Irlannin entinen presidentti ja maailman johtajista koostuvan The Elders -ryhmän puheenjohtaja Mary Robinson kuvailee ilmasto-oikeudenmukaisuutta seuraavasti:
”Ilmasto-oikeudenmukaisuus vaatii diskurssin muutosta kasvihuonekaasupäästöistä ja sulavista jäätiköistä ihmisoikeusliikkeen suuntaan, jonka sydämessä ovat kaikkein haavoittuvammassa asemassa olevat ihmiset ja yhteisöt.”
Ilmastokriisi on ihmisoikeuskysymys. Sen vaikutukset eivät jakaannu tasaisesti eri puolille maailmaa eri kansojen, kansanryhmien, ammattien tai edes eri sukupuolten kesken. Länsimaat ovat aiheuttaneet historiallisesti 79 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, mutta kehittyvät maat kantavat siitä
suurimman taakan.
Näin ollen ilmastonmuutoksen suurimmat kärsijät ovat he, jotka ovat alun perin vähiten siitä vastuussa. Nämä ihmiset ovat jo valmiiksi kaikkein heikoimmassa asemassa, ja ilmastonmuutos pahentaa heidän mahdollisuuksiaan entisestään.
Afrikka on ilmastonmuutoksen suurin kärsijä
Maantieteellisesti tarkasteltuna Afrikka tulee kärsimään ilmastokriisistä eniten. Yksin Sahelin alueella 300 miljoonaa ihmistä kärsii jo nyt ilmastonmuutoksen seurauksista. Säästä on tullut ennalta-arvaamatonta, myrskyt ja kuivuudet vaivaavat ja sää vaihtelee ääriolosuhteesta toiseen. Napajäiden sulaessa merenpinta nousee, jolloin erityisesti rannikkoalueet ja trooppiset saaret uhkaavat jäädä kokonaan veden alle. Maanviljely esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on käynyt haastavaksi, paikoin jopa mahdottomaksi. Sateet tulevat myöhässä tai jäävät kokonaan tulematta. Toisinaan sataa niin rankasti, jopa myrskyää, että sade huuhtoo kaiken viljavan maan ja istutetut siemenet tai kasvit mukanaan.
Mikäli maapallon lämpötila kohoaa pelätyt kaksi celsiusastetta, eteläisen Afrikan valtioiden kuivuusjaksot lisääntyvät 20 prosentilla nykyisestä. Mikäli ilmasto jatkaa lämpenemistään hidastumatta, Saharan eteläpuolisen Afrikan arvioidaan lämpiävän 1,5 astetta muuta maailmaa lämpimämmäksi.
Näin ollen pienviljelijöiden, joiden elanto on kiinni maasta saatavassa sadossa, on mahdotonta jatkaa viljelyä, kun sato toisensa jälkeen menetetään. Perheiden ja yhteisöjen ruokaturva on vaarantunut.
Esimerkiksi Zimbabwessa Mberengwan kunnassa, jossa Suomen Lähetysseura tukee paikallisyhteisön hanketta, vaihteleva sää on koetellut Gwain kylän asukkaita rankimmalla mahdollisella tavalla. Vuonna 2016 trooppinen sykloni Dineo pyyhkäisi eteläisen Afrikan yli aiheuttaen Gwain kylässä suurta tuhoa
ja valtavia tulvia. Koteja ja satoa menetettiin. Seuraavina vuosina puolestaan Mberengwan alueella sadekaudet ovat olleet surkeita; on satanut liian vähän tai ei lainkaan. Gwain yhteisölle tilanne on katastrofaalinen, eivätkä he olisi selvinneet ilman hätäapua.
Sään ääri-ilmiöt vaikuttavat naisten työmäärään
Suurin osa maailman valtioista on ratifioinut Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen hillitä ilmastonmuutosta siten, että maapallon lämpeneminen jäisi alle 1,5 asteen. Pariisin ilmastosopimuksesta huolimatta – tai sen vuoksi – erityisesti ilmastonmuutoksen hillintä on suuri kansainvälinen poliittinen polemiikki, jossa valtiot pyrkivät pääsemään sopimuksen tavoitteisiin riskeeraamatta taloudellista kasvua. Sopimuksen toimeenpanon suurimmat rahavirrat ohjautuvat ilmastonmuutoksen hillintään, vaikka samaan aikaan ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo todellisuutta suurimmalle osalle maailman ihmisistä; niille, jotka ovat pienimpiä saastuttajia.
