Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Autoritaariset valtiot käänsivät katseensa köyhiin maihin: ”Jos annamme näiden valtioiden vaikuttaa täällä kehitykseen…”

Viime vuosina on nähty maailmanlaajuisesti demokratian taantumista ja autoritaarisuuden vahvistumista. Mitä intressejä autoritaarisilla valtioilla on globaalissa etelässä?

Kuva Kremlinistä Moskovasta
Autoritaarisuus on kasvussa globaalisti. "Aiemmin lännen ja Yhdysvaltojen hegemoniaan perustuvaa systeemiä haastetaan nyt eri puolilta", toteaa tutkija Katariina Mustasilta. Kuva: Ramon Perucho / Pixabay

Autoritaariset valtiot, kuten Kiina ja Venäjä, pyrkivät lisäämään vaikutusvaltaansa kehittyvissä maissa. Esimerkiksi Venäjä on tehnyt informaatiovaikuttamista Afrikassa jo pitkään, ja Kiina panostaa vahvasti suuriin infrastruktuurihankkeisiin Keniasta Nepaliin.

Eikä motivaatio ole pelkästään taloudessa. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Elina Sinkkosen mukaan esimerkiksi Kiinalle kyse on myös imagosta.

”Kiinalle on imagosyistäkin tärkeää näyttäytyä toimijana, joka osallistuu globaaliin vastuunkantoon, eivätkä nämä kysymykset ole pelkästään länsimaiden vastuulla. Se, että Yhdysvallat on astunut taaksepäin globaalin poliisin roolistaan, on tuonut Kiinalle enemmän tilaa”, Sinkkonen toteaa. Hänen erikoistumisalueitaan ovat muun muassa suurvaltasuhteet ja autoritaariset hallinnot.

Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Katariina Mustasilta puolestaan kertoo, että esimerkiksi Afrikan informaatiovaikuttamisella Venäjä pyrkii pönkittämään omaa asemaansa kansainvälisessä järjestelmässä: ”Ja se järjestelmä on tällä hetkellä murrostilassa: aiemmin lännen ja Yhdysvaltojen hegemoniaan perustuvaa systeemiä haastetaan nyt eri puolilta.”

Mitä autoritaarisuudella sitten käytännössä tarkoitetaan? Kyseessä on järjestelmä, jossa kansalaisten vapautta rajoitetaan ja poliittisia vastavoimia ylimmän vallan käyttäjille, siis eliitille, on heikosti tarjolla.

Vaikka valtio ei olisi täysin autoritaarinen, voi monilla valtioilla olla kasvavassa määrin autoritaarisia piirteitä. Esimerkiksi Intia on International IDEA -ajatushautomon mukaan yhä demokraattinen valtio, vaikka maan demokratian tila on heikentynyt viime vuosina. Muun muassa uskonnonvapaus on uhattuna ja Intian pääministeri Narendra Modia on kuvattu autoritaariseksi äärihinduksi, joka on kaventanut muslimien asemaa ja kiristänyt maan lehdistön- ja sananvapautta.

Kiinaa kiinnostavat luonnonvarat

2010-luvulta lähtien on nähty useita huolestuttavia merkkejä demokratian heikentymisestä ja autoritaarisuuden voimistumisesta globaalisti, kirjoitti Ulkopolitiikka-lehti vastikään. Aivan viime kuukausina aiheesta on julkaistu useita kattavia raportteja.

Käännetään katse tarkemmin idän suuntaan. Tutkija Sinkkonen arvioi, että viime vuosina myös Kiina on kulkenut maan presidentti Xi Jinpingin johdolla yhä autoritaarisempaan suuntaan.

Taloudellisilla hyödyillä on suuri painoarvo maassa, jonka väestö ikääntyy ja talouskasvua on haettava jo oman maan rajojen ulkopuolelta, jotta maan sisäinen hyvinvointi voidaan taata – näin ei keiku vallan vene. Siksi Kiina haluaa panostaa vahvasti esimerkiksi Afrikkaan.

”Kiina on laajentanut aloitteitaan jopa rauhantyöhön.”

