Lähetysseuran ensimmäinen Euroopan unionin rahoittama ihmisoikeushanke on päättynyt tänä vuonna Nepalissa. Työssä edistettiin Nepalin entisten maaorjien, haliyoiden, ihmisoikeuksia yhdessä paikallisjärjestöjen kanssa.
Hankkeen nimi ADHICAR jo itsessään merkitsee nepaliksi oikeuksia, kertoo Lähetysseuran nepalilainen ohjelmajohtaja Reejuta Sharma. Aiemmin entiset maaorjat ovat eläneet hyvin syrjityssä asemassa, sillä he vapautuivat orjuudesta vasta vuonna 2008. Senkään jälkeen he eivät ole olleet tietoisia oikeudestaan esimerkiksi valtion starttipaketteihin.
”Ja kuten jo hankkeen nimestä voi päätellä, vapautetut haliyat ja erityisesti naiset sekä vammaiset ihmiset ovat nyt tietoisempia omista oikeuksistaan kuin ennen. He osaavat nyt vaatia heille kuuluvia oikeuksia, erityisesti paikallishallinnon suunnasta”, Sharma kuvaa kenties tärkeintä työn tulosta.
Työ Nepalissa tavoitti kaikkiaan yli 58 000 ihmistä, lähes 12 000 kotitaloutta. Valtaosa näistä ihmisistä on entisiä maaorjia tai muuten syrjityistä taustoista tulevia, kuten vammaisia ihmisiä. Vapautetuista haliyoista valtaosa eli 98 prosenttia on daliteja, joten he kokevat syrjintää sekä kastinsa että entisen orjastatuksensa takia.
1. Henkilöllisyystodistuksilla uusi elämä
Vapautettujen haliyoiden isoja haasteita on, että monella heistä ei ole virallisia henkilöllisyystodistuksia eivätkä he ole siksi myöskään oikeutettuja valtion etuuksiin. Hankkeen ansiosta lähes 2300 vapautettua haliyaa on saanut henkilöllisyystodistuksen.
2. Nepalin kunnat lähtivät mukaan, myös rahallisesti
Työssä keskityttiin erityisesti siihen, että Nepalin valtio ja viranomaiset sitoutuisivat entisten maaorjien oikeuksien parantamiseen ja ymmärtäisivät vapautettujen haliyoiden vaikean aseman yhteiskunnassa. Paikallishallinnon ja valtion kanssa järjestettiin erilaisia tapaamisia, koulutuksia ja tilaisuuksia, joissa kampanjoitiin entisten maaorjien puolesta.
”Paikallishallinnon edustajat ovatkin tulleet tietoiseksi palveluiden saatavuusongelmista sekä entisten maaorjien kohtaamasta syrjinnästä, ja he ovat pystyneet paremmin budjetoimaan näihin asioihin rahaa”, Lähetysseuran kansainvälisen rahoituksen päällikkö Valtteri Tuppurainen kertoo.
Sitkeä yhteistyö tuotti konkreettista tulosta, kun nepalilaispäättäjät näkivät itsekin tarpeen vapautettujen haliyoiden tukemiselle. Hankkeen aikana eri kunnat päättivät rahoittaa haliyatyötä yhteensä 1,17 miljoonan Nepalin rupian summalla (yli 8700 euroa). Kokonaissumma on huomattava Länsi-Nepalin maaseudun syrjäkunnissa. Tämän lisäksi kaikki 15 työskentelykuntaa osoittivat sitoutumista edistää vapautettujen haliyoiden kuntoutussuunnitelmia.
3. Uutta tietoa ihmisoikeustilanteesta
Hankkeessa toteutettiin kaksi kattavaa ihmisoikeusraporttia, joita varten vapautettujen haliyoiden ihmisoikeustilanteesta kerättiin uutta tietoa innovatiivisen mobiilisovelluksen avulla. Raportit valottivat entisten maaorjien nykytilannetta ja haasteita, jotta heitä koskeva päätöksenteko ja vaikuttamistyö helpottuisivat tulevaisuudessa.