Pariisin ilmastosopimuksen 7. artiklassa sovittiin myös ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Sopimuksessa todetaan, että tarve sopeutumiselle on erittäin suuri ja haavoittuvassa asemassa olevien resilienssiä, eli sietokykyä ilmastonmuutosta vastaan, tulee kasvattaa ihmisoikeuspohjaisesti ottaen huomioon alkuperäiskansojen tarpeet.
Ilmastonmuutosta pitääkin tarkastella ihmisoikeuskysymyksenä eikä yksittäisenä ”ympäristöongelmana”, jotta siihen suunnatut toimenpiteet jakautuvat tasapuolisesti kaikille. Monissa maissa ilmastonmuutokseen sopeudutaan jo, mutta esimerkiksi Zimbabwessa valtion toimet pienviljelijöiden tukemiseksi eivät välttämättä jakaudu tasaisesti kaikkien alueiden tai kansanryhmien kesken. Maa on ollut jo pitkään poliittisesti ja taloudellisesti epävakaassa tilanteessa, ja korruptio on arkipäivää. Tällä on vaikutuksia siihen, miten varat ohjatuvat paikallishallinnoille ja mihin tarkoitukseen. Näin ollen ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyy paljon politikointia myös paikallistasolla.
Ilmastonmuutos vaikuttaa naisten ja miesten elämään eri tavalla. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa naiset kantavat kodin arjesta suurimman vastuun. Ruoanlaitto, lastenhoito sekä eläinten ja viljelmien hoito ovat usein naisten vastuulla. Maaseudulla naiset joutuvat kulkemaan pitkiä matkoja etsien vettä ja polttopuuta. Rankkasateiden, tulvien, kuivuuden ja muiden sään ääri-ilmiöiden vaikutukset iskevät siten rankimmin juuri naisiin. Myös lapset ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa, ja ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan lasten saaman ravinnon määrään ja laatuun ruokaturvan heikentyessä.
Isoäidit saivat koulutusta ilmastonmuutokseen sopeutumisesta
Suomen Lähetysseura tukee Zimbabwessa Gwain kylässä isoäitien ryhmää. Ryhmän tarkoituksena on auttaa aidsin vuoksi orvoksi jääneitä lapsia ja nuoria selviytymään arjen askareista ja koulusta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset alueella näkyvät selvästi. Trooppisen myrskyn jälkeen vuosia kestänyt kuivuus piinaa aluetta. Kaivoja kaivetaan syvemmiksi, mutta yksi toisensa jälkeen ne kuivuvat.
Vuonna 2019 Lähetysseuran kehitysyhteistyövaroilla toteutettiin Gwain kylän isoäideille koulutus, jonka tavoitteena oli vahvistaa yhteisön resilienssiä. Ilmastoresilienssi tarkoittaa yhteisöjen, yksilöiden ja perheiden kykyä toipua ilmastonmuutoksen aiheuttamasta ongelmasta (esimerkiksi kuivuudesta tai
tulvasta). Ensin tulee ymmärtää ilmastonmuutoksen vaikutukset ja sitten analysoida, mitä kunkin yhteisön ja ympäristön haavoittuvuudet ovat juuri näitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia kohtaan.
Kasvattamalla ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinovalikoimaa voidaan vahvistaa yhteisön resilienssiä ilmastonmuutosta vastaan. Sään ääri-ilmiöt ovat jo nyt arkipäivää Gwain alueella, joten tulee keksiä keinoja, jotka kestävät ilmastonmuutoksen aiheuttamat olosuhteiden muutokset. Alueella viljellään etupäässä maissia, joka kestää kuivuutta huonosti. Kun sateita ei tule, maissisato menetetään eikä viljelijöille jää jäljelle mitään. Mikäli pienviljelijät kuitenkin viljelisivät maissin rinnalla myös paremmin kuivuutta sietävää ja ravinteikkaampaa paikallislajiketta hirssiä, ei maissin menettäminen olisi niin suuri katastrofi.
