Mouno Souaré ja Siira Camara kiskovat tottuneesti köydestä, ja vesiämpäri nousee kymmenen metrin syvyydestä. Kun naiset saavat täytettyä osan kastelukannuista, he heittävät tyhjän ämpärin takaisin kaivoon. Ämpärin molskahdettua veteen on taas aika kiskoa.
Kaivon vieressä on kyllä aurinkovoimalla toimiva pumppu, jonka pitäisi nostaa vesi kaivosta ja syöttää se kastelualtaisiin eri puolille puutarhaa. Valitettavasti pumppu on rikki eikä tarvittava varaosa ole vielä tullut.
Olemme noin 50 naisen ylläpitämässä yhteisöpuutarhassa Dialakoton alueella Senegalissa. Naiset ovat istuttaneet tänne muun muassa sipulia, salaattia, okraa, munakoisoa ja chiliä. He käyvät päivittäin kastelemassa kasvit.
”Olemme hyvin tyytyväisiä puutarhaan, vaikka meillä on ollut paljon haasteita ja välillä on ollut lannistavaa kävellä tänne 30 minuuttia päivittäin”, naiset kertovat.
Rikkoutuneen pumpun lisäksi harmia ovat aiheuttaneet kasveja syöneet eläimet. Nyt alue on onneksi saatu aidattua.
Puutarhaan on myös juuri tuotu mehiläispesiä, jotka otetaan pian käyttöön. Hunajasta saa hyvän hinnan, ja sitä voi hyödyntää viljelijäperheiden ruokana. Mehiläisiä tarvitaan pölyttämään puutarhan vihanneksia ja hedelmiä.
Kastelu- ja juomavettä ei aina riitä tarpeeksi
Senegalissa ilmastonmuutos on aiheuttanut sademäärien vähentymistä ja keskilämpötilan nousua. Kastelu- ja juomaveden saatavuus on uhattuna ja perheiden ruokaturva heikentynyt.
Dialakoto on syrjäisä ja köyhä alue, jossa toimeentulomahdollisuudet ovat heikot. Senegalin luterilaisen kirkon ja Lähetysseuran toteuttama yhteisöpuutarha ja sen kehittämiseen liittyvät koulutukset vahvistavat naisten roolia perheissä ja parantavat perheiden toimeentuloa ja ruokaturvaa.
”Kun sato on valmis, perheemme saavat ruokaa. Tulossa on vasta ensimmäinen sato, joten tästä ei jää vielä tuotteita myyntiin, mutta myöhemmin se on mahdollista”, naiset arvioivat.
Teksti Heli Vuohelainen
*** Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. ***
