Lapsilla on erityinen asema Jumalan silmien edessä. Myös lasten vartijoilla, enkeleillä, on erityinen suhde Jumalaan. Raamatunkohdan mukaan he ovat jatkuvasti Jumalan luona, suoraan Jumalan silmien alla.
Lapset esiintyvät Raamatussa monin eri tavoin. Heitä kuvataan Jumalan lahjoina. Heitä kuvataan esimerkkinä uskon puhtaudesta ja nöyryydestä, ja lapsenomainen luottamus ja nöyryys nähdään ihanteena kristityn hengellisessä elämässä. Raamatussa korostetaan myös vanhempien vastuuta lapsista sekä kerrotaan lapsista, joilla on merkittävä rooli Jumalan suunnitelmissa. Jeesus itse on tästä tietysti suurin esimerkki.
Nostamalla lapset ja heidän hyvinvointinsa päällimmäiseksi Jeesus kääntää aikansa arvojärjestyksen päälaelleen. Jeesuksen aikana lapsen arvo oli kuin orjan arvo. Lapsen arvo oli siinä, mitä hän tulevaisuudessa olisi. Ei siinä, mitä hän oli nyt.
Lapsen asema onkin kehittynyt historian saatossa: lapsesta on tullut suojeltu, oikeuksia omaava yksilö, kun aiemmin hänet nähtiin lähinnä vanhempien omaisuutena. Ennen teollistumista lapsi ajateltiin pääasiassa perheen työvoimana, eikä lapsen yksilöllisiä tarpeita huomioitu. Lapsen oikeuksia ei myöskään määritelty. Teollistumisen aikana lapsia käytettiin halpana työvoimana niin teollisuudessa kuin maataloudessakin.
Koululaitoksen kehittyminen toi muutosta lapsen asemaan, mutta lapsen oikeuksien laajempi muutos odotti itseään aina 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuun. Uskomatonta kyllä, YK:n lasten oikeuksien sopimus tuli voimaan vasta vuonna 1989. Sopimuksen toimeenpano on ollut hidasta, ja vaikka lapsen etu onkin päätöksenteossa huomioitu periaate, vaikuttavat mm. sosiaalinen eriarvoisuus, perheen taloudellinen ahdinko ja turvattomuus edelleen lapsen asemaan Suomessa ja kansainvälisesti.
Vaikka Raamatun teksti kertoo lapsia suojelevista enkeleistä, emme valitettavasti edelleenkään suojele kaikkein pienimpiä riittävästi. Vanhempien ja muiden aikuisten lapsiin kohdistama väkivalta, kasvava lapsiperheköyhyys, lasten kohtaama hätä sotien ja katastrofien maailmassa, lapsityövoiman käyttö, lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö, lasten kaltoinkohtelu ja väheksyntä – tässä joitakin esimerkkejä.
Jeesus esittää äärimmäisen varoituksen myllynkivi-vertauksellaan
” Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”
Jeesus käyttää myllynkiveä äärimmäisen vakavana varoituksena: hän haluaa osoittaa, että lasten ”vietteleminen pahaan” on niin vakava synti, että kuolema olisi tekijälleen parempi kuin näiden tekojen seuraukset. Jeesus korostaa vertauskuvallaan lasten hyväksikäytön tai kaltoinkohtelun henkisten, hengellisten, fyysisten tai seksuaalisten tekojen vakavuutta. Teot ovat niin pahoja, että niiden tekijä ansaitsisi mieluummin kuoleman kuin Jumalan tuomion kohtaamisen.
Aasin pyörittämä myllynkivi oli kooltaan niin valtavan suuri, ettei ihminen olisi voinut sitä kantaa. Jeesuksen vertauskuva tarkoittikin varmaa ja peruuttamatonta kuolemaa. Jos joku upotettaisiin meren syvyyteen myllynkivi kaulassa, hänellä ei olisi mitään mahdollisuutta pelastua.