”Kiinan uusi silkkitiehanke on sisältänyt paljon infrastruktuurihankkeita ja sen yhteydessä on myös kerrottu, että Kiina osallistuu ongelmien ratkaisuun ja auttaa globaalin etelän maita. Liitännäisenä on ollut esimerkiksi kiinalaisen teknologian myyminen, vaikkapa Kiinan satelliittijärjestelmä tai Huawein 5G-teknologian jalkauttaminen. Samalla Kiina on laajentanut aloitteitaan jopa rauhantyöhön”, Sinkkonen kertoo.

Luonnonvarat kiinnostavat Kiinaa, sillä niiden avulla jakautuu myös valtaa.

”Esimerkiksi vihreän siirtymän mineraalit kiinnostavat nyt EU:ssa, ja tuotantoketjuissa Kiina on iso toimija. Siinä Kiinalla on halu sekä talous- että valtapolitiikkasyistä saada itselleen isompi markkina-asema, jotta asemaa voidaan jopa jossain poliittisessa tilanteessa käyttää hyödyksi.”

Sinkkonen arvioi myös, että Kiinan ja Venäjän välit ovat viime aikoina lähentyneet. Kiinan haaste kuitenkin on, että rahaa on jatkuvasti vähemmän ja oman kotipesän talouskasvun turvaaminen on vaarassa: ”Jatkossa Kiina joutuu tarkemmin syynäämään, mihin rahaa laitetaan”, Sinkkonen arvioi.

Kiinan lippu liehuu tuulessa
Viime vuosina Kiina on kulkenut maan presidentti Xi Jinpingin johdolla yhä autoritaarisempaan suuntaan. Kuva: David Yu / Pixabay

Venäjä hamuaa vaikutusvaltaa

Venäjä on hyvin autoritaarinen valtio. Ja Venäjän toiminta globaalissa etelässä, etenkin informaatiovaikuttaminen sekä Wagner-joukkojen vaikutusvallan laajeneminen Afrikassa, ovat nousseet viime aikoina uutisotsikoihin. Tutkija Mustasilta nostaa esimerkiksi Malin, josta pitkään maan kanssa yhteistyötä tehnyt Ranska lähti, ja nyt Mali tekeekin tiivistä turvallisuusyhteistyötä Wagnerin kanssa.

”Afrikka on alueena yhä tärkeämpi, mikä ymmärretään suurvaltojen ja keskisuurten valtojen keskuudessa. Siellä on paljon luonnonvaroja, resursseja ja potentiaalia, vaikka toki on haasteitakin. Siellä pystyy vaikuttamaan poliittisesti paremmin ja löytämään tiloja, joista voi myös turvallisuuskumppanuuksien kautta hyötyä”, Mustasilta pohtii.

Miksi juuri Venäjä haluaa vahvistaa omaa vaikutusvaltaansa kehittyvissä maissa?

”Putinin Venäjä haluaa laajentaa omaa maailmanpoliittista asemaansa. Eikä sitä voida vahvistaa, jos ei olla aktiivisia maailmalla. Venäjä pyrkii muuttamaan järjestelmää niin, että se sopisi Venäjän intresseihin.”

Mustasillan mukaan etenkin Afrikassa on juuri nyt paljon valtioita, jotka ovat liikkuvassa tilassa, eli niillä voi olla autoritaarista historiaa, mutta myös demokratisoitumiskehitystä. ”Ja sellaisiin valtioihin, joissa instituutiot eivät ole niin vahvoja, pystyy paremmin vaikuttamaan”, hän lisää.

”Länsi näyttäytyy välillä ylimielisensä ja hyvin vaativana kumppanina, vaikka se ei seuraa aina omia arvojaan.”

Nykyisessä kansainvälisessä ilmapiirissä etenkin EU:n rooli on haastettuna uudella tavalla. EU on silti Afrikassa kokonaisuutena yhä selkeästi isoin kehitysyhteistyötoimija, mutta nyt soppaa tekemässä on uusia kokkeja.

EU on perinteisesti perännyt ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä ajanut maiden demokratisoitumista.

”Demokratiakehitys on Venäjän mielestä uhkaava asia, heillä jo ihan kotipäässäkin”, Mustasilta muistuttaa. Samalla hän kuitenkin kritisoi EU:ta siitä, että esimerkiksi suhteiden heikentyminen Afrikassa laitetaan herkästi vain Venäjän piikkiin.

”Afrikkalaisten valtioiden oma toimijuus nähdään välillä rajoittuneesti. Taustalla on jo pidemmän aikaa koettuja epäkohtia. Länsi näyttäytyy välillä ylimielisensä ja hyvin vaativana kumppanina, vaikka se ei seuraa aina omia arvojaan, joita se vaatii muiden toimissa”, Mustasilta sanoo.

