Tämä ote oikeasta haastattelusta, toimittaja Chai Jingin vuonna 2015 ilmestyneestä dokumenttielokuvasta, havahdutti monet kiinalaiset ilmastokriisin todellisuuteen. Smogin paksu harmaa peite taivaalla ei ole vain tilapäinen haitta, vaan sillä on kauaskantoiset vaikutukset. Nämä vaikutukset eivät ole vain taloudellisen kehityksen sivuvaikutuksia eivätkä ympäristöön ja terveyteen liittyviä haittatekijöitä. Jatkuvasti harmaaksi puuroutunut taivas vaikuttaa elämänlaadun lisäksi myös maailmankuvaan.
Miten vaisulta maailma näyttääkään, kun kaikki on vain harmaata. Päivästä toiseen aina yhtä harmaata. Toisaalta pian ei muuta osaa kaivatakaan, etenkään jos ei ole muuta vielä eläessään nähnyt.
Mutta, miten raikas onkaan kirkkaan sininen taivas. Miten ihmeellisiä ovat taivaan täyttävät tähdet. On vaikea käsittää, että tähdet tuikkivat valoa jopa miljardien vuosien takaa. Minkälaisia tarinoita niillä olisikaan kerrottavanaan, jos osaisimme niiden viestiä vielä paremmin tulkita. Tähtitaivasta katsellessa yksi viesti on kuitenkin selvä: arkiset murheet ovat aika pieniä koko maailmankaikkeuden rinnalla. Olemme kaikki ainutlaatuisia, mutta emme yksin, sillä olemme osa jotain suurempaa.
Yllä oleva pienen tytön haastattelu voisi kuulostaa erikoiselta, ellei se vastaisi myös omia havaintojani maailmalta. Olen toiminut noin kymmenen vuotta Suomen Lähetysseuran ulkomaan tehtävissä, ensin Kambodžassa ja sitten Hongkongissa. Aasiassa vietettyjen vuosien yksi yllättävistä sivuvaikutuksista oli lasteni suhtautuminen luontoon. Suomen kesälomareissulla kuusivuotias poikamme kysyi, voiko Suomessa nurmikolle astua. Olimme keskellä kansallispuistoa.
Suomessa jokamiehenoikeus antaakin poikkeuksellisen vapauden kulkijalle. Nurmikolle astumisen lisäksi saa metsässä tehdä aika paljon muutakin, ihan ilmaiseksi. Toisin oli Hongkongissa, jossa miljoonakaupungin nurmialueet ovat tarkoin suojeltuja talsijoilta. Mutta niin oli myös Alankomaissa, jossa asuessa tuntui suomalaissilmin erikoiselta kulkea metsiköissä vain rajattuja reittejä seuraten.
Kukaan ei halua saasteita, mutta kaikki haluavat kehitystä.
Kiinassa tuon pienen tytön haastattelu levisi kulovalkean tavoin sähköisiä reittejä pitkin. Ensimmäisen viikon aikana sitä katsottiin netissä yli 300 miljoonaa kertaa. Sen jälkeen se joutui viranomaisten sensuurin haaviin ja se poistettiin verkosta. Dokumentti oli liian kantaaottava ja siitä oli tullut liian suosittu.
Sensurointi oli sinänsä yllättävää, sillä sekä toimittaja Chai Jing että tuotantotiimi työskentelivät tiiviisti yhteistyössä viranomaisten kanssa. Ilmastokriisin ristiriitaiset paineet näkyvätkin hyvin mm. dokumentin tehdaskuvauksissa. Saastuttavat tehtaat saavat päästöarvojen ylityksistä sakkoja, mutta tehtaita ei kuitenkaan haluta sulkea taloudellisen kehityksen kustannuksella. Kukaan ei halua saasteita, mutta kaikki haluavat kehitystä.
Lähetysseuran ulkomaantyössä yksilöiden ja yhteisöjen kestävyys ilmastokriisissä onkin läpileikkaava teema. Kaikessa työssä on huomioitava ilmastovaikutukset. Kaikki väestönryhmät on huomioitava ilmastokriisiin sopeutumisessa ja sen hillitsemisessä. Tämä linkittyy Lähetysseuran toiseen läpileikkaavaan teemaan eli sukupuolten väliseen oikeudenmukaisuuteen. Kuten Mao Zedong aikoinaan sanoi, ”naiset kannattelevat puolta taivasta”. Jokainen, kuten tuo haastattelun pieni tyttö, voi vaikuttaa omalla tavallaan omaan, yhteisönsä ja ihmiskunnan tulevaisuuteen.
Kiinan ilmastotoimet voivat ratkaista ilmastokriisin – joko hyvään tai huonoon suuntaan. Joskus Kiinassa asuessa taivaankannella vellova harmaus tuntui läpäisemättömältä. Mutta paljon myös tapahtuu: Kiina on johtava aurinkoenergiaa hyödyntävä maa ja metsittämällä miljoonia hehtaareja puita se on lähes kaksinkertaistanut metsäpinta-alansa.
Tulevaisuuden Kiina voi näyttää nykyistään vihreämmältä ja myös taivaan tähdet voivat näyttäytyä entistä kirkkaampina. Hartaasti toivon, että myös tuon pikku tytön silmissä voi tuikkia toivon kipinä.
Upu Leppänen
