Iltatorilla on päällä täysi tohina. Punaisten ja sinisten telttakatosten alla kaupataan tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, grillattua kalaa ja isanilaisia makkaroita, jotka saavat uniikin makunsa mausteista ja yrteistä. Jostain kantautuu thaimaalainen karaoke.
”Hei ajahn Sim, kuinka voit?” myyntitiskien takaa huikkaillaan iloisesti. Ajahn on Thaimaassa ja Laosissa käytettävä kunnianimitys, jonka voisi suomentaa opettajaksi. Se on verrattavissa japanilaiseen käsitteeseen sensei.
Kaikki näyttävät tuntevan tämän lempeäkatseisen rouvan. Hänellä on aikaa pysähtyä vaihtamaan kuulumiset jokaisen kanssa. Jatkaessaan matkaa hän toivottaa Jumalan siunausta.
Torin laidalla pikkupoika juoksee peräämme. Hän ojentaa ajahn Simille kassillisen ruokaa: perinteisiä kalapullia ja friteerattuja mykyjä vartaissa. ”Äiti lähetti”, poika selittää. Palaamme torille etsimään äidin myyntikojun. Äiti ilahtuu nähdessään meidät. Hän haluaa kiittää ajahn Simiä, joka oli auttanut pyöräonnettomuudessa loukkaantunutta poikaa. Ajahn Sim vaatii saada maksaa ruoat. Äiti suostuu vain, jos saa sujauttaa muutaman ylimääräisen vartaan matkaan.
Kuka on tämä kunnioitusta herättävä ajahn?
Pyhän Hengen puolella
Jongkolnee “Sim” Sampachanyanon syntyi köyhään yhdeksänlapsiseen buddhalaisperheeseen Ubon Ratchathanin provinssissa Koillis-Thaimaassa. Koti sijaitsi kaukana kaupungista, eikä alueella tunnettu kristinuskoa. Vuonna 1985 hän päätyi kotiapulaiseksi tanskalaisen lähetystyöntekijän perheeseen. Pikkuhiljaa kristinusko löysi paikkansa Simin elämästä.
”Vuonna 1989 otin kasteen vastaan. Tuolloin Pyhä Henki tuli minuun ja avasi sieluni Jeesukselle”, Sim kertoo. Hän päätti omistaa elämänsä Jumalan palvelemiselle.
Raamattukoulun opintojen myötä kirkastui ajatus pastorin ammatista. Tie pappeuteen oli kuitenkin pitkä. Elettiin vuosituhannen vaihdetta, eikä tuohon aikaan konservatiivisissa kirkon piireissä hyväksytty naispappeutta. Vasta vuonna 2018 Thaimaan evankelis-luterilainen kirkko vihki kaksi ensimmäistä naispappiaan, joista Sim oli toinen.
”Olen vuosien varrella tottunut toimimaan miesvaltaisessa ympäristössä. Aina se ei ole ollut helppoa, mutta Pyhä Henki on pitänyt puoliani”, Sim sanoo.
Käänteentekevä kohtaaminen
Sim oli alkanut luoda Koillis-Thaimaan Mukdahaniin luterilaisten kristittyjen ryhmää jo 1990-luvulla. Välissä hän kävi raamattukoulua, ja valmistuttuaan sieltä vuonna 2004 Sim muutti perheineen takaisin Mukdahaniin. Huumeiden käyttö ja salakuljettaminen ovat Aasian maita halkovan Mekong-
joen varrella vakava ongelma. Moni lapsi on menettänyt vanhempansa päihteille ja huumetuomioille.
Tuolloin vielä evankelistana työskennellyt Sim havahtui alueen lasten heikkoon asemaan. Kaikki alkoi siitä, kun hän eräänä päivänä huomasi kahden lapsen norkoilevan kaupan pihassa.
”Miksi ette ole koulussa”, Sim kysyi. Lapset vastasivat, ettei heitä huvita, koska he eivät selviydy kotitehtävistä, eivätkä vanhemmat ole kotona auttamassa. Eikä heillä sitä paitsi ollut thaimaalaisen lain edellyttämiä koulupukuja. Ilman niitä kouluun ei olisi menemistä.