Esimerkiksi Välimeren pakolaiskriisissä ihmisoikeudet ovat jääneet taka-alalle, eikä länsi yhäkään yllä omiin ilmastorahoitustavoitteisiinsa, joista on sovittu yhdessä kansainvälisissä foorumeissa.

Pieni Nepal: Kahden suuren puristuksissa

Mitä lähempänä Kiinan rajoja ollaan, sitä suurempi läsnäolo ja intressi Kiinalla on, arvioi tutkija Sinkkonen. Pieni vuoristovaltio Nepal, joka on yksi Suomen kehitysyhteistyön pääkohdemaita, sijaitsee Kiinan eteläpuolella, strategisessa paikassa aivan Tiibetin naapurissa. Nepalin eteläpuolella sijaitsee puolestaan toinen mahtivaltio, Intia.

Viime vuosina Nepalilla on ollut intressejä lähentyä etenkin Kiinan kanssa, vaikka myös Intian painoarvoa ei voi väheksyä, The Diplomat -julkaisu pohti. Miten Kiinan ja Intian vaikuttamispyrkimykset näkyvät Nepalissa?

”Tulee mieleen vuosi 2015, kun Nepalissa tuli voimaan uusi perustuslaki. Intia ei ollut siihen tyytyväinen, joten normaalisti avoin raja Intian ja Nepalin välillä suljettiin kokonaan ja alkoi vaikea kauppasulku. Viime syksynä ennen Nepalin parlamenttivaaleja Kiinan edustajat kävivät täällä vielä aivan vaalien alla vierailuilla yrittäen ehkä lobata ja vaikuttaa vaaleihin”, Lähetysseuran Nepalissa työskentelevä hankehallinnon asiantuntija Terhi Teiskonlahti arvioi Kathmandusta käsin.

”On jopa puhuttu, että Intia haluaisi tehdä Nepalista täydellisen hinduvaltion.”

Nepalissa jo toista kertaa asuva Teiskonlahti näkee, että molemmilla suurvalloilla on intressejä köyhässä maassa.

”Intialla intressit liittyvät ehkä uskontoon ja kulttuuriin. On jopa puhuttu, että Intia haluaisi tehdä Nepalista täydellisen hinduvaltion. Kiinalla on taas toisenlaisia pyrkimyksiä, jotka keskittyvät enemmän silkkitiehen ja infrastruktuuriin. Tietenkin myös Tiibetin läheisyys kiinnostaa Kiinaa.”

Myös Nepalilla on mielessä oma etu. Maa on halukas tekemään molempien isojen naapurien kanssa yhteistyötä, sillä pienelle sisävaltiolle tämä on tärkeä kysymys. Yhteistyö kahden suuren kanssa hyödyttää myös taloudellisesti, kirjoitti Reuters viime joulukuussa Nepalin uuden hallituksen tasapainoilusta.

”Kyllä Nepalillakin on omaa tahtoa”, Teiskonlahti alleviivaa.

Slummialue Kathmandussa joen äärellä
Sekä Kiinan että Intian kiinnostus köyhää Nepalia kohtaan on kasvanut viime vuosina. Kuva: Kirsti Kirjavainen

Miksi kehitysyhteistyöllä on merkitystä?

Miksi Suomen tulisi tukea Nepalin kaltaisten maiden demokratia- ja ihmisoikeuskehitystä, etenkin globaalisti kasvavan autoritaarisuuden keskellä? Lähetysseuran Terhi Teiskonlahti painottaa ihmisoikeuksien toteutumista.

”On maita, jotka saattavat tukea Nepalia, mutta niitä ei niinkään kiinnosta esimerkiksi dalitien tai entisten maaorjien ihmisoikeustilanne. Jos annamme vain näiden autoritaaristen valtioiden vaikuttaa täällä kehitykseen ja politiikkaan, sillä on suuri vaikutus kaikkein syrjityimpien ja heikoimpien ihmisryhmien asemaan”, Teiskonlahti muistuttaa.

Teiskonlahti näkee, että tasa-arvon, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen on tärkeää etenkin Suomen kaltaiselle maalle, jolla on siihen hyvät lähtökohdat. Myös tutkija Sinkkonen on huolissaan siitä, miten ihmisoikeudet toteutuvat autoritaarisissa valtioissa.

