Tarvitsemme toivoa, jos haluamme elää. Lutherkin sanoi, että kaikki, mikä maailmassa tehdään, tehdään toivon voimalla. Kaipaamme toivoa, mutta emme halua elää turhan toivon varassa. Toivo ei ole kuitenkaan naiivia optimismia. Toivo vaatii kykyä kohdata todellisuus ja silti uskoa, että muutos on mahdollinen.
Toivo on tärkeä voimavara, joka auttaa meitä selviämään epävarmuuden, muutosten ja kriisien keskellä. Suuret uhat, kuten ilmastonmuutos ja sodat sekä jyrkkä vastakkainasettelu ahdistavat. Kohtuullisissa rajoissa ahdistus on hyvä, sillä se varoittaa meitä vaarasta ja työntää meitä toimimaan elämän säilymisen ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Tunnemme toivoa, kun olemme osallistuneet johonkin, mikä on oikein. Oikein toiminen lisää uskoamme elämään ja vahvistaa edelleen toimintakykyämme.
Toivo ei ole passiivista odottamista, vaan aktiivista valintaa. Emme sulje silmiämme vaikeuksilta, vaan vaikutamme asioihin. Muutosta ei tehdä yksin. Toivo kasvaa, kun pidämme huolta toisistamme ja teemme töitä yhdessä toivon eteen. Kuuntele erityisesti niiden ääntä, joiden ääni ei nyt kuulu.
Jokaisella on vastuuta vaalia toivoa ei vain itsessään, vaan myös muissa. Toivo tarttuu. Kun yksi toimii rohkeasti ja rakentavasti, antaa se muillekin voimaa. Voimme antaa toivon lahjaksi myös lapsille ja nuorille tekemällä toivoa vahvistavia tekoja. Läsnäolo ja kuuntelu ovat toivon tekoja siinä missä ratkaisukeskeisyyskin.
Älä jää odottamaan täydellistä hetkeä. Juuri nyt on oikea hetki uskoa, toivoa ja rakastaa. Jokainen pieni teko on merkityksellinen. Juuri nyt on aika rakentaa siltoja ja tehdä töitä tulevaisuuden puolesta.
Aloita siitä, mihin voit vaikuttaa arjessa, työyhteisössä, seurakunnassa tai yhteiskunnassa. Voit edistää kestävyyttä, yhdenvertaisuutta, oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia eri tavoin. Voit rukoilla, tehdä vapaaehtoistyötä, voit osallistua keskusteluun ja voit kannustaa toista ihmistä. Toivo muuttaa maailmaa.
Kristillisen toivon perusta on Jumalan lupauksissa. Kristillinen toivo perustuu Jumalan armoon ja Jeesuksen sovitustyöhön. Tämä toivo kantaa myös elämän kärsimysten ja epävarmuuksien keskellä. Saamme luottaa siihen, että Jumalan armosta elämä jatkuu Hänen yhteydessään myös kuoleman jälkeen.
Toivo voi joskus horjua. Saamme kuitenkin turvautua Jumalaan myös epätoivon hetkellä. Rukouksessa voimme tuoda toivon ja epätoivon aiheet Jumalan eteen. Seurakuntayhteydessä saamme myös kantaa toivoa yhdessä.
Pyhä Henki synnyttää toivoa vaikuttamalla ihmisen sydämessä. Toivo on iloa ja rauhaa synnyttävä lahja, jota saamme vaalia. Vaikka tulevaisuudessa onkin monta epävarmuustekijää, voimme silti katsella eteenpäin luottaen, rohkeasti ja avoimin mielin. Hyvä voittaa.
Pauliina Parhiala
toiminnanjohtaja