Lasten tilanne jäi vaivaamaan Simiä. Hän alkoi selvittää lasten taustoja, ja pian kävi ilmi, että he elivät hyvin köyhissä oloissa isosisarustensa kanssa vailla vanhempia. Isä oli vankilassa, äiti häipynyt kuvioista.
”Autoin sisaruksia koulupukujen ja -tarvikkeiden hankinnassa, ja aloin järjestää heille tukiopetusta läksyjen tekoon seurakunnan tiloissa”, Sim kertoo.
Turvallinen kirkko
Sana kiiri naapurustossa, ja pian yhä useampi lapsi alkoi saapua koulun jälkeen kirkolle. Nyt jo vakiintunut toiminta kokoaa joka päivä yhteen parisenkymmentä lasta. Rutiini on joka päivä sama: ensin luetaan Raamattua, sitten tehdään läksyt ja lopuksi pelataan ja leikitään kirkon pihalla.
”Kirkko on lapsille turvallinen ympäristö, jossa he saavat olla lapsia. Moni on oppinut väkivallan mallin kotoa ja koulusta, mutta täällä ketään ei lyödä tai tönitä”, Sim sanoo.
Kirkolla lapsille myös tarjoillaan kuutena päivänä viikossa lämmin ruoka, joka voi olla osalle lapsista päivän ainoa ateria. Ruokaa valmistavat vapaaehtoiset, jotka ovat korvaamaton tuki pienillä resursseilla toimivalle seurakunnalle. Kaikkein vähävaraisimmat perheet saavat lisäksi ruoka-apua ja tukea lasten koulunkäyntikuluihin.
Lasten oikeudet tutuiksi
Mukdahan on yksi suurimmista ihmiskaupan keskuksista Mekong-joen varrella. Turvattomissa oloissa varttuvilta lapsilta puuttuu usein itsesuojelu- ja elämänhallintataitoja, ja moni lapsi on altis kaltoinkohtelulle ja hyväksikäytölle. Siksi Sim puhuu lasten oikeuksista aina kun mahdollista. Opetuksessa käsitellään perusoikeuksia opiskeluun, terveyteen ja turvaan.
”On tärkeää, että lapset itse oppivat tuntemaan omat oikeutensa, pitämään puoliaan ja hakemaan apua tarvittaessa”, Sim sanoo.
Hän varoittaa lapsia liikkumasta pahamaineisilla alueilla ja välttämään rekrytoitumista apulaisiksi baareihin, joissa tiettävästi tapahtuu ihmiskauppaa.
Lasten lisäksi Sim kouluttaa Mukdahanin alueen opettajia ja lasten huoltajia. Pastorin käynnistämä työ on edistyksellisyydessään omaa luokkaansa, sillä lasten oikeudet tunnetaan Thaimaassa ylipäänsä heikosti, eikä valtio ole ottanut riittävää roolia tilanteen muuttamiseksi.
”Esimerkiksi opettajille saattaa tulla täysin yllätyksenä, ettei lasta saa lyödä”, Sim kertoo.
Tietoisuutta lisäämällä ja asenneilmapiiriä muuttamalla kirkko rakentaa lapsille parempaa tulevaisuutta Thaimaassa. Samalla Mukdahanin työ toimii esimerkkinä Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyölle ympäri maan.
Yhtä seurakuntaa, yhtä perhettä
Silloin kun Sim ei työskentele lasten asialla, hän opettaa raamattupiireissä, kohtaa seurakuntalaisia, järjestää jumalanpalveluksia, ohjaa vapaaehtoisia ja tekee vankilavierailuja. Evankeliumi leviää luontevasti arjen askareiden lomassa. Kirkon takana sijaitsevaan kotiin Sim ennättää vasta pimeän laskeuduttua, kun lasten päivällistarpeet seuraavalle päivälle on hankittu.
