Suitsukepuun savukiehkurat kietoutuvat kahvipannusta nousevaan höyryyn. Miehet ja naiset ojentelevat pieniä espressokuppeja toisilleen. Myös popcornia on tarjolla, kuten perinteeseen kuuluu. Kahviseremonia on alkanut.
Etiopiassa kahvi on arjen ytimessä. Kahvin äärelle kokoonnutaan useita kertoja päivässä seurustelemaan, neuvottelemaan ja tekemään töitä.
Dillassa vammaisjärjestöt hyödyntävät kahviseremoniaa yhteisön kokoavana voimana. Kylissä järjestettäviin kahvihetkiin kutsutaan kaikki, niin vammaiset kuin vammattomat ihmiset.
Kahviseremonia tarjoaa etiopialaisille kulttuurisesti luontevan tilan keskustella, jakaa kokemuksia ja tukea toisia. Yhteiset kahvihetket vähentävät vammaisuuteen liitettyjä tabuja ja lisäävät ihmisten välistä ymmärrystä.
Monelle vammaiselle ihmiselle se on tärkeä vertaistuen paikka. Kyläyhteisöissä käytyjen kahviseremonioiden aikana on noussut esiin myös vaiettuja kokemuksia, kuten seksuaalista väkivaltaa. Vammaisjärjestöt ovat puuttuneet tilanteisiin ja ohjanneet vammaisia ihmisiä oikeudellisen tuen piiriin.
Aiemmin omista vaikeuksista ei uskallettu puhua, mutta yhteiset kahvihetket ovat vahvistaneet vammaisten ihmisten itseluottamusta kohdata viranomaisia ja vaatia oikeuksiensa toteutumista.
Dillan vammaisjärjestössä on yli 600 jäsentä, joilla on erilaisia fyysisiä vammoja. Lähetysseura tukee Dillan vammaisjärjestöjen työtä Etiopian kansallisen vammaisuus- ja kehityskeskus ECDD:n kautta.
Teksti ja kuvat: Linda Juntunen
