Kun Eulogia oli 15-vuotias, hänet raiskattiin, minkä seurauksena hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Tyttö joutui jättämään koulun kesken voidakseen elättää itsensä ja lapsensa, sillä hänen vanhempansa eivät sallineet nuoren yksinhuoltajaäidin asua enää kodissaan. Vanhemmat järjestivät Eulogialle puolison, jonka kanssa Eulogia joutui kuitenkin kärsimään niin fyysisestä kuin henkisestäkin väkivallasta.
”Jokainen päivä oli edellistä kamalampi. Mieheni mitätöi ja pahoinpiteli minua”, Eulogia kertoo.
Voidakseen elättää perheen, johon syntyi lopulta vielä kolme lasta lisää, Eulogia päätti ruveta myymään ruokaa kaivostyöläisille maaseudulla. Silloin puolisosta tuli hyvin mustasukkainen ja entistäkin väkivaltaisempi. Eräänä päivänä Eulogian palatessa kotiin puoliso oli tyhjentänyt kodin ja vienyt tavarat ja myös heidän tyttärensä mukanaan. Eulogia sai myöhemmin tyttärensä takaisin, mutta elo yksinhuoltajana oli raskasta.
”Itkin ja mietin mitä teen yksin neljän lapsen kanssa. Rukoilin epätoivoisesti apua Jumalalta.”
Eulogia alkoi työskennellä kaivoksessa keittäjänä ja otti aina lapsensa mukaan töihin. Eräänä päivänä kaivoksessa tapahtui onnettomuus, jossa hänen pieni tyttärensä kuoli. Eulogia masentui vakavasti.
”Tunsin suurta syyllisyyttä, sillä koin tyttäreni kuoleman olleen minun syytäni. Kaduin sitä, että olin valittanut, kuinka rankkaa neljän lapsen kanssa oli. Toivoisin niin, että tyttäreni olisi vielä elossa.”
Uuden elämän alku löytyi kirkon naistyöstä
Eulogia löysi tiensä luterilaiseen seurakuntaan ja elämässä alkoi taas olla toivoa. Seurakunnassa hän näki ilmoituksen naisten työpajasta, ja päätyi siten Lähetysseuran tukeman Naiset toivon tiellä -työn pariin. Koulutuksissa hän oppi tuntemaan oikeuksiaan ja väkivallan kieltävät lait sekä sai paremmat valmiudet vaatia oikeuksiaan entiseltä puolisoltaan. Viime vuonna hän onnistui vihdoin saamaan tämän maksamaan elatusapua lapsistaan.
Nykyään Eulogia asuu viiden kilometrin korkeudessa sijaitsevassa Antaquillan kylässä, pyörittää omaa kauppaansa ja toimii luterilaisen kirkon naistyön johtoryhmässä. Koko perhe käy luterilaisessa seurakunnassa. Eulogian kolme poikaa, jotka ovat nyt 24-, 18- ja 16-vuotiaita, ovat innokkaita opiskelijoita, vanhin on jo kouluttautunut insinööriksi asti.
”Suurin unelmani on, että kaikki lapseni voisivat saada hyvän koulutuksen”, Eulogia haaveilee.
Pojat auttavat äitiään muun muassa laittamalla ruokaa ja pesemällä pyykkiä. He ovat myös osallistuneet äitinsä mukana kirkon naistyön koulutuksiin.
”Poikani ovat saaneet paljon irti koulutuksista ja he ovat jo julistaneet, etteivät halua olla kuten isänsä, vaan haluavat kouluttautua ja olla parempia puolisoita ja isiä tulevaisuudessa”, Eulogia kertoo hymyillen.
Uusi sukupolvi luokin toivoa paremmasta tulevaisuudesta. ”Olen erittäin kiitollinen Jumalalle, kirkon naistyölle ja suomalaisille, joiden ansiosta sain apua. Työnne avulla on voitu vähentää väkivaltaa, ja monien minun kaltaisteni naisten oikeudet voivat vihdoin toteutua.”
