Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Botswanassa seurakuntatyötä tehdään oman toimen ohella – yli 40 uutta työntekijää vihittiin 24.4.

Botswanan luterilaisen kirkon seurakunnat saivat kerralla yli 40 uutta työntekijää suuressa vihkimysjuhlassa 24.4. Useimmat palvelevat seurakuntia jonkun muun työn ohella.
Botswanan luterilaisen kirkon seurakunnat saivat kerralla yli 40 uutta työntekijää suuressa vihkimysjuhlassa 24.4. Useimmat palvelevat seurakuntia jonkun muun työn ohella.

Botswanan luterilainen kirkko on pieni, mutta sillä on seurakuntia ympäri maata. Kaikkiin seurakuntiin ei riitä kokopäiväisiä työntekijöitä, eivätkä seurakunnat pysty maksamaan papeilleen palkkaa. Huhtikuun 24. päivä Gaboronen katedraali oli täynnä juhlivaa ja iloista väkeä. Silloin seurakuntien palvelukseen vihittiin viisi pappia, diakoni ja 36 evankelistaa, jotka avustavat seurakuntia oman toimensa ohella.

Vihkimystä oli toimittamassa kaksi piispaa, Botswanan kirkon nykyinen piispa Mothusi Letlhage ja hänen edeltäjänsä Cosmos Moenga.  Piispa Letlhage korosti saarnapuheessaan sitä, kuinka jokainen kristitty on Kristuksen ruumiin jäsen ja jokaisella on omat lahjansa ja oma tehtävänsä. Tällä viestillään piispa Letlhage rohkaisi kutakin löytämään omat lahjansa ja kutsumuksensa ja olemaan uskollisia tehtävässään.

– Jos olet rakentaja, älä vain istu lahjasi kanssa, vaan laita se seurakunnan käyttöön, kehoitti piispa.

Yksi virkaan vihityistä oli pohjoisessa Maunin seurakunnassa diakoniatyötä tehnyt Stella Sarwanyana. Stella aloitti aikoinaan tanskalaisen lähetystyöntekijäperheen apulaisena ja siirtyi sieltä Thuson vammaislaitokseen siivoojaksi. Hiv/aids-tukihenkilökoulutuksen myötä hänestä tuli ensin tukihenkilö Maunissa toimineeseen aids-tukikeskukseen ja myöhemmin hän siirtyi Maunin luterilaiseen seurakuntaan tekemään yhteisöpohjaista valistus- ja diakoniatyötä. Siinä tehtävässä hän on ollut nyt jo 15 vuoden ajan, ja nyt hän sai vihkimyksen diakoniksi.

– Ihmiset ovat jo pitkään kutsuneet minua diakoniksi, ja se on vaivannut minua hieman, koska minulla ei ole ollut virallista vihkimystä tähän virkaan. On ollut myös harmillista, että vaikka olen täysipäiväisesti tehnyt diakonista työtä Maunin seurakunnassa ja Maunissa yleisestikin, en ole vihkimyksen puuttuessa päässyt mukaan kirkon työntekijöiden kokouksiin ja koulutuksiin, Stella toteaa.

– Nyt olen oikein iloinen ja onnellinen, että minut on vihitty diakoniksi. Tämä oli oikea aika vihkimykselle. Jumala tietää milloin mitäkin pitää tapahtua.

Teksti ja kuvat Marja Alastalo