Jeesuksen sanat eivät kuitenkaan ole pelkkä varoitus. Kysymyksessä on Jumalan tahdon ilmoitus: älkää koskaan vahingoittako heikkoa, älkääkä koskaan käyttäkö valtaa väärin. Jeesus puhuu myllynkivestä – raskaasta, peruuttamattomasta kuolemasta – koska hän haluaa meidän ymmärtävän, kuinka vakavaa toisen, meistä riippuvaisen ihmisen vahingoittaminen on. Jeesus ilmaisee, ettei Hän hyväksy minkäänlaista vallan väärinkäyttöä tai manipulointia.
Jeesus käyttää voimakkaita kielikuvia, varoituksia ja tuomion sanoja erityisesti silloin, kun kyse on juuri toisten vahingoittamisesta tai tekopyhyydestä. Jeesuksen vakavimmat varoitukset kohdistuvat hengellisen vallan väärinkäyttäjien nuhtelemiseen.
Jeesus suhtautui vallan väärinkäyttöön vakavasti ja torjuvasti. Hänen opetuksensa kautta käy selväksi, että valta ei ole keino hallita tai alistaa, vaan palvella. Jeesus kääntää maallisen vallan käsityksen päälaelleen. Todellinen johtajuus ei ole hallitsemista, vaan ihmisten palvelemista. Suurin on se, joka palvelee muita.
Kun uskonnolliset johtajat ja muut paljon vartijat käyttivät valtaansa väärin, Jeesus nuhteli heitä. Vallan väärinkäyttö rikkoo luottamuksen ja tuhoaa yhteisön. Vallan väärinkäyttö – erityisesti hengellisessä tai moraalisessa asemassa – onkin yksi vakavimmista synneistä, sillä se voi tuhota toisen ihmisen uskon ja elämän.
Jeesus pyrkii paitsi suojelemaan heikossa tai riippuvaisessa asemassa olevia, kuten lapsia, köyhiä ja syntisiä, mutta myös paljastamaan tekopyhyyden. Hän ei siedä ulkokultaisuutta, jossa uskonnollinen valta kätkee sisäänsä pahoja tekoja.
Jeesus ei sinänsä toivo, että kukaan joutuisi kadotukseen, mutta antaa vakavan varoituksensa. Jeesus ei vain opeta rakkautta, vaan myös oikeutta. Viettelysten ”väistämättömyys” ei tee niistä hyväksyttäviä. Jeesus sanoo, että viettelyksiä tulee, mutta “voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat!”
“Lapsenkaltaisuus on myös sen ymmärtämistä, että Jumala on suuri ja Hän on Kaikkivaltias.”
Jeesus kutsuu meitä suojelemaan lapsia
Jeesuksen sanat ovat siis sekä rakkauden että varoituksen sanoja. Hän kutsuu meitä aktiivisesti suojelemaan lapsia – ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti ja hengellisesti – ja muistuttaa, että jokainen ihminen, erityisesti heikko ja vähäinen, on Jumalan silmissä arvokas. Samalla hän muistuttaa meitä edessämme olevista seurauksista, jos emme suojele kaikkein pienimpiä, vaan omilla teoillamme vahingoitamme heitä.
Niin yksilön kuin yhteisönkin on kannettava oma vastuunsa lasten turvallisuudesta ja suojelusta, kaikin tavoin. Lasten hyväksikäytön katseleminen läpi sormien, väkivallan ja kaltoinkohtelun peittely, salailu ja puolustelu tai näistä vaikeneminen eivät yksiselitteisesti kuulu siihen käytökseen, jota meiltä odotetaan. Tällainen toiminta on kaikin tavoin tuomittavaa, eikä se ole Jumalan tahdon mukaista.
Jos sinulla on huoli lapsesta lähelläsi, on sinulla yksiselitteisesti velvollisuus toimia. Voit myös edistää lasten hyvinvointia lähellä ja kaukana esimerkiksi tukemalla tahoja, jotka pyrkivät tarttumaan lapsiin kohdistuviin epäkohtiin.
Suomen Lähetysseuran työssä, hauraissa toimintaympäristöissä, teemme päivittäin töitä lasten oikeuksien eteen. Koulutamme henkilökuntaamme ja kumppaneitamme ja parannamme lasten oloja niin perheissä, kouluissa kuin yhteisöissä. Työtämme ohjaavat selkeät eettiset ja lastensuojeluun pureutuneet ohjeet, joihin kaikki ovat sitoutuneita.