”Pidän arvokkaana sitä, että Nepalin entisten maaorjien ihmisoikeustilanteesta on kerätty hankkeen aikana paljon tietoa, jota on analysoitu tarkasti. Näiden raporttien löydösten pohjalta on päättäjien kanssa pystytty entistä paremmin käymään keskusteluja vapautettujen haliyoiden oikeuksien turvaamiseksi ja tilanteen parantamiseksi. Raportit ovat tuoneet näkyväksi sen, kuinka haliyoiden perusoikeuksien turvaaminen on edelleen monelta osin pahasti kesken”, Tuppurainen toteaa.
Kokonaisuudessaan raportteihin kerättiin tietoa yli 10 000 hyödynsaajalta sekä päättäjältä. Kattavat raportit entisten maaorjien ihmisoikeustilanteesta Nepalissa voi lukea täältä ja täältä.
”Ottaen huomioon paikalliskontekstin ja tarpeen kerätä tietoa ihmisoikeuksista, mobiilisovellus on innovatiivinen asia, ja toivotamme ilolla tämän aloitteen tervetulleeksi piirikunnassamme”, Dashrathchandin kunnan varapormestari Meena Chand totesi hankkeen loppuraportin mukaan.
4. Syrjityistä ehdokkaita vaaleihin
Tärkeä osa työtä oli pyrkiä nostamaan vapautettuja haliyoita päättäviin asemiin, jotta heidän äänensä vahvistuisi yhteiskunnassa ja syrjityillä ryhmillä olisi itsellään sananvaltaa heitä koskeviin päätöksiin.
Viimeisissä Nepalin paikallisvaaleissa 365 syrjitystä taustasta tulevaa ihmistä eli entistä maaorjaa, naista ja vammaista asettui ehdolle työskentelyalueilla. Heistä huikeat 143 valittiin paikallisedustajiksi osallistumaan jatkossa päätöksentekoon myös vapautettuja haliyoita koskevissa kysymyksissä. Tämän lisäksi entisiä maaorjia koulutettiin vaikuttamistyössä ja ihmisoikeuskampanjoinnissa 15 järjestetyn koulutuksen turvin.
5. Miljoona ihmistä tavoitettiin Facebookissa
Hankkeelle perustettiin Facebook-sivu, jonka viesteillä tavoiteltiin sekä tavallisia nepalilaisia että päättäjiä, etenkin Länsi-Nepalissa, jossa valtaosa vapautetuista haliyoista elää. Sosiaalisen median suosio yllätti koko hanketiimin: viestit ihmisoikeuksista ja entisten maaorjien asemasta tavoittivat Facebookissa hankkeen aikana yli miljoona nepalilaista heidän omalla kielellään. Vapautetusta haliyanaisesta Meena Parkista kertovan koskettavan videon näki niin ikään Facebookissa puoli miljoonaa katsojaa. Video on katsottavissa Lähetysseuran Youtube-kanavalla.
Samalla mukaan aktivoitiin myös mediaa. 28 paikallistoimittajaa sai uutta tietoa ja koulutusta vapautettujen haliyoiden asemasta sekä eväitä siihen, miten media voisi heidän ihmisoikeustilanteestaan uutisoida. Työ on jo tuottanut hedelmää ja toimittajat ovat nostaneet maaorjateemoja esille jutuissaan.
Kyse on tärkeästä jatkuvuudesta: kun hanke päättyy, jatkavat paikallistoimittajat sekä päättäjät itse, yhteistyössä entisten maaorjien kanssa, ihmisoikeustilanteen parantamista.
Eväitä työhön Tansaniassa
Samalla kun Nepalissa Euroopan unionin tukema hanke on päättynyt, on Tansaniassa alkanut tänä vuonna uudenlainen työsarka, kun Tansanian luterilainen kirkko on alkanut tekemään vaikuttamis- ja kouluttamistyötä lapsiavioliittojen estämiseksi. Rahoitus tulee myös pääosin EU:lta, ja tuki on haettu yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa rakentuen Lähetysseuran aiemman työn pohjalle.
”Nepalin hankkeen aikana kertynyttä osaamista EU-hankehallinnosta on pystytty ottamaan käyttöön nyt Tansaniassa”, Tuppurainen iloitsee.
Teksti: Mimosa Hedberg
Tämä teksti on tuotettu Euroopan unionin tuella. Sen sisällöstä vastaa Lähetysseura, eikä sisältö välttämättä vastaa Euroopan unionin näkemyksiä.
