Kuulin taakse jääneen vuoden lopulla ajatelman, joka pysäytti. Kalkutan Äiti Teresan käyntikortiksi mainittu ajatus kuuluu suomeksi jotakuinkin näin: ”Hiljaisuuden hedelmä on rukous, rukouksen hedelmä on usko, uskon hedelmä on rakkaus, rakkauden hedelmä on palvelu ja palvelun hedelmä on rauha.”
Kaikki alkaa hiljaisuudesta. Tuosta vaikeasta, välillä aivan saavuttamattomalta tuntuvasta tilasta. Pysähtymisestä. Odottamisesta. Ajatukset pulpahtelevat mieleen, odottamassa olevat tehtävät muistuttavat itsestään, ympärillä olevat äänet täyttävät maailmaani. Hiljaisuus, oman itsen kuuntelu ja Jumalan läsnäolossa hengittäminen ovat asioita, joita kaipaan ja samalla pelkään. Kaipaan kaiken tekemisen, suorittamisen ja tehokkuuden vastapainoksi. Pelkään, koska hiljaisuus nostaa omasta itsestäni esiin asioita, joita en haluaisi tiedostaa tai muistaa. – Jumala, nosta kaipaukseni pelkoa suuremmaksi!
Hiljaisuus tuottaa hedelmänään rukouksen, antaa sille aikaa ja tilaa. Tilaa, jossa puhun Jumalalle. Kerron arkisia asioita, puhun omista ja läheisteni tarpeista. Etsin Hänen kasvojaan, kasvoja, jotka niin usein ovat arjen keskellä minulta piilossa. Yhtäkkiä huomaan, että omat sanani loppuvat ja Jumala puhuu. Puhuu sydämelleni lempeitä, hyviä sanoja. Levon, rauhan, rakkauden ja sovinnon sanoja. – Jumala, opeta minua kuuntelemaan ääntäsi!
Jumalan puhe ei ole jylisevää ukkosta, ei myrskyä ympärilläni tai sisälläni. Se on hiljaista tuulen huminaa. Se tuo sisimpääni rauhan, toivon pilkahduksen. On sittenkin jotain itseäni suurempaa, jotain, joka tuo omaan elämääni ja koko maailmaan merkityksen. On Jumala, joka rakastaa, joka kantaa. – Jumala, lahjoita elämälleni merkitys, anna toivo, anna usko Sinuun!
”Kaikki alkaa hiljaisuudesta. Siksi, Jumala, anna minulle uskallus olla hetki hiljaa!”
Usko ei ota elämästäni mitään pois. Päinvastoin se antaa merkityksen olemiselleni. Se ei koskaan tule yksin, vaan tuo mukanaan rakkauden, armolahjoista suurimman. Se antaa silmät, joilla näen oman itseni ulkopuolelle. Se avaa sydämeni lähimmäiselleni, Jumalan koko luomakunnalle. Se antaa tilaa yritykselle ja erehdykselle, uudelleen aloittamiselle. – Jumala, auta minua ottamaan lahjaksi antamasi rakkaus käyttöön!
Jumala tahtoo luoduilleen hyvää. Hän luo uutta ja lahjoittaa itsensä meille jatkuvasti. En osaa itse rakastaa, mutta Jumala rakastaa maailmaa minunkin kauttani. Hän saa minussa aikaan liikkeen kohti toisia luotujaan. Rakkaus ohjaa toimintaani, jos annan sille tilaa. Kristuksen esimerkki rakkaudesta on itsensä antava, palveleva rakkaus. Rakkaus saa minut tahtomaan lähimmäisilleni hyvää, palvelemaan niillä lahjoilla, jotka olen Jumalalta saanut. – Jumala, anna minulle Kristuksen mieli!
Kristuksen rakkaus on rakentanut sovinnon ja rauhan Jumalan ja meidän ihmisten välille. Voisiko sama rakastava ja palvelu tuoda rauhan myös maailmalle? – Jumala, opeta minua olemaan rauhasi välikappale!
Kaikki alkaa hiljaisuudesta. Siksi, Jumala, anna minulle uskallus olla hetki hiljaa!
Suvimarja Rannankari-Norjanen, yhteyspäällikkö, pastori
Hartaus on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 1/2023.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.
Tilaa Lähetyssanomat