Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Lähetysseuran stipendiaattityö 60 vuotta: Haussa tulevaisuuden johtajia

Lähetysseuran stipendituella on koulutettu 60 vuoden aikana yli 400 työntekijää kirkoille eri puolilla maailmaa. Monista on tullut kirkkojensa johtajia, piispoja, rehtoreita, kouluttajia, vaikuttajia.  Nyt stipendiaattitoiminta on muutosten edessä.

Keskellä naurava papinasuun ja tohtorinhattuun pukeutunut Namibian evankelis-luterilaisen kirkon piispa molemmilla puolillaan iloiset vastavalmistuneet teologit.
Namibian ev.lut. kirkon piispa emeritus Tomas Shivute väitteli ensimmäisenä stipendiaattina teologian tohtoriksi. Jokaisella koulutetulla kirkon työntekijällä on suuri vaikutus omassa ympäristössään. Tässä piispa onnittelee kahta Paulinumin seminaarista valmistunutta opiskelijaa 2012. Kuva Maija Kuoppala

Vuonna 1962 kaksi Ambo-Kavangon kirkon pastoria, Josia Mufeti ja Abisai Shejavali, tulivat kahdeksi vuodeksi Helsinkiin opiskelemaan teologiaa Suomen Lähetysseuran tuella. Opintojen ohessa he vierailivat seurakunnissa. Tästä alkoi Lähetysseurassa ulkomaalaisten stipendiaattien tukeminen.

Nyt Lähetysseuran stipendiaattityö on suurten muutosten edessä.

”Toiminta liitetään jatkossa osaksi Luterilaisen maailmanliiton stipendiaattitoimintaa. LML hoitaa haun ja hallinnoinnin, Lähetysseuran edustaja on mukana sen stipendiaattikomiteassa ja pääsee mukaan valintatilanteeseen”, kertoo teologisen koulutuksen asiantuntija Katri Härkönen.

Puoliksi teologiaa, puoliksi muita aloja

LML valitsee joka vuosi sata uutta stipendiaattia, joista puolet opiskelee teologiaa, puolet jotakin muuta, esimerkiksi lääketiedettä, kehitysyhteistyötä tai sosiaalialaa. Nämä ovat korkeakouluopiskelijoita, joiden opiskelu kestää tavallisesti 3–4 vuotta, joten vuosittain stipenditukea saa 300–400 opiskelijaa. Stipendiaattitoimintaa LML:ssa johtaa entinen Lähetysseuran työntekijä Katariina Kiilunen.

”Tavoitteena on, että Lähetysseura saa itselleen korvamerkittyjä stipendiaatteja omista yhteistyökirkoistaan sikäli kuin ne asettavat ehdokkaita niin paljon kuin Lähetysseuran tuki kattaa. Lähetysseura on käyttänyt stipendiaattitoimintaan vuosittain noin sata tuhatta euroa”, Härkönen kertoo.

”Monenko stipendiaatin opiskelut summa kattaa, riippuu tietysti siitä, mitä ja minne he lähtevät opiskelemaan. Vuoteen 2025 elämme vielä välivaihetta siihen asti, kunnes kaikki Lähetysseuran nykyiset stipendiaatit valmistuvat.”

Vaalea, silmälasipäinen nainen papinpuvussa.
Katri Härkönen on itsekin ollut kouluttamassa kirkon työntekijöitä Botswanassa ja Tansaniassa. Nyt hän työskentelee Lähetysseurassa teologisen koulutuksen asiantuntijana. Kuva Pekka Härkönen

Naisten osuutta on kasvatettu

Lähetysseuran stipendiaattityöstä teetettiin evaluaatio vuonna 2015. Toiminta todettiin menestyksellisesti sikäli, että vuosien aikana on koulutettu suuri joukko kirkkojen ja erilaisten instituuttien johtajia, jopa sellaisia, jotka ovat nousseet valtiollisiin johtotehtäviin. Myös naisten osuutta stipendiaattien joukossa on pyritty koko ajan kasvattamaan.

”Hallinnollisesti työ on kuitenkin käynyt koko ajan raskaammaksi, kun työalueilla on vähemmän suomalaisia työntekijöitä, jotka pystyisivät kulkemaan opiskelijoiden rinnalla ja tekemään seurantaa. Raportteja on ollut vaikea saada”, Katri Härkönen kertoo.

