Oli vuosi 2021, kun Simo Peura valittiin Lähetysseuran hallituksen puheenjohtajaksi. Koronapandemian ensimmäinen vuosi oli juuri kärsitty, ja kokouksia ei vieläkään voitu järjestää kasvotusten. Aika oli tuulista niin maailmanpoliittisesti kuin Lähetysseuran sisällä.
”Tehtäväni sattui murrosvaiheeseen ja oli työläs, mutta siitä selvittiin”, Simo muotoilee. Yt-neuvotteluiden aikana hänen työhönsä kuului tukea toiminnanjohtajaa ja johtoryhmää. Puheenjohtajana hän pääsi myös valitsemaan uutta toiminnanjohtajaa ja näkemään, miten asiat pikkuhiljaa rauhoittuivat.
”Tulkitsen tapahtunutta niin, että luottamus Lähetysseuraan vahvistui. Pesti oli innostava.”
Simo Peura kertoo, että puheenjohtajuus myös kantoi eteenpäin tilanteessa, jossa hän oli juuri jäänyt eläkkeelle Lapuan hiippakunnan piispan virasta. Luottamustehtäviä riitti vielä jonkin aikaa myös Kirkkojen maailmanneuvoston hallituksessa, josta Simo muistaa erityisesti uudet ystävät eri puolilta maailmaa.
”Oli palkitsevaa tehdä työtä eri tunnustuskuntiin kuuluvien kristittyjen kanssa. Jollain lailla niitä vuosia on ikävä”, Simo sanoo.
Neljän L:n ohjelma
Lähetyssanomien haastattelussa vuonna 2022 Simo Peura kertoi, että hänellä on eläkepäivillä neljän L:n ohjelma: lepoa, liikuntaa, lastenlasten kanssa olemista ja paluuta Lutherin äärelle. Nyt kun eläkevuosia on eletty jo muutama, voidaan todeta, että suunnitelma on toteutunut melko hyvin.
Vastuutehtävistä luopuminen on tuonut lisää lepoa, ja muutkin L:t löytyvät rutiineista. Kuntosalilla Simo käy kahdesti viikossa, portaat viidennessä kerroksessa sijaitsevaan kotiinsa hän kävelee vähintään kerran päivässä, ja viikko-ohjelmaan kuuluu myös kävelylenkkejä.
Lapsenlapsista vanhin on 10-vuotias ja nuorin alle vuoden, joten kaikki lapsiperheiden kysymykset tuntuvat ajankohtaisilta. Simo Peura on tyytyväinen siihen, että eläkkeellä on aikaa olla lastenlasten kanssa.
”Olemme isovanhempia, jotka yrittävät tukea nuoria perheitä ja olla apuna. Se on ollut tärkeä tehtävä ja elämää suuresti rikastuttava asia.”
Lastenlapset ovat läsnä myös jouluna, kun Puolassa asuva tytär perheineen tulee Suomeen. Silloin Peurat menevät Kauneimpiin Joululauluihin. Perheelle on tärkeää, että lapset päästetään mukaan valmistautumaan joulutunnelmaan.
Kirkon seimiasetelman avulla on helppo käydä läpi jouluevankeliumin tapahtumia. Samaa voi jatkaa kotona, sillä sielläkin on seimi ja joulutarinan hahmot. Simon puoliso Anni Peura sai seimiasetelman kotoaan yli 50 vuotta sitten, ja seimi on edelleen kovassa käytössä.
”Hahmot ovat kuluneita. Joiltain puuttuu käsi, ja joskus on ostettu lammas kadonneen tilalle”, Simo kertoo.
Ytimessä on Kristus
Se neljäskin L-kirjain, eli Luther, on Simo Peuran kiinnostuksen kohteissa edelleen. Vaikka hän teologian opintojen aikana innostui seurakuntaharjoittelusta ja koki kutsumusta pappeuteen, jatko-opinnot veivät mukanaan ja tekivät Simosta Lutherin tekstien tutkijan.
”Sieltä avautui rikas perinne, sanoja ja ilmaisutapoja, joilla voi sanoittaa kristinuskon sisältöjä.”
Simo Peuran hengellisyydessä vaikuttaa vahvimpana hänen nuoruutensa kotiseurakunnan kristillisyys. Nuorisotyö oli herätyskristillistä, mutta tilaa oli myös herännäisyydelle. Körttiperinteessä on pitäydytty myös viime vuosikymmeninä. Peuran perhe on löytänyt tiensä herättäjäjuhlille ja nauttinut Siionin virsistä.
“Kunpa seurapuheissa muistettaisiin, että ytimessä on Kristus ja Hänen kaipaamisensa.”
Simo Peura kertoo, että hänen uskonsa ei ole vuosien varrella sisällöllisesti juuri muuttunut, paitsi ehkä tullut yksinkertaisemmaksi.
”Ilman Kristusta emme selviä. Merkityksellistä on se, että Hän on läsnä meidän elämässämme ja pitää meistä huolen.”
Urallaan Simo Peura on nähnyt kristinuskon moninaisuutta, mutta kuvailee edelleen itseään perusluterilaiseksi. Sen ytimessä on ajatus Kristuksen läsnäolosta. Salatusta Jumalan todellisuudesta, jota emme pysty näkemään, mutta joka on silti todellista.
Simo mainitsee, että kansainväliset vastuutehtävät opettivat hänelle, miten esimerkiksi 1970-luvulta lähtien käydyt oppikeskustelut Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa ovat rikastuttaneet luterilaisuutta.
”Löysimme omasta perinnöstämme sellaisia puolia, jotka olivat jäämässä unohduksiin. Jumalanpalveluselämässä sen mietiskelevää puolta voisi vahvistaa enemmänkin.”
Myös katolilaisuudesta meillä on Simo Peuran mielestä opittavaa. Katolilaisen vävynsä kautta perhe on omaksunut pienen osan katolilaisuutta jouluperinteisiinsä. Se näkyy ruokapöydässä: aattona syödään kalaa, ja vasta joulupäivänä liharuokia.
Joulunvietto on Peuran perheessä pelkistetympää kuin ennen. Joulun pyhinä ei tarvitse enää olla töissä ja on aikaa rauhoittua. Lahjoja on entistä vähemmän, kynttilöitä poltetaan enemmän. Perinteet joustavat elämäntilanteiden mukaan.
Joulun pyhinä koko perhe tykkää tehdä palapelejä: lapset pienempiä ja vanhemmat vaativampia. Kun pöytätilaa tarvitaan syömiseen, palapelit siirtyvät.
”Yleensä joku meistä saa joululahjaksi palapelin. Sen ääressä on kiva pähkäillä yhdessä. Lapset ratkaisevat omansa nopeasti”, Simo kertoo.
Kristityn täytyy asettua vääryyttä vastaan
Maailman tilanne on turbulentti, ja monia mietityttää, mitä voisi tehdä. Siihen Simo Peuralla on vastaus:
”Jatkuva rukous maailmanrauhan puolesta. Sille on nyt tarvetta enemmän kuin koskaan.”
Hän peräänkuuluttaa myös järjestöjen tukemista, vaikka silloin joutuisi vähän tinkimään omasta hyvinvoinnista. Lisäksi Simo toivoo maailman vääryyksiin puuttumista.
”Meidän täytyy korottaa äänemme ja sanoa, että tämä on väärin, näin ei voi olla. Tällaisia tilanteita on esimerkiksi se mitä tapahtuu Ukrainassa ja Lähi-idässä, se miten Venäjä tuhoaa Ukrainaa ja miten Gaza murskataan. Nämä ovat vääryyksiä, joita ei pidä hyväksyä missään vaiheessa. Hätää kärsivien puolesta täytyy korottaa ääntä.”
Jouluun liittyen Simo Peuralla on kolme toivetta. Ensimmäinen toive on yksinäisten huomaaminen. Simo toivoo, että joulun viettäjät pitäisivät silmänsä auki ja kutsuisivat mahdollisesti yksinäisiä omiin koteihinsa jouluksi.
Toiseksi hän toivoo, että joulun viettämisen kynnys olisi mahdollisimman matala.
”Ei ole täydellistä joulua, juhlaa vietetään eri tavoin. Joulun tekee jouluksi se, kun joulun ydinsanoma tulee julki ja kuulluksi.”
Kolmanneksi Simo Peura nostaa esille Kauneimpia Joululauluja. Se on hänen mielestään erinomainen tapa valmistautua jouluun ja sen sanomaan. Hän toivoisi seurakuntien huolehtivan myös lasten osallistumisen mahdollisuuksista.
”Yhdessä laulaminen on helppo tapa päästä mukaan joulun ilmapiiriin. Se on myös vastapainoa huolehtimiselle, kiirehtimiselle ja tälle materialistiselle puolelle joulua. Kun laulut alkavat soida mielessä, myös joulun sanoma pääsee vaikuttamaan.”
Lapuan hiippakunnan emerituspiispa,
Lähetysseuran hallituksen edellinen puheenjohtaja
• Missä asut? Jyväskylän keskustassa puolisoni Anni Peuran kanssa.
• Mitä harrastat? Kuntosalia, kävelylenkkejä ja etenkin jouluisin palapelejä.
• Mitä syöt aamuisin? Kaurapuuroa mustikkakeitolla, leipää, teetä, leikkeleitä, vihanneksia ja jugurttia myslin kanssa. Sitten juon kahvin ja sen kanssa syön vähän jotain makeaa.
• Lempivirtesi? Pidän monesta. Esimerkiksi 228 (Vaiti kaikki palvokaamme) on palvova ja mietiskelevä virsi. Sitä veisatessa ihminen lähestyy Jumalaa ihmetellen. Joululauluista Heinillä härkien kaukalon on suosikkini. Siinä yhdistyvät joulu ja pääsiäinen.
Teksti: Virve Rissanen
Kuvat: Henri Karjalainen
Juttu on julkaistu Lähetysseuran Tulkoon joulu -lehdessä.
