Muutama vuosi sitten luin tutkimuksesta, jossa ihmisiltä kysyttiin, mitä he eniten katuvat elämänsä lopulla. Listan kärkeen ei noussut liian pieni palkka, väärä ammatti tai keskeneräiset remontit. Yksi asia kuitenkin toistui muita useammin. Olisinpa viettänyt enemmän aikaa niiden ihmisten kanssa, joita rakastan.
Vastaus on hyvin paljastava. Me käytämme valtavasti aikaa monenlaisiin asioihin. Rakennamme uraa, hoidamme velvollisuuksia, seuraamme uutisia ja yritämme pysyä mukana maailman vauhdissa. Silti elämän lopussa kaikkein tärkeimmäksi nousevat ihmiset. Ei se, mitä omistamme, vaan se, keitä rakastamme.
Ehkä juuri siksi Jeesuksen vastaus kysymykseen elämän tärkeimmästä asiasta on niin hätkähdyttävä. Mikä Jumalan laissa on kaikkein tärkeintä? Kysymys on vakava. Mikä on se kohta, josta kaikki riippuu? Matteuksen evankeliumissa kuvataan (Matt 22: 35–40) kuinka yksi fariseuksista kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
Toisin kuin fariseukset, Jeesus ei anna luetteloa säännöistä, vaan paljastaa, mitä on olla ihminen Jumalan edessä. Rakkauden kaksoiskäsky ei ole vain moraalinen periaate tai elämänfilosofia. Ei siis samaa kuin niin sanottu kultainen sääntö, joka löytyy useimmista uskonnoista. Rakkauden kaksoiskäskyn keskuksessa on kaiken luoja, Jumala. Se on ilmoitus Jumalan olemuksesta ja samalla kutsu ihmiselle elää siitä käsin.
Kun Jeesus sanoo: “Rakasta Herraa, Jumalaasi,” hän ei tarkoita vain uskonnollista tunnetta tai hurskasta tapaa. Hän kutsuu ihmisen koko elämän – sydämen, sielun ja mielen – yhteiseen liikkeeseen Jumalaa kohti. Jumalan rakastaminen on kaiken perusta ja lähde täydelle elämälle, ei vain yksi elämän osa-alue.
Rakkauden kaksoiskäskyyn sisältyy korostus siitä, että rakastaminen ei ole ihmisen omaa saavutusta. Ihminen ei kykene rakastamaan, ellei häntä ensin ole rakastettu. Rakkaus syntyy Jumalan armosta. Me rakastamme, koska Jumala ensin rakasti meitä. Jumalan rakastaminen tarkoittaa siis lopulta Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen sisäistämistä. Tämä on uskon syvin liike: Jumalan rakkaus tulee ensin, ja meidän rakkautemme on vastaus siihen. Siksi Jeesuksen sanat eivät ole vaatimus vaan lahja.
“Rakasta Herraa, koska hän on ensin rakastanut sinua.”
“Rakasta lähimmäistä, koska Jumala on jo rakastanut häntä.”
Rakkauden kaksoiskäsky voidaan nähdä kuin ovena, joka avautuu kahdella saranalla. Jos toinen niistä puuttuu, ovi ei toimi, ei ainakaan kunnolla. Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen kuuluvat erottamattomasti yhteen. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jota Jeesus kutsuu elämän täyteydeksi.
Martti Luther korosti sitä, että Jumala on olemukseltaan puhdas ja lahjoittava rakkaus. Jumala ei pyri saamaan hyvää itselleen vaan lahjoittaa hyvää jokaiselle, jolta rakkaus puuttuu. Jumalan rakkaus etsii syntisiä, kaikkia ihmisiä.
Jumala toimii aina ennen ihmistä. Lutherin mukaan ”syntisiä ei rakasteta siksi, että he ovat kauniita. He ovat kauniita siksi, että heitä rakastetaan.” Tätä rakkautta kristillinen seurakunta on kutsuttu elämään todeksi rikkinäisen maailman keskellä.
Jumalan rakkaus ei pysähdy kirkon tai seurakunnan seinien sisäpuolelle. Se saa jatkaa matkaa maailmaan – koteihin, kaduille, yksinäisyyteen ja kärsimykseen. Rakkaus ei ole tunne, joka odottaa oikeaa hetkeä, vaan se on liike, joka kulkee kohti toista ihmistä.
Tässä on myös kristillisen lähetystyön teologinen ydin. Emme vie maailmaan omaa rakkauttamme. Me menemme sinne, missä Jumala jo toimii. Lähetys ei ole meidän liikkeemme Jumalaa kohti, vaan Jumalan liike maailmaa kohti, johon meidät kutsutaan mukaan. Kun kristillinen kirkko tekee lähetystyötä, se on Jumalan lähetystä, jossa jokainen kristitty saa olla mukana.
Rakkauden kaksoiskäsky on todellisuus, johon voimme kaikki liittyä. Kun elämme Jumalan rakkaudessa, meistä tulee sen kanavia maailmaan. Jokainen rakkauden teko, jokainen anteeksiantaminen ja jokainen myötätunnon hetki on Jumalan työtä meissä ja meidän kauttamme.
Kristillinen rakkaus on ristin muotoinen rakkaus. Se on rakkautta, joka antaa itsensä. Rakkautta, joka ei kysy, kuka ansaitsee sen. Rakkautta, joka pysyy, vaikka oma sydän väsyisi.
Risti on rakkauden kaksoiskäskyn näkyvä muoto. Sen pystysuora puu osoittaa Jumalaa kohti. Vaakasuora puu ojentuu lähimmäistä kohti. Niiden leikkauspisteessä, ristin keskellä, on Kristus. Siinä Jumalan rakkaus ja ihmisen rakkaus yhdistyvät.
Rakkauden kaksoiskäsky ei ole ehto Jumalan hyväksynnälle. Se on lupaus Jumalan läsnäolosta. Kun rakastamme Jumalaa, löydämme lähimmäisen. Kun rakastamme lähimmäistä, löydämme Jumalan.
Rakkauden kaksoiskäsky on Jumalan sydämen rytmi, joka sykkii maailmassa. Kun suostumme elämään tuon rytmin mukaan, meistä tulee osa sitä rakkautta, joka ei koskaan lopu.
Mervi Viuhko, pastori ja viestintäpäällikkö
Rukous
Rakas Jumala, kiitos, että rakastat meitä ennen kuin osaamme rakastaa sinua. Opeta meitä elämään rakkauden kaksoiskäskyä todeksi arjessamme.
Avaa sydämemme sinulle ja lähimmäisillemme. Anna meille silmät nähdä yksinäinen, korvat kuulla tarvitseva ja rohkeutta kulkea kohti toista ihmistä.
Siunaa seurakuntaasi täällä ja kaikkialla maailmassa. Tee meistä sinun rakkautesi välikappaleita.
Tätä pyydämme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Hartaus on julkaistu Yle Areenassa 17.9.2026.