Kirkkojen teologisen ja yleensäkin työntekijäkoulutuksen tukeminen on ollut pitkään ja on jatkossakin yksi Lähetysseuran työn painopistealueista. Stipendiaattitoiminnan lisäksi työ pitää sisällään institutionaalista tukea ja verkostoyhteistyötä.

”Institutionaalinen tuki tarkoittaa tukea erilaisille oppilaitoksille raamattukouluista yliopistoihin, esimerkkeinä vaikkapa Nyakaton raamattuopisto Tansaniassa ja luterilainen seminaari Hongkongissa. Tuemme niiden paikallisia työntekijöitä ja lähetämme suomalaisia työntekijöitä. Yleistukeakin oppilaitoksille on vielä jonkin verran”, Härkönen kertoo.

Itsekannattavuus on haaste

”Oppilaitostyö on kuitenkin globaalisti isossa murroksessa. Lähetysjärjestöjen omienkin resurssien vähetessä ne katsovat, että oppilaitosten pitäisi jollakin aikataululla tulla omavaraisiksi, tuki ei voi jatkua ikuisesti. Esimerkiksi eteläisessä Afrikassa monet aikanaan lähetysjärjestöjen ja ulkomaisten kirkkojen tukemat raamattukoulut ovat lopettaneet.”

”Kirkoilla ei myöskään ole varaa maksaa työntekijöilleen, eivätkä lahjakkaat nuoret hakeudu alalle, jossa ei saa kunnollista palkkaa. Moniin maihin on myös aina vain vaikeampi saada viisumeita opetustyöhön, kun valtiot katsovat, että oppilaitosten olisi löydettävä työntekijät omasta maasta.”

”Näen poikkeuksena isot Etiopian ja Tansanian luterilaiset kirkot. Nämä kirkot kasvavat ja kehittyvät. Ne eivät ole pelkästään pappisvetoisia kirkkoja, vaan niillä on paljon evankelistoja ja muita työntekijöitä, jotka eivät ole korkeakoulutettuja, mutta joiden koulutusta kannattaa tukea. Nämä ihmiset tekevät työtä ruohonjuuritasolla lasten, nuorten ja naisten parissa.”

Verkostoyhteistyö puolestaan tarkoittaa sitä, että vähävaraisia kirkkoja rohkaistaan tekemään yhteistyötä koulutuksen saralla. Oma oppilaitos voi olla kirkolle ylpeyden aihe, mutta järkevämpää olisi yhdistää voimat ja tehdä yhteistyötä, myös ekumeenisesti.

”Koulutuslaitokset eivät ole mitään kultakaivoksia, eikä niiden itsekannattavuuteen ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Siinä on meillä itsellämmekin peiliin katsomisen paikka. Mutta vielä ei ole liian myöhäistä. Lähetysseuran uudella strategiakaudella itsekannattavuus nostetaan isosti esiin.”

Ryhmäkuva Nyakaton raamattuopiston valmistuneista juhla-asuissaan.
Viime marraskuussa Nyakaton raamattuopistosta Tansaniassa valmistui 28 uutta teologia, evankelistaa ja seurakuntatyöntekijää. Lähetysseuran Hanna Oja-Nisulan (edessä oik.) vieressä istuvat raamattuopiston rehtori Mimii Brown Mziray ja Victoriajärven itäisen hiippakunnan piispa Andrew Gulle, molemmat entisiä Lähetysseuran stipendiaatteja. Kuva Virve Rissanen

Haussa tulevaisuuden johtajat

”Luterilaisen maailmanliiton presidentti Panti Filibus Musa on sanonut, että kirkot kasvavat tai kuolevat sillä perusteella, miten hyvin tai huonosti niiden työntekijät on koulutettu. Kirkon merkityksen ymmärtäminen, identiteetin vahvistuminen, ekumenia – kaikki mikä liittyy johtajuuteen – on kiinni teologisesta koulutuksesta. Siksi meidänkin työssämme puhutaan paljon johtajuuden tukemisesta”, Katri Härkönen kertoo.

”Tämän hetken johtajien lisäksi tavoittelemme erityisesti nuoria ja naisia, jotta heistä saataisiin hyviä tulevaisuuden johtajia. Kaikkialla kirkon naistyötäkään ei vielä johda nainen.”

”Siksi stipendiaattiohjelmaankin suunnitellaan varsinaisten opintojen lisäksi liitettäväksi johtajuuskoulutusta, koska kun meillä on käsissämme stipendiaatit, meillä on käsissämme aika usein kirkkojen seuraavat johtajat.”

Teksti: Kirsi Elo