“Me näimme toisemme jo kaukaa yliopiston käytävillä kauan sitten”, kertovat Elisabeth, 63, ja Gerardo, 68, Hands hymyillen videohaastattelussa lokakuussa 2023. Tavalliseen venezuelalaiseen tapaan kummatkin puhuvat nopeasti, toistensa päälle ja toistensa lauseita jatkaen, koko ajan vitsaillen. Yli 40 vuotta yhteiseloa ja yhteistyötä näkyy – ja kuuluu – myös videon välityksellä.
Oli vuosi 1978, kun nuoret venezuelalaiset tutustuivat toisiinsa insinööriopintojen parissa yhteisten kavereiden kautta. Ensimmäiset merkittävät katseet vaihdettiin raamattupiirissä. Vuosi vierähti ennen kuin he uskaltautuivat tunnustamaan ihastuksensa. Siitä sai alkunsa yhteinen matka ja kirkon palveleminen.
Pian seurustelun alettua pariskunta ryhtyi käymään yhdessä luterilaisessa kirkossa. Kummatkin tulivat katolilaisesta perheestä, mutta Gerardo löysi ensimmäisenä tiensä luterilaisen kirkon pariin. Pari jatkoi raamattupiirissä käymistä ja kummatkin osallistuivat kirkon toimintaan vapaaehtoistyön merkeissä.
Luterilaisuus veti heitä puoleensa avoimuutensa ja kaikkia koskevan rakkauden takia. “Meille luterilaisuus tarkoittaa vapautta. Olemme kaikki Jeesuksen lapsia, emme ominaisuuksiemme takia, vaan Hänen rakkautensa takia”, kertoo Gerardo.
Luterilaisuus vei voiton
Vuonna 1983 pariskunta meni naimisiin ja työ yhteisen insinööriyrityksen parissa alkoi. Muutaman vuoden jälkeen syntyivät lapset Josue ja Zurisadai. Samoihin aikoihin Gerardo aloitti työt maallikkopappina Valencian kaupungissa.
Vuodet vierivät, ja kutsumus kirkollisen työn pariin kasvoi niin vahvaksi, että lopulta Gerardo päätti omistautua teologisille opinnoille täysin. Koko perhe muutti opintojen mukana Brasiliaan, josta Gerardo valmistui papiksi vuonna 1999.
Elisabeth alkoi samoihin aikoihin opiskella musiikkia, jotta hän voisi työskennellä kirkkomusiikin ja pyhäkoulujen parissa. Pariskunnalle oli tärkeää, että kummatkin löysivät paikkansa ja tehtävänsä luterilaisessa kirkossa, Elisabeth tähdentää.
He uskovat luterilaisuuden olevan suuri tuki kaikille apua tarvitseville, varsinkin perheille. Siitä oli tukea myös heidän oman perheensä muodostumisessa. “Luterilaisuudessa on niin paljon hyvää! Kaikki ovat kutsuttuja tähän isoon, ekumeeniseen perheeseen. Kutsu on aina avoinna kaikille.”
Yhteistyö suomalaisten kanssa liikuttaa
Tänä vuonna parille tulee täyteen 20 vuotta työskentelyä Valencian kaupungin seurakunnassa, jossa myös Lähetysseura tukee neljän eri hankkeen avulla Venezuelan luterilaista kirkkoa ja alueen kaikkein eniten apua tarvitsevia.
Kun pariskunta vuonna 2003 aloitti työnsä Valencian seurakunnassa, he tutustuivat myös ensimmäistä kertaa
suomalaisiin Lähetysseuran työn kautta. Ensimmäiset luterilaiset lähetystyöntekijät olivat saapuneet maahan kymmenen vuotta aikaisemmin.
Gerardo ja Elisabeth vaikuttavat liikuttuneilta puhuessaan yhteistyöstä suomalaisten kanssa, sillä lähetystyöntekijöiden kanssa toteutettu yhteistyö oli heidän mukaansa myös luterilaisen kirkon hienointa aikaa.
“Oli niin hienoa tuntea, että teemme tätä Jumalan työtä yhdessä, että kävelemme yhdessä suomalaisten kanssa. Olemme saaneet kaikista kirkoista eniten tukea juuri suomalaisilta. Läsnäolonne tuki meitä paljon, ja opimme teiltä valtavasti”, Gerardo muistelee.
“Esimerkiksi Noora Nurmi -nimisen lähetystyöntekijän kanssa aloin tehdä töitä kummilasten parissa. Hän halusi, että minäkin pääsen mukaan toimintaan. Tähän päivään asti olen tehnyt työtä lasten parissa”, lisää Elisabeth.
Kun viimeiset lähetystyöntekijät lähtivät Valenciasta vuonna 2007, oli se Valencian kirkolle haastava paikka. Moni tehtävä jäi ilman tekijää, ja vei aikaa ennen kuin kirkko pystyi järjestäytymään uudelleen. Mahdollisuus oppia toisilta ja kiitollisuus yhteisestä matkasta on kuitenkin kantanut tähän päivään asti.
Karibialta Naantaliin
Tutkimattomat ovat Herran tiet – lähetystyön avulla Handsin perhe ystävystyi Noora ja Anssi Nurmen kanssa, ja ystävyyden avulla perheen tytär Zurisadai lähti vuonna 2008 opiskelemaan Suomeen. Nyt on kulunut 15 vuotta, ja Zuri elää edelleen Suomessa. Hän asuu Naantalissa suomalaisen aviomiehensä ja 4-vuotiaan Lucas-poikansa kanssa.
Elisabeth ja Gerardo ovat vierailleet Suomessa useamman kerran, ja Gerardo on päässyt myös saarnaamaan useammassa suomalaisessa kirkossa. Pariskunta pitää edelleen yhteyttä entisiin lähetystyöntekijöihin ja vierailee heidän luonaan Suomi-vierailuillaan.
“Ihastuimme Suomeen heti ensimmäisellä vierailullamme! Olimme kuulleet maasta niin paljon suomalaisten ystäviemme kautta, ja kaikki olivat niin mukavia meille”, Elisabeth muistelee.
Myös jouluksi 2023 pariskunta matkusti poikansa kanssa Suomeen tapaamaan tyttären perhettä. Koko perhe vietti juhlapyhää yhdessä edellisen kerran 16 vuotta sitten. Tytär Zurisadai pyysi äitiään tuomaan pojanpojalle joulukoristeen Venezuelasta, jotta he pääsivät yhdessä koristelemaan joulukuusta ja Venezuela oli edes hitusen verran lähempänä.
Toivosta ei luovuta
“Suomessa kaikki toimii – koulut, terveydenhuolto, turvallisuus. Se on todella saanut meidät pohtimaan, mitä maallemme on tapahtunut ja kuinka paljon olemme menettäneet”, Elisabeth sanoo.
“Tilanne Venezuelassa on äärimmäisen hankala niin sosiaalisesti, poliittisesti kuin taloudellisestikin. Koko maalta on viety vapaus toimia normaalisti” jatkaa Gerardo. Kohta kymmenen vuotta kestänyt kriisi vaikuttaa edelleen valtaosan venezuelalaisista arkeen, ja sähköstä, kaasusta, bensasta ja vedestä on edelleen pulaa joka puolella maata.
Valtio on rajoittanut rankalla kädellä myös median ja kansainvälisen tuen toimintaa Venezuelassa. Pariskunta päivitteleekin videohaastattelumme aikana, kuinka ihmeellistä ylipäätään on, että heillä on käytössään sähköä ja he pystyvät kommunikoimaan ulkomaailman kanssa näin sujuvasti monen vuoden tauon jälkeen.
Vaikka paljon on menetetty, ei toivosta luovuta ikinä, muistuttaa Gerardo. “Vaikka välillä tuntuu, että Venezuela on jäänyt täysin yksin ongelmiensa kanssa, Jeesus kävelee rinnallamme jokaisena vuoden päivänä. Olemme Hänen instrumenttejaan, ja luotamme Hänen suunnitelmaansa.”
Pariskunta haluaa lähettää paljon terveisiä ja ennen kaikkea sydämelliset kiitoksensa Suomeen, josta on tullut pariskunnalle äärimmäisen tärkeä niin työn, tuen, ystävien kuin perheenkin kautta.
“Suomalaiset ovat paljon vakavampia kuin me venezuelalaiset, jotka aina etsimme naurun aihetta, oli tilanne kuinka vakava tahansa. Toisaalta kaikki on paremmin järjestetty Suomessa. Olisi niin paljon, mitä voisimme oppia toisiltamme!”
Teksti: Anna Lundén
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