”Toisaalta on sekin puoli, että Kiinan arvot voivat myös vedota tietyissä kehittyvissä maissa. Ja länsimailla voi olla myös peiliin katsomisen paikka: esimerkiksi Yhdysvaltojen oma esimerkki ei anna tällä hetkellä kovin auvoista kuvaa demokratian tilasta”, Sinkkonen pohtii viitaten Capitol-kukkulan tapahtumiin.

”Pehmeiden kysymysten ajaminen ei ole nyt helppoa – eikä se ole sitä koskaan ollut.”

Tutkija Mustasilta muistuttaa, että tutkimukset selvästi osoittavat autoritaarisuuskehityksen negatiiviset vaikutukset taloudelle. Yleensä kasvava autoritaarisuus johtaa epävakauden sykleihin, mikä ei ole valtioille eikä varsinkaan ihmisille hyvä suunta – se lyö kaikkein heikoimpia.

”Kun katsomme, mitä ihmiset Afrikassa haluavat esimerkiksi Afrobarometer-mielipidetutkimusten mukaan: ihmiset itse suosisivat demokraattista hallintoa ja mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihin. He kannattavat kyselyissä sitä kaikkea, mikä kuuluu YK:n ihmisoikeusjulistukseen ja hyvän hallinnon periaatteisiin. Niitä halutaan ja niitä janotaan”, Mustasilta sanoo.

Mustasillan mukaan tarvitaan pitkäjänteistä ja strategista tukea ihmisoikeuspuolustajille ympäri maailmaa, vaikka samaan aikaan EU:lla on suuret paineet osallistua geopoliittiseen kilpailuun. Näitä on vaikeaa sovittaa keskenään.

Sinkkonen lisää, että demokratiasta pitää pystyä puhumaan rakentavasti, ei ylhäältä alaspäin tuputtaen.

”Pidän demokratian edistämistä tärkeänä, mutta paikalliskulttuuria ja ominaispiirteitä tulee ottaa tällaisessa edistämistyössä huomioon, muuten muut vaihtoehdot voivat olla houkuttelevampia”, Sinkkonen muistuttaa.

Paikallisen omistajuuden vahvistaminen onkin ollut Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan yksi keskeisiä ohjenuoria. Ja ylipäätänsä pehmeät arvot, kuten ihmisoikeudet, jotka eivät ole tällä hetkellä maailmalla kovassa huudossa. Kovat arvot tuntuvat saaneen ylivallan pehmeistä arvoista esimerkiksi mediassa ja Euroopassa jylläävän sodan myötä.

”Kyllä ilmapiiri monessa kysymyksessä on koventunut. Eletään taas vähän kylmän sodan henkistä aikaa. Turvallisuuteen käytetään enemmän varoja eikä pehmeiden kysymysten ajaminen ole nyt helppoa – eikä se ole sitä koskaan ollut”, Sinkkonen päättää.

Teksti: Mimosa Hedberg, viestinnän asiantuntija, Nepal

 

FAKTA: Kansalaisyhteiskunnan tila kapenee, demokratiat heikentyvät

  • Lähes 30 prosenttia maailman väestöstä elää maissa, joissa kansalaisjärjestöt eivät voi toimia käytännössä lainkaan, kertoo Civicus-järjestön tuore raportti. Raportin mukaan kansalaisyhteiskunnan tila kapenee myös muualla kuin diktatuureissa, mukaan lukien Euroopassa. Venäjä on pudonnut tuoreessa raportissa huonoimpaan kategoriaan.
  • Jopa puolessa maailman demokratioista demokratia ottaa nyt takapakkia. Ja samalla 50 prosentissa niistä maista, jotka eivät ole demokratioita, sorto on lisääntynyt, kertoo ajatushautomo International IDEA viime vuoden lopulla julkaistussa raportissaan.
  • IDEA:n mukaan viimeisten kuuden vuoden aikana niiden maiden määrä, jotka luisuvat kohti autoritaarisuutta, on yli tuplat verrattuna niihin maihin, jotka kulkevat tällä hetkellä kohti demokratiaa.

***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***

PS. Lue lisää aiheesta: Viesti tulevalle hallitukselle: Epävakaassa maailmassa tarvitaan kykyä rauhanrakennukseen.