”Minua motivoi työssäni halu kohdata ihmisiä ja viedä kristinuskon sanomaa thaimaalaisille. Erityisen ylpeä olen seurakuntani ykseydestä: siitä päättäväisyydestä, jolla ihmiset haluavat oppia lisää Jumalasta, ja seurakuntalaisten valmiudesta lähteä toteuttamaan saatua tehtävää ihmisten auttamiseksi koko yhteisössä”, Sim sanoo.
Kokonaisvaltainen työlleen omistautuminen edellyttää vahvoja kotijoukkoja. Simin puoliso, lakimiehenä työskentelevä Weerapong “Pii Tanai” Sampachanyanon, on ollut vaimonsa rinnalla ja kannustanut tätä urallaan jo 40 vuotta. Kun Sim lähti opiskelemaan Bangkokiin, mies huolehti lapsista, mikä on thaimaalaisessa kulttuurissa poikkeuksellista.
Vaimonsa tapaan Pii Tanai haluaa auttaa yhteisöään ja tehdä lähetystyötä. Hän tarjoaa esimerkiksi paperittomille maahanmuuttajille lakitukea ja kutsuu vaikeassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä seurakunnan työn piiriin. Koska kenellä tahansa tulisi olla mahdollisuus lakitukeen varallisuudesta riippumatta, Pii Tanai on tehnyt kymmenen vuoden ajan lakineuvontaa tarjoavaa radio-ohjelmaa. Samalla evankeliumi on levinnyt Thaimaan ja Laosin raja-alueella.
Pariskunnan nyt jo aikuiseksi varttuneet lapset palvelevat hekin seurakuntalaisia omilla lahjoillaan. Esimerkiksi perheen poika huolehtii kirkon tekniikasta ja sähköistä, soittaa seurakunnan bändissä ja järjestää musiikkiopetusta lapsille.
Joka antaa omastaan
Palataan vielä lämpimään marraskuiseen iltaan Mukdahanissa. Mitä tapahtui isolle kassilliselle ruokaa, jonka perheenäiti antoi Simille? Sen sijaan, että pastori olisi vienyt ruoan omalle perheelleen, hän poikkeaa kotimatkalla vaatimattomalle asumukselle ja lahjoittaa ruoat vähävaraiselle lapsiperheelle. Perhe näyttää ilahtuneelta, muttei suoranaisesti yllättyneeltä – ei liene ensimmäinen kerta, kun Sim on muistanut heitä.
Vielä ennen kotiinpaluuta Sim pysähtyy ruokkimaan lähitienoon katukoirat. Hän on myös rokottanut koirat rabiekselta, sillä ne viihtyvät kirkon alueella, jossa leikkii paljon lapsia. Jos koiria ei rokotettaisi, lapset olisivat vaarassa.
”Koirista huolehtiminenkin on lastensuojelua”, Sim sanoo.
Viikon ajan pastorin työtä lähietäisyydeltä seuranneena oivallan, että tämä nainen vie ajatuksen kokonaisvaltaisesta lähetystyöstä aivan uudelle tasolle. Nyt ymmärrän, miksi hän on koko yhteisön kunnioittama rautarouva.
Jongkolnee “Sim” Sampachanyanon
- Kuka olet? Mukdahanin seurakunnan pastori ja Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäisiä naispappeja.
- Missä asut? Mieheni, aikuisen poikani ja tämän puolison kanssa Mukdahanissa Koillis-Thaimaassa. Aikuinen tytär asuu Singaporessa ja työskentelee paikallisessa kirkossa.
- Mitä harrastat? Kukkien kasvatusta ja vihannesten viljelyä.
- Mitä syöt aamuisin? Keitettyä tahmariisiä lisukkeilla.
- Lempivirtesi? Amazing Grace.
Teksti: Anna Peltonen
Katso video seurakuntaelämästä Mukdahanissa:
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomissa 1/2025.
Nyt kun olet täällä…
…meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
Tilaa Lähetyssanomat