiden kirkkojen ja uskontokuntien kanssa. Koko Lähi-idässä on vasta kourallinen naisia pappeina.
Piispalle tilanne on jännittävä myös henkilökohtaisesti: kyseessä on hänen tyttärensä Sally Azar.
”Kirkolliskokous hyväksyi naisten pappisvihkimyksen jo useita vuosia sitten ja sen jälkeen muutamia palestiinalaisnaisia on lähtenyt opiskelemaan teologiaa. Sally on toistaiseksi ainut, joka vihitään papiksi kotimaassaan”, piispa Azar kertoo.
Pyhän maan kirkossa on aiemmin toiminut naisia papin tehtävissä, mutta he ovat tulleet kumppanikirkoista ulkomailta. Azar painottaa, että kirkko on jo pitkään edistänyt sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta.
Useita naisia toimii kirkon johtotehtävissä: esimerkiksi kahdessa kirkon koulussa on naisrehtorit, diakoniatyöstä vastaa nainen, kirkkoneuvostoon on tänä vuonna valittu ensimmäinen naisjäsen ja kirkolla on ensimmäinen kirkollisen tuomioistuimen naistuomari koko Lähi-idässä.
“Ennen istuimme ja odotimme, että ihmiset tulisivat meidän luoksemme”
Piispa Azar suoritti teologian tutkinnon 1980-luvulla Münchenissä, Saksassa.
Hän työskenteli 30 vuotta pastorina Lunastajan kirkossa Jerusalemissa, jossa sijaitsee yksi Pyhän maan kirkon kuudesta seurakunnasta.
Azar on toiminut kirkkonsa nuorisopastorina ja kirkolliskokouksen puheenjohtajana. Hän on myös aiemmin perustanut vanhusten päiväkeskuksen Jerusalemin vanhaankaupunkiin, mikä ei ole yllättävää, kun kuuntelee hänen ajatuksiaan kirkon työn diakonisuudesta.
”Diakonia ei ole jotain meille tai meidän kirkollemme vaan ihmisille, joilla on tarpeita. Ennen istuimme ja odotimme, että ihmiset tulisivat meidän luoksemme. Mutta meidän pitää mennä ihmisten luo.”
Piispa kertoo, että hänen ajatuksiinsa on vaikuttanut paljon hänen isänsä, joka oli diakoni ja piti diakoniaa erittäin tärkeänä osana kirkkoa. Diakonian arvostus on siirtynyt myös sukupolvelta toiselta: yksi piispan kolmesta tyttärestä opiskelee diakoniatyötä Saksassa.
Sen jälkeen kun Azar vihittiin piispaksi tammikuussa 2018, kirkon diakoniatyötä on kehitetty voimakkaasti. Sillä on nyt omat tilat ja palkattu vastuuhenkilö.
Teksti Heli Vuohelainen
