Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

YK:n tyttöjen päivä 11.10.: Siddhakala alkoi uskoa tulevaisuuteen

Kummioppilaat ottavat iloisina vastaan koulu- ja muita tarvikkeita. Kuva UMN
Kummioppilaat ottavat iloisina vastaan koulu- ja muita tarvikkeita. Kuva UMN

– Jos en olisi päässyt mukaan kummiohjelmaan, olisin päätynyt lukutaidottomaksi kylänaiseksi, toteaa 14-vuotias Siddhakala Kulal Pinan kylästä Mugusta. Lokakuun 11. vietetään YK:n tyttöjen päivää, jonka tarkoitus on tehdä näkyväksi tyttöjen asemaa maailmassa.

Mugun lääni on yksi Nepalin köyhimmistä, vähiten kehittyneistä ja vaikeimmin tavoitettavista lääneistä. Suomen Lähetysseuran kummiohjelma tukee siellä sadan alakastisen eli dalit-tytön koulunkäyntiä.

Ilman tukea dalit-lapset, varsinkaan tytöt, eivät usein pääse kouluun. Lapsia tarvitaan kotitöissä. Tytöt naitetaan hyvin nuorina, minkä jälkeen he tekevät työtä miehen ja tämän suvun hyväksi ja saavat lapsia nuorina. Tytön kouluttamisen katsotaan olevan turhaa. Kummiohjelman kautta autetaan juuri niitä tyttöjä, joilla ei muuten ole mahdollisuutta koulutukseen. Koulu on ilmainen viidenteen luokkaan saakka, joten kummiohjelmassa mukana olevat opiskelevat kuudennelta luokalta ylöspäin.

”Aloin uskoa tulevaisuuteen”

Siddhakala asuu isänsä, veljensä ja siskopuolensa kanssa pienessä kivitalossa. Siddhakalan ollessa vauva hänen isänsä lähti monen muun isän tavoin Intiaan töihin hiilikaivokselle. Isän ollessa Intiassa perheen äiti kuoli, Siddhakala oli vasta seitsemän kuukauden ikäinen.

Isä palasi Muguun, mutta elämä oli rankkaa. Hän elätti perhettään hoitamalla naapurin karjaa. Palkaksi hän sai viljaa ja joskus lihaa, mutta ei rahaa. Ilman rahaa hän ei voinut kouluttaa lapsiaan, vaikka ymmärsi, että se olisi tärkeää.

– Omasta pienestä maatilkustamme riitti ruokaa vain kolmeksi kuukaudeksi vuodesta, Siddhakalan isä kertoo.

Siddhakala kuitenkin yritti käydä koulua. Hän työskenteli naapurin pellolla ansaitakseen vähän rahaa.

– Keräsin vanhoja vaatteita vaatteikseni ja olin nälässä koko ajan, Siddhakala muistelee.

Elämä muuttui dramaattisesti kolme vuotta sitten, kun Siddhakala pääsi mukaan kummiohjelmaan. Kummiohjelman kautta hänen koulumaksunsa maksetaan. Hän sai kyniä, vihkoja, kirjoja, koulupuvun ja muita vaatteita, koululaukun, kengät, sukkia, laskimen ja jopa sateenvarjon!

– Yhtäkkiä aloin uskoa tulevaisuuteen, Siddhakala sanoo.

Koulutuksen myötä moni asia muuttuu

Tyttöjen koulutus on avain sosiaaliseen muutokseen, tietoisuuden kasvuun ja kehitykseen Mugussa. Sukupuolten välinen tasa-arvo ja naisten oikeuksien toteutuminen ovat köyhyyden vähentämisen ja kehityksen edellytyksiä. Mugussa on todettu, että dalit-perheiden sosiaalinen status ja arvostus ovat kasvaneet ja perheet ovat ylpeitä koulutetuista perheenjäsenistään. Sekä dalitien että tyttöjen syrjinnän raportoidaan vähentyneen.

Koulutuksen myötä tyttöjen avioitumisikä nousee. Tämä puolestaan vähentää erilaisia synnytyksiin liittyviä komplikaatioita ja lapsikuolleisuutta. Lasten osallistuminen myös muunlaiseen aktiiviseen kerhotoimintaan on kasvanut, ja vanhemmat osallistuvat koulujen vanhempainiltoihin merkittävästi aiempaa enemmän. Tästä seuraa myös se, että lapset ovat tulevaisuudessa kiinnostuneempia hoitamaan yhteisönsä ja kylänsä asioita.

Kerhotoiminnan puitteissa lapsille ja nuorille opetetaan mm. hygieniaan liittyviä asioita ja keittiöpuutarhan hoitamista. Keittiöpuutarha tuo vaihtelua muuten yksipuoliseen ravintoon. Kummiohjelman aikana on todettu kylien puhtaanapidon ja henkilökohtaisen hygienian tason kasvaneen.

Mugun kummihanke alkoi vuonna 2005. Tällä hetkellä Mugun dalit-tytöistä koulua käy 20 prosenttia enemmän kuin dalit-tytöistä muualla Nepalissa. Kummiohjelma on osa United Mission to Nepal -järjestön hanketta, jonka tavoitteena on myös mm. kouluttaa opettajia ja parantaa koulurakennuksia. Suomen Lähetysseura tukee myös tätä hanketta ja saa siihen ulkoministeriön kehitysyhteistyötukea.

Merkittävä tapahtuma Mugun läänissä oli tien valmistuminen viime keväänä. Nyt Muguun voi todella kulkea tietä pitkin ja sinne voidaan kuljettaa tavaraa – ainakin periaatteessa. Käytännössä tie on käyttökelvottomassa kunnossa koko sadekauden ajan. Lehdissä kuitenkin kirjoitellaan, miten Mugun läänikin pääsee vihdoin maantien myötä kehityksen piiriin.

”Minä en mene naimisiin lapsena”

Koulutetut dalit-tytöt ovat todellisia roolimalleja omissa kylissään: He tuovat kyliin monenlaista tietotaitoa ja lisäävät tietoisuutta tyttöjen, naisten ja dalitien oikeuksista. Hansa Devi B. K. on opettajana oppikoulussa, Krishna Maya Sunar työskentelee naisten oikeuksia ajavassa järjestössä ja Uma Devi B.K. toimii projektityöntekijänä lääninkehityskomiteassa.

Siddhakala opiskelee niin ahkerasti kuin mahdollista menestyäkseen koulussa. Hän käy myös kylän lasten kerhossa, jossa opetetaan monia hyödyllisiä, kuten hygieniaan ja siisteyteen liittyviä asioita.

Hän kertoo kaikille tarinan omasta nuorena kuolleesta äidistään.

– Tytöt, jotka joutuvat naimisiin alle 18-vuotiaina, kohtaavat monia psyykkisiä ja fyysisiä vaikeuksia. Kenenkään ei pitäisi joutua menemään naimisiin lapsena. Minä en suostu menemään lapsena naimisiin, kuten äitini joutui. Aion todistaa tämän sitoumukseni käytännössä ja olla esimerkki muille! Siddhakala sanoo päättäväisesti.

Teksti on muokattu Anni Takon kummikirjeestä

Nepalissa pohdittiin lapsiavioliittojen seurauksia