Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Erja Vanhalan kuva lähetystyöstä uudistui Senegalin-matkalla 

Erja Vanhala kävi muun muassa Fatickissa luterilaisen kirkon keskuksessa, jossa koulunsa keskeyttäneet nuoret naiset voivat opiskella vaikkapa ompelijaksi. Oppaana Lähetysseuran Senegalin-työntekijä Vaula Veirala. Kuva Ruut Lemmetyinen

– Senegalissa tuli kyllä sellainen olo, että pääsin kokemaan jotain ainutlaatuista, sellaista mitä ei tavallisella turistimatkalla näe. Samalla karisi vanhanaikainen kuva lähetystyöstä.

Näin summaa kouvolalainen Erja Vanhala. Hän on juuri palannut miehensä kanssa Senegalin-matkalta, jonka voitti viime vuoden lopulla Suomen Lähetysseuran järjestämässä arvonnassa. Matkalaisten reissua on voinut seurata menneen viikon Lähetysseuran Instagramin kautta.

Viikon aikana matkalaiset pääsivät tutustumaan senegalilaiseen elämänmenoon kaupungissa ja maaseudulla sekä näkemään monipuolisesti Senegalin luterilaisen kirkon työtä niin lasten, naisten kuin kyläyhteisöjenkin parissa.

– Paikallisten ihmisten kohtaaminen oli tosi hienoa. Kävimme iltaisin syvällisiäkin keskusteluja siitä, mitä olimme päivän aikana nähneet ja kokeneet. Olen aiemmin päässyt näkemään Lähetysseuran työtä Tansaniassa ja Etiopiassa. Minulla on sellainen käsitys, että Lähetysseuran työssä mennään ihmisten arkeen. Sen mahdollistaa muun muassa se, että Lähetysseuran työntekijät osaavat myös paikallisia kieliä, mikä teki minuun suuren vaikutuksen.

– Suomessa ihmiset eroavat kirkosta ja miettivät, mitä he saavat kirkollisveroa vastaan. Toivoisin, että he ajattelisivat vähän pidemmälle ja ymmärtäisivät, mitä kaikkea heidän kirkollisverollaan saadaan aikaan. Niillähän tehdään myös lähetystyötä ulkomailla.

Mbellanen kylän naiset Marieme Diouf ja Day Gudjabi poseeraavat hyvillään uusien sipulipistokkaiden edessä. Kirkon tukema viljelyshanke mahdollistaa koko kylälle ruokaa myös kuivalla kaudella. Kasviksia jää lisäksi myyntiin torille. Tuotolla pystytään kustantamaan lasten koulunkäynti. Kuva Ruut Lemmetyinen

Uusia näkökulmia omaan työhön

Erja Vanhala toimii psykoterapeuttina ja sanoo matkojen avaavan aina uusia näkökulmia omaan työhönkin. Senegalissa hän ihaili erityisesti kylissä näkemäänsä yhteisöllisyyttä.

– Suomessa kyllä puhutaan yhteisöllisyydestä, mutta täällä on paljon yksinäisyyttä. Yhdessä kylässä näin, miten koko kylä huolehti naisesta, jolla oli vastasyntynyt vauva ja pieni poika. Äidin ollessa vielä lapsivuoteessa eräs toinen nainen imetti hänen pikkupoikaansa ja vähän myöhemmin kolmas nainen otti pojan selkäänsä kannettavaksi. Tuollaista yhteisöllisyyttä ei länsimaissa näy.

Erjalle oli järjestetty myös mahdollisuus käydä kirkon klinikalla sekä katolisen kirkon ylläpitämässä psykiatrisessa sairaalassa.

– Puitteet ja välineet olivat vaatimattomat, mutta silti toimivat.

Erja Vanhalaan teki vaikutuksen myös se, miten kristityt ja muslimit elävät rauhassa rinnakkain ja kirkon työ hyödyttää kaikkia yhtä lailla.

– Meillä on paljon vastakkainasettelua, johon liittyy ehkä tietämättömyydestä johtuvaa pelkoa. Senegalissa kristittyjen ja muslimien välillä on joitain ulkoisia eroja, mutta ne eivät näytä aiheuttavan vastakkainasettelua. Yhteisöllisyys näkyy tässäkin.

– Näin kirkon työssä paljon ihmisarvoon liittyviä asioita, kuten naisten ja lasten aseman parantaminen. Kirkon sanoman tekee vakuuttavaksi juuri se, että se kiinnittyy niin vahvasti ihmisten arkielämään. Kyse ei ole myöskään avusta meiltä heille vaan siitä, että ihmisiä tuetaan auttamaan itse itseään.

Senegalilaista yhteisöllisyyttä. Tämä pikkupoika oli juuri muutama tunti sitten saanut pikkusisaruksen, joten kylän muut naiset pitivät huolta pojasta äidin vielä toipuessa synnytyksestä. Kuva Ruut Lemmetyinen