Vuonna 2025 Thaimaasta tuli ensimmäinen Kaakkois-Aasian valtio, jossa samaa sukupuolta olevien avioliitto sallittiin lailla. Moninaisuus näkyy yhä avoimemmin myös kirkon arjessa.
“Kirkon työntekijät kokivat, ettei heillä ole riittävästi tietoa ja osaamista moninaisuudesta. Toiveena oli saada tukea erityisesti sateenkaari-ihmisten kohtaamiseen”, aiheesta kouluttanut Lähetysseuran sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden asiantuntija Päivi Linervo kertoo.
Kysymys ei rajoitu vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Se ulottuu myös kirkon rakenteisiin. Esimerkiksi naisten asema Thaimaan kirkossa ei ole kaikkialla yhdenvertainen, vaikka heitä toimiikin pappeina ja evankelistoina.
Kohtaamisia, jotka muuttavat ajattelua
Koulutus kokosi yhteen noin 50 osallistujaa eri puolilta Thaimaata. Mukana oli Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöitä ja nuoria seurakunta-aktiiveja. Teologisen näkökulman lisäksi aiheetta käsiteltiin lääketieteen ja juridiikan kautta.
Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että koulutuksessa myös nuoret saivat äänensä kuuluviin. Hierarkkisessa kulttuurissa se ei ole itsestään selvää.
Yhteisissä keskusteluissa syntyi tilaa myös epävarmuudelle. Kaikki eivät jakaneet samoja näkemyksiä, mutta halu löytää ratkaisuja oli yhteinen.
”Avoimuus, innostuneisuus ja muutoshaluisuus tekivät minuun suuren vaikutuksen”, Linervo sanoo.
Monelle osallistujalle kokemus oli vapauttava: turvallisessa tilassa ihmiset tulivat nähdyiksi ja kuulluiksi omina itsenään. Myös ne, joiden oli vaikea suhtautua seksuaali- ja sukupuolikysymyksiin, halusivat osoittaa tukensa.
Kysymys, jota kirkko ei voi sivuuttaa
Linervolle sukupuolen moninaisuus liittyy erottumattomasti kristinuskon perustaan.
“Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Moninaisuus on osa luomisen rikkautta.”
Samalla kirkolla on historiallinen velvollisuus tarkastella itseään kriittisesti:
“Kaikkia ei ole aina kohdeltu yhdenvertaisesti, ja kirkon toiminta on haavoittanut ihmisiä.”
Kysymykset oikeudenmukaisuudesta ovat Linervon mukaan olennaisia koko kirkon olemassaololle ja pysyvyydelle. Jos kirkko ei tartu sukupuoli- ja seksuaalikysymyksiin tässä ajassa, se menettää paitsi uskottavuuttaan, myös osan perusolemuksestaan.
”Kirkko on Kristuksen ruumis. Jos se sulkee ulkopuolelleen ison joukon ihmisiä, se ei ole kokonainen. ”
Rohkeus avaa keskustelun – Thaimaasta oppia myös Suomeen
Koulutuksen jälkeen keskustelu jatkuu kirkon sisällä. Tarkoituksena ei ole löytää nopeita vastauksia, vaan rakentaa yhteistä ymmärrystä.
Linervo on työskennellyt ennen Lähetysseuraa 18 vuotta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappina ja seurannut läheltä keskustelua sukupuoli- ja seksuaalikysymyksissä. Thaimaassa häntä yllätti, miten pitkällä aiheen kanssa ollaan.
“Erityisesti sukupuolen moninaisuus tuntuu monella tapaa luontevammalta kuin Suomen kirkossa. Meillä on yhä opittavaa siinä, ettei kaikkien tarvitse olla samanlaisia ollakseen arvokkaita.”
Miten sitten kuka tahansa voisi edistää osallistavampaa ja monimuotoisempaa kulttuuria kirkossa?
“Toivon rohkeutta. Kun joku uskaltaa avata suunsa, tuki ja kannustus seuraavat usein perässä.”
Teksti: Anna Peltonen