Nämä sitoumukset edellyttävät myös sitä, että väärinkäytöksistä voi työssämme ilmoittaa erilaisten kanavien kautta. Kaikki ilmoitukset tutkitaan, ja mikäli epäkohtia havaitaan, ne korjataan. Rikokset käsitellään poliisiasioina ja toimintamaiden oikeusjärjestelmien kautta. Lähetysseuralla on nollatoleranssi kaikenlaiseen väkivaltaan, vallan väärinkäyttöön, hyväksikäyttöön tai kaltoinkohteluun. Olemme oppineet lastensuojeluun liittyvistä velvoitteista paljon viime vuosikymmenten aikana, myös omassa toiminnassamme tapahtuneista vakavista epäonnistumisista.
Tehdään tilaa lapsille
Tämän sunnuntain Raamatun teksti tuo eri näkökulmista meidät lasten keskeisen roolin äärelle. Tähän on hyvä pysähtyä ja miettiä hetki sitä, milloin itse viimeksi pysähdyimme lapsen äärelle ja kuuntelimme, mitä sanottavaa hänellä on. Maailman tarkasteleminen lapsen silmin tuo uusia, vilpittömiä näkökulmia ja on enemmän kuin suositeltavaa.
Lapsen kuuleminen perheessä, päiväkodissa, koulussa ja harrastusympäristöissä sekä seurakunnassa on sellaista tärkeää, mitä meidän aikuisten pitäisi harjoitella. Lapsen ja nuoren kuulemisen tulisikin lapsivaikutusten arvioinnin lisäksi olla hyvä käytäntö myös seurakunnissamme ja kaikessa omassa toiminnassamme.
Myös seurakuntalaisena voit pysähtyä lapsen äärelle ja tehdä hänelle tilaa jumalanpalveluksessa ja seurakunnan muussa elämässä.
Jeesus odottaa meiltä luottavaisuutta ja suostumusta riippuvaisiksi Jumalan rakkaudesta
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.”
Jeesus asettaa lapsen esikuvaksi aikuiselle. Miltä tämä tuntuu sinusta? Helpolta vai vaikealta?
Tässä lapsen luottavaisuus ja riippuvaisuus asetetaan meille aikuisille esimerkiksi. Meidän aikuisten tulisi siis tulla yhtä luottavaisiksi suhteessa Jumalaan ja yhtä riippuvaisiksi Jumalan lupauksista kuin lapsi.
Jeesus ei suosittele lapsenkaltaiseksi tulemista, vaan ajatus on vielä vaativampi: ellemme tule lastenkaltaisiksi, emme pääse taivaaseen.
Jeesus siis odottaa meiltä paitsi luottavaisuutta, myös sitä, että suostumme riippuvaisiksi Jumalan rakkaudesta ja Kaikkivaltiudesta.
Kun opetuslapsia kiinnosti suuruus, ohjaa Jeesus heitä kaikkein pienimpien tielle. Hän vahvistaa, että kaikkien pienimpien on Jumalan rakkaus.
Lapsenkaltaisuus on sen ymmärtämistä, että olemme itse pieniä ja silti Jumalalle rakkaita. Se on myös sen ymmärtämistä, että Jumala on suuri ja Hän on Kaikkivaltias. Omat voimamme ovat rajalliset, mutta Hänen voimansa ovat loppumattomat. Näihin voimiin saamme turvautua.
Jeesus kutsuu meitä luottamaan siihen, että Jumala haluaa meille hyvää. Hänen tahtonsa ja rakkautensa on vahvempi kuin mikään muu, mitä elämä voi eteemme tuoda. Kristuksen kuolemallaan saavuttama voitto pahasta, synnistä ja kuolemasta on ikuinen.
Teksti: Pauliina Parhiala, toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseura
Hartausteksti perustuu toiminnanjohtaja Pauliina Parhialan saarnaan Pielisensuun kirkossa, Joensuussa, sunnuntaina 5.10.2025. Sunnuntain evankeliumitekstinä oli Matt. 18:1–6 (7–9) 10.
