Suomen Lähetysseuran Syyrian-rauhanhanke käynnistyi vuonna 2014 yhtenä keskeisenä tavoitteenaan, että syyrialaiset saavat äänensä kuuluviin Syyriaa koskevassa päätöksenteossa ja uutisoinnissa. Sodan alkamisesta tulee 15.3.2020 kuluneeksi yhdeksän vuotta. Syyrian tilannetta koskevan uutisoinnin valossa näihin tavoitteisiin on vielä matkaa.
Väkivaltaa pakenevia syyrialaisia koskeva keskustelu Suomessa ja EU:ssa on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta polarisoitunut ”uhka sisäiselle turvallisuudelle” – ”humanitaarinen hätätilanne” -akselille. Rajaa ylittämään pyrkivistä syyrialaisista pakolaisista puhutaan ”hallitsemattomana kansainvaelluksena” tai ”siirtolaisvirtana”. Ilmaisut ohittavat sen, että kansainvälinen oikeus ja EU:n lainsäädäntö turvaavat siviiliväestön oikeuden paeta väkivaltaisuuksia ja hakea turvapaikkaa maan rajojen ulkopuolelta.
Sodan yhdeksännen vuosipäivän alla koko maata leimaa se, että instituutiot ja tukiverkostot ovat romahtamaisillaan vakavien ihmisoikeusloukkauksien ja väkivallan yhä jatkuessa. Konfliktin aiheuttama muuttoliike on suuntautunut etupäässä maaseudulta kaupunkeihin, ja myös uusia kaupunkeja on syntynyt. Eräiden analyysien mukaan maan joitain alueita ja väestönosia uhkaa nälänhätä. Massiivisen aineellisen tuhon lisäksi erityisesti siviileihin kohdistuneet, sodan lakeja rikkoneet toimet, kuten kemiallisten aseiden käyttö, ovat romahduttaneet ihmisten psykososiaalista hyvinvointia silloinkin, kun suora väkivalta on jo loppunut.
Idlibissä alueen asukkaat jännittävät, kestääkö siviilikohteisiin kohdistuvat sotatoimet keskeyttänyt tulitauko. Heidän pelkoaan lisäävät muualta Syyriasta alueelle kantautuneet koronatapauksia koskevat huhut. Tätä eivät minulle kertoneet lukuisat Idlibin tilannetta ja sen ylirajaisia ulottuvuuksia käsittelevät ulko- ja turvallisuuspoliittiset analyysit vaan Ylen toimittajan haastattelemat tavalliset idlibiläiset jutussa, joka on harvinainen poikkeus säännöstä: konfliktista puhutaan ja kirjoitetaan myös Suomessa lähinnä Venäjän ja Turkin kautta eikä syyrialaisia nähdä ja kuulla aktiivisina toimijoina.
On hyvä muistaa, että Syyrian konflikti ei ole ainoastaan ns. proxy war eli ulkovaltojen tukemiensa joukkojen kautta käymä sota vaan sisällissodan juurisyyt löytyvät syvältä syyrialaisesta yhteiskunnasta. Sodan peliksi mieltävät analyysit ovat harvoin ihmiskeskeisiä ja holistisia – tavallisten ihmisten, erityisesti naisten, näkökulmat on niissä sivuutettu. Kuitenkin naiset ovat Syyriassakin samaan aikaan sekä monille sodan vaikutuksille haavoittuvin ryhmä että se resurssi, josta erityisesti lasten ja usein koko perheiden selviytyminen riippuu yhteiskunnan turvaverkkojen romahtaessa. Monien ulko- ja turvallisuuspoliittisten analyysien käyttämät vertauskuvat shakki, suurvaltapeli ja valtapeli piirtävät kuvaa pelilaudasta, jonka ääressä toimijat toteuttavat strategioita. Inhimillisen turvallisuuden sijasta niiden käsitys turvallisuudesta on kapea, kun taas rauhantoimijat puhuvat kokonaisvaltaisesta, inklusiivisesta tavasta lukea ja tulkita konflikteja, kun tavoitteena on saavuttaa rauha.
Mitä yhteisöjen hajoaminen monta kertaa, väkivaltaisuuksiin osallistuminen ja niiden kohteena oleminen sekä ulkovaltojen intressien edustajiksi ja välineiksi joutuminen merkitsevät syyrialaisten mahdollisuuksille ja pyrkimyksille elää yhdessä ja rakentaa rauhaa? Sodan vuosien aikana Turkkiin paenneiden yli 3 miljoonan syyrialaisen asema on hauras. Monet heistä ovat kotoisin Idlibin alueelta, jonka alkuperäisistä asukkaista moni on muuttanut alueen sisällä turvallisemman asuinalueen toivossa useita kertoja. Samaan aikaan moni Idlibissä tällä hetkellä asuvista on paennut sinne muualta Syyriasta. Läheskään kaikki eivät halua palata alkuperäisille kotiseuduilleen, vaikka voisivatkin. Heille mahdollinen pako Idlibistä voi olla jo toinen, kolmas tai jopa kymmenes konfliktin aiheuttama siirtyminen. Resurssit ovat hyvin niukat, eivätkä ihmisten mielipiteetkään aina kohtaa. Tämä aiheuttaa alkuperäisten ja muualta tulleiden asukkaiden välille jännitteitä, joita paikalliset rauhantoimijat pyrkivät Idlibissä liennyttämään myös Lähetysseuran Syyrian-rauhanhankkeen tuella.
Myös muualla Syyriassa ihmiset kurkottavat yli heitä erottavien rajojen ja eroavaisuuksien Lähetysseuran rauhanhankkeen tuella, jota se toteuttaa yhdessä syyrialaisen kumppaninsa kanssa. Usein muutoksentekijöinä ovat nuoret, on sitten kyseessä turvallisten yhteisten tilojen luominen suurkaupunkiin, koulukirjojen lukeminen äänikirjoiksi näkövammaisille vapaaehtoisvoimin ja jakaminen koko maan alueelle tai konfliktirajat ylittävän kastelukanavan korjaaminen. Toivotaan, että heidän ponnistelunsa tulevaisuuden puolesta kaikkialla Syyriassa saisi ansaitsemansa huomion.
Kirjoittaja: Riina Isotalo, johtava asiantuntija Lähetysseuran Syyrian-rauhanhankkeessa
