Každyj-säätiön vuosittainen kesäleiri järjestettiin elokuussa viidettä kertaa. Leiri on monen vaikeasti vammaisen, suurimman osan ajastaan kotona viettävän nuoren vuoden kohokohta – jopa elämää muuttava kokemus.
– Meillä ei ole aurinkoisia tarinoita toipumisesta, mutta haluamme antaa näille lapsille ja nuorille toivoa, elämäniloa ja paremman arjen. Teemme työtä, jotta heillä olisi mahdollisuus toteuttaa unelmansa, saada koulutus ja osallistua sen sijaan, että he eläisivät eristettyinä neljän seinän sisälle, jossa ainoa yhteys ulkomaailmaan on kenties tietokone, kertoo Každyj-säätiön perustaja ja johtaja Veronika Shutova.
Vuonna 2014 perustettu järjestö työskentelee vaikeasti vammaisten lasten ja nuorten aseman ja elämänlaadun parantamiseksi. Suomen Lähetysseura on tukenut järjestön toimintaa sen perustamisesta alkaen.
Koronaepidemian vuoksi tämän kesän leirin osanottajien määrä oli rajattu 60:een, joten kaikki halukkaat eivät päässeet mukaan. Silti osanottajia kaksiviikkoiselle leirille tuli ympäri Venäjää, yksi Siperiasta asti.
– On hienoa kuulla leiriläisten sanovan, miten tämä muuttaa heidän elämänsä. Esimerkiksi 18-vuotias Ilnur oli mukana ensimmäistä kertaa. Hän istuu pyörätuolissa, eikä ole koskaan aiemmin ollut poissa kotoa ilman vanhempiaan. Leirillä hän sai viettää aikaa muiden nuorten kanssa ja rohkaistui ottamaan kontaktia ihmisiin ihan eri tavalla kuin aiemmin, Veronika iloitsee.
– Leirin keskustelut olivat erittäin syvällisiä. Puhuimme siitä, mitä nuoret voivat saavuttaa ja minkälaisia esteitä ja pelkoja heillä on. Käsittelimme myös perheväkivaltaa, jota jotkut nuoret joutuvat kokemaan. Se on hyvin traumaattista. Siksi panostamme myös vanhempien parissa tehtävään työhön.
Veronika Shutova haluaa järjestää vammaisille lapsille ja heidän perheilleen mahdollisuuksia kohdata toisiaan ja muita ihmisiä. Venäjällä esteetön ympäristö on kuitenkin vielä aika kaukainen tavoite, joten Veronika unelmoikin omasta leirikeskuksesta, joka olisi kaikille sopiva.
– Näen kuitenkin jo muutosta yhteiskunnassa. Pyörätuolissa istuvia lapsia näkee aiempaa enemmän, eivätkä ihmiset pelkää enää niin paljon vammaisia. Olen oppinut paljon tehdessäni yhteistyötä suomalaisten kanssa ja olen onnellinen saadessani työskennellä sen puolesta, että kaikilla ihmisillä olisi yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet.
Kodin seinien sisältä järjestön kasvoiksi
Anastasia Smirnova, 21, tuli mukaan Každyj’n toimintaan 16-vuotiaana. Nyt hän opiskelee psykologiaa Pietarissa ja vastaa järjestön sosiaalisesta mediasta.
– Kärsin selkäydinperäisestä lihassurkastumasta ja olen joutunut käymään sairaalassa säännöllisesti pari kertaa vuodessa 12-vuotiaasta asti. Hyvin harvalla vammaisella nuorella on mahdollisuus yliopisto-opintoihin Venäjällä, mutta Každyj’n tuella minä pääsin opiskelemaan. Haluan työskennellä kouluttajana ja psykologina esikouluikäisten lasten parissa, Anastasia kertoo.
Anastasia tutustui Veronikaan lastensairaalassa, jossa Veronika työskentelee psykologina. Veronika kertoi hänelle mahdollisuudesta tulla leirille.
– Tuo ensimmäinen leiri muutti elämäni. Ennen sitä kävin vain sairaalassa ja muun ajan vietin kotona, enimmäkseen huoneessani. Parhaimmat muistoni ovat leireiltä ja muista Každyj’n tapahtumista. Ja nyt työskentelen Každyj’ssa!
Veronika Shutovan mukaan Anastasia toimii järjestön kasvoina ja edustaa sitä erilaisissa tapahtumissa, konferensseissa ja seminaareissa.
– Hän on todellinen taistelija, joka on voittanut monia esteitä, Veronika kehuu.
Keväällä Anastasia aloitti sosiaalisessa mediassa projektin, jossa liikuntavammaiset nuoret jakavat tarinoita siitä, miltä maailma näyttää pyörätuolista käsin. Projekti sai paljon huomiota ja monet nuoret jakoivat tarinansa.
– Unelmoin siitä, että kaupungilla olisi helpompi liikkua pyörätuolilla ja että vammaisten ihmisten ei tarvitsisi taistella viranomaisten kanssa saadakseen lääkkeitä. Unelmoin omasta perheestä ja matkustamisesta – ja siitä, että jonain päivänä keksittäisiin taikarokote, jonka ansiosta yhteiskunta ja ihmiset lakkaisivat katsomasta vammaisia kierosti ja vältellen.
Teksti Christina Heikkilä ja Kirsi Elo
Každyj-säätiö
Suomen Lähetysseura on tukenut Každyj-säätiötä sen perustamisesta vuodesta 2014 alkaen. Tuen on määrä päättyä vuonna 2022. Taloudellisen tuen lisäksi Lähetysseura on antanut asiantuntija-apua erityisesti järjestön varainhankinnan kehittämiseen. Tässä ovat olleet apuna Andrey ja Christina Heikkilä.
Viime vuosina Každyj onkin saanut paljon näkyvyyttä ja löytänyt Venäjältä sekä taloudellista tukea että uusia ihmisiä mukaan toimintaansa. Se on saanut valtiolta käyttöönsä asianmukaiset toimitilat Pietarissa ja ns. Presidentin rahasto myönsi jo toista kertaa tukea kesäleirin järjestämiseen, mikä on arvokas tunnustus järjestön työlle.
Järjestöllä on kolme osa-aikaista työntekijää sekä yli 50 vapaaehtoista. Tuen piirissä on vuosittain yli 200 ihmistä. Monet ovat vaikeasti vammaisia lapsia ja nuoria, joiden elinajanodote on lyhyt.
Voit lukea lisää Každyj’n työstä lokakuussa ilmestyvästä Lähetyssanomien numerosta.