Lasikattojen rikkoja Bolivian kirkossa
Eulogian karut kokemukset eivät valitettavasti ole harvinaisia Boliviassa, jossa machokulttuuri on syvään juurtunutta, vaan jo pelkästään hänen kotikylässään riittää samankaltaisia kohtaloita.
”Meidän on täytynyt rikkoa niin monia esteitä”, huokaa Bolivian evankelisluterilaisen kirkon naistyön koordinaattorina toimiva pastori Bertha Uturunco.
Eulogian ja Berthan tavoin suurin osa kirkon ja sen työn piirissä olevista ihmisistä kuuluu alkuperäiskansoihin.
”Varsinkin aiemmin naiset ovat pelänneet puhua ja toimia, eikä naisia haluttu esimerkiksi lähettää kouluun, vaan koulutuksen ajateltiin olevan vain miehiä varten. Edelleen kohtaamme paljon ennakkoluuloja ja syrjintää, etenkin maaseudulla.”
Aimara-kansaan kuuluva Bertha on hyvä esimerkki lasikattojen rikkomisesta: hän on ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainoa nainen, joka on noussut Bolivian luterilaisen kirkon varapresidentiksi. Nyt hän luotsaa Naiset toivon tiellä -hanketta, jonka tarkoituksena on edistää naisten oikeuksia ja parantaa naisten asemaa niin kirkon sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Työn puitteissa sekä naisia että miehiä koulutetaan ihmisoikeuksista, sukupuolirooleista ja väkivallan ehkäisemisestä lisäämällä tietoisuutta muun muassa lainsäädännöstä, sekä pyritään vahvistamaan naisten johtajuutta ja taloudellista itsemääräämisoikeutta. Työsarkaa riittää, sillä myös seurakuntien toiminnassa naisten roolina saatetaan usein nähdä vain teen valmistaminen, siivoaminen ja kirkon somistaminen – ja vaikeneminen miesten puhuessa.
Opittua halutaan jakaa eteenpäin
Naisiin kohdistuva väkivalta on ollut valitettavan yleistä Boliviassa jo pitkään, ja koronapandemian ja ulkonaliikkumisrajoitusten aikana työttömyys, toimeentulo-ongelmat, köyhyys sekä perheiden sisäiset jännitteet ovat lisääntyneet ja sitä kautta myös perheväkivalta sekä naisten ja lasten murhat. Lukemattomat bolivialaiset perheet tienaavat elantonsa epävirallisella sektorilla, esimerkiksi katukaupustelusta, joten ulkonaliikkumisrajoitukset ovat olleet kova isku monien bolivialaisten toimeentulolle ja hyvinvoinnille.
Naisten tekemää palkatonta työtä kodin ja perheen hyväksi ei myöskään osata arvostaa. ”Puoliso saattaa sanoa kotiäidille: ’et osaa mitään, et tee mitään, olet vain kotona’”, Bertha suree.
Hankkeen avulla pyritäänkin lisäämään naisten työn arvostusta ja edistämään uudenlaisia sukupuolirooleja. ”Monet miehet välttelevät vastuuta perheestään, mutta koulutustemme kautta naiset pystyvät paremmin vaatimaan oikeuksiaan.”
”Eniten minua motivoi nähdä positiivinen muutos ja onnellisempia perheitä. Muutosta kyllä tapahtuu, vaikkakin hitaasti. Monet ovat sanoneet, etteivät koulutukset hyödytä vain heitä itseään, vaan myös he itse haluavat jakaa oppimaansa eteenpäin muille”, Bertha iloitsee.
”Kiitän sydämeni pohjasta teitä, jotka tuette työtämme tehden sen mahdolliseksi. Ilman teitä emme voisi tehdä sitä, joten tukenne on suuri siunaus meille kaikille!”
Teksti: Katja Tynkkynen
Pääsiäispäivänä 17.4. jumalanpalveluksissa kerätään kolehti Suomen Lähetysseuralle naisten hyväksi tehtävään työhön. Vaihtoehtoisesti voit myös osallistua Lähetysseuran kolehtikeräykseen.