Ilmastoresilienssi tarkoittaa siis sitä, että ennakoidaan ilmastonmuutoksen vaikutus (kuivuus) ja sopeudutaan siihen (viljellään toista, paremmin kuivuutta sietävää kasvilajiketta maissin rinnalla). Jotta yhteisön resilienssi olisi vieläkin vahvempi, ihmisillä voisi lisäksi olla pieni kompostimullalla kasvamaan saatu kasvimaa, munivia kanoja ja mehiläispesiä, jolloin ravintoa olisi monipuolisemmin saatavilla eivätkä he olisi niin riippuvaisia yhden lajikkeen tuottamasta sadosta. Hunajaa ja munia myymällä olisi mahdollista saada myös lisätuloja.
Gwain kylässä isoäideille järjestetyssä koulutuksessa käytiin läpi erilaisia tekniikoita, joilla voidaan parantaa köyhtyneen maaperän tuottavuutta: esimerkiksi peltometsäviljelyä, kiertoviljelyä ja kompostointia. Heidän kanssaan opeteltiin tekemään savesta puuta säästävä liesi, jotta polttopuuta ei tarvitse kantaa niin paljon. Isoäitien kanssa keskusteltiin myös erilaisten kasvilajien viljelystä, ravinteikkuudesta sekä käyttökelpoisuudesta ruoanvalmistukseen ja muuhun kodin tarpeeseen.
Koulutus vahvisti isoäitien osaamista ja antoi heille keinovalikoiman, jonka avulla he voivat pyrkiä sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Sen lisäksi heidän silmänsä avautuivat ymmärtämään, mistä ilmastonmuutos johtuu, mistä heidän lähiympäristönsä ja säätilan muutokset johtuvat ja miten kaikki liittyvät toisiinsa. Ymmärryksen lisääntyminen antaa isoäideille mahdollisuuden viedä asiaa eteenpäin paikallishallintoon ja esimerkiksi pyytää kuivuutta paremmin kestäviä siemeniä viljeltäviksi.
Ilmasto-oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi tarvitaan keinoja eri tasoilla. Poliittinen vaikuttaminen ja painostus erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla ovat tarpeellisia, jotta kansainvälistä rahoitusta saataisiin ohjattua enenevässä määrin myös ilmastokriisiin sopeutumiseen.
On kuitenkin yhtä tärkeää vahvistaa paikallisyhteisöjen osaamista ja ymmärrystä, jotta he eivät jää ilmasto-osaamisen ulkopuolelle ja jottei heidän elinolosuhteisiinsa suoraan liittyviä päätöksiä tehdä ilman heitä. Siksi Gwain isoäitien kaltaisten paikallisyhteisöjen osaamisen vahvistaminen on tärkeää. He voivat ryhmänä vaatia muutosta paikallistasolla mutta myös opettaa muita yhteisön jäseniä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa omalla alueellaan.
Teksti: Ruusa Gawaza, Suomen Lähetysseuran ilmastoasiantuntija
Lähteet:
- https://www.un.org/sustainabledevelopment/blog/2019/05/climate-justice/.
- Center For Global Development: https://www.cgdev.org/blog/climate-change-and-
development-three-charts. - UN, Africa Renewal: https://www.un.org/africarenewal/magazine/december-
2018-march-2019/global-warming-severe-consequences-africa. - Paris Agreement, https://unfccc.int/files/meetings/paris_nov_2015/application/
pdf/paris_agreement_english_.pdf.
Tämä artikkeli on julkaistu kirjassa Miten pärjätä ilmastokriisissä? Tositarinoita maailman köyhimmistä maista. Kirjaa on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. Kirja on ilmainen, ja sitä voi tilata osoitteesta basaari@suomenlahetysseura.fi. Kirjan voi myös lukea sähköisesti: lue kirja tästä (pdf